Miksi meillä on tapana taitella lakanat niin kuin on tapana? - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Usko Siskoa

Miksi meillä on tapana taitella lakanat niin kuin on tapana?

Julkaistu: 31.5. 2:00, Päivitetty 31.5. 11:44

Rakkaat ystävät! Viime kerralla oli puhetta muun muassa siitä, kuinka napoleonleivos syödään sivistyneesti.

Tarja Silo Wienistä kirjoittaa: ”Opin kymmenkunta vuotta sitten nuorelta (!) miesvieraalta, miten tuhatlehtinen eli mille feuille eli napoleon syödään: Se kellistetään lautaselle kyljelleen! Sen jälkeen haarukka puree, touhu on siistiä eikä seurassa tarvitse kainostella!”

Samanlaista menettelytapaa suosittelee Johanna Kampista: ”Täyte ei tursu, ja leivos pysyy kasassa loppuun asti.”

Viimeksi palstalla käsittelimme myös ensimmäisen ja toisen persoonan käyttöä puhekielessä, kirjakielessä ja runoudessa.

Mauri Komsi kirjoittaa: ”Viittaus runokieleen sai minut selaamaan vähiä runokirjojani. Ainakin A. V. Koskimiehen runoissa lähin painollinen vokaali näyttää useimmiten määränneen, sanoako ma vai mä, sa vai sä, tähän tapaan: Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon. Sa tutki tarkoin. Mä jälleen vapautuisin. Sä ällös surko.”

Veikko Lehtonen Helsingistä on pannut merkille, että radiossa kuulee nykyään enää harvoin sanoja minä, mä tai mie: ”Korkeastikin koulutetut julkisuuden henkilöt korvaavat nuo sanat aivan säännönmukaisesti sanalla itse. ’Itse olen sitä mieltä.’ Tai: ’Oma mielipiteeni on.’ Ei vahingossakaan: ’Minä olen sitä mieltä’ tai ’Minun mielipiteeni on.’ Kuunnelkaapa! Ennen ’itse’ sanaa käytettiin vain sellaisissa yhteyksissä, joissa sanan käyttäjä oli tietyssä erityisasemassa käsiteltävän asian suhteen. Mutta ehkä nämä ’itse-ihmiset’ ovat aina jossain erityisasemassa?”

Pesutuvalla käynnin jälkeen joskus jää miettimään, miksi meillä on tapana taitella vedetyt (ja mankeloidut) lakanat niin kuin on tapana (kaikkihan sen kai tietää), sitä on vaikeaa tekstissä kuvata. Tapa ei muuttunut, vaikka perinteellisistä alus- ja (pitsikoristeisista) päällyslakanoista siirryttiin alus- ja pussilakanoihin. Kuinkahan laajalle tapa on levinnyt?

– Kätevä emäntä

Monella on muistoja siitä, kuinka äiti on pakottanut vetämään kanssaan lakanoita lapsena – ja tämä taito on siis siirtynyt osittain sukupolvelta toiselle.

Siskon lukupiirissä lakanoita vedellään nykyään tietenkin sukupuoleen katsomatta. Eräs piirissä huomautti myös, että yksin asuville on markkinoilla tarjolla seinään kiinnitettävä laite, jolla vetäminen onnistuu ilman auttavaa käsiparia.

Marttaliitosta kerrotaan, että ennen vanhaan liinavaatekaapin esteettisyydellä oli suurempi merkitys kuin nykyisin. Vetämistä on harjoitettu kuitenkin myös käytännön syistä: lakanat saadaan tiiviimpään pakettiin ja ne pysyvät sileämpinä kuin pelkästään taitellen.

Mankeloidut lakanat on helppo heittää sängyn päälle lakanoita vaihdettaessa.

Puhtaat lakanat takaavat hyvät yöunet, vaikka lakanoita ei olisi vedetty, silitetty tai mankeloitu. Kukin vetäköön tai jättäköön vetämättä oman jaksamisen mukaan.

Olemme mieheni kanssa näin viisikymppisinä siirtyneet kasvispainotteiseen ruokavalioon, ja monenlaista uutta reseptiä ja kasvista on tullut kokeiltua. Olemme tutkineet lähikaupan vihannesosastoa ihan uusin silmin, ja se on kannattanut! Vastikään selailimme netistä ohjeita laittaaksemme vihreitä papuja, jolloin eteen tuli myös vakavia varoituksia papujen myrkyllisyydestä. Selkeää ohjetta juuri vihreiden papujen käsittelyyn emme löytäneet. Ilmeisesti moni niitä kuitenkin syö raakana esimerkiksi salaateissa. Onko myrkkypitoisuus siis niin pieni, että siitä ei kannata olla huolissaan? Vai suositteletko keittämistä tai muuta kypsentämistä myrkkyjen karkottamiseksi? Katoavatko silloin vitamiinitkin?

– Leena ja Markku Helsingistä

Onnittelut elämänmuutoksesta! Kun puhutaan kuivista pavuista, on hyvin tärkeää esikäsitellä pavut liottamalla ja keittämällä. Eri pavut sisältävät vaihtelevia määriä lektiiniä, joka voi aiheuttaa äkillisen ruokamyrkytyksen.

Vihreillä pavuilla yleensä tarkoitetaan tuoreita, puutarhakasveina viljeltyjä papuja. Vihreissä pavuissa tai salkopavuissa on kyllä pieniä määriä haitallisia aineita, mutta niin on myös esimerkiksi herneenpalkoissa. Raakoina ja pestyinä tuoreita papuja syödään joskus silloin, kun ne ovat nuoria.

Suomessa viranomaiset kuitenkin suosittelevat, että tuoreet pavut kypsennetään esimerkiksi keittämällä 10 minuuttia, jolloin haitalliset aineet hajoavat. Jos papuja keittämisen jälkeen tarjoaa salaatin joukossa, ne voi jäähdyttää nopeasti kylmässä vedessä.

Valmistan itse vihreitä papuja joskus höyryttämällä, mutta useimmiten paistan niitä kuumalla levyllä muutaman minuutin ajan voinokareen tai aasialaisten mausteiden kera.

Vitamiineja häviää kypsennettäessä jonkin verran, mutta pavuissa on onneksi paljon muitakin hyviä aineita!Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Osoite: Usko Siskoa / Torsti tietää, HS Sunnuntai, PL 65, 00089 Sanoma.Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?