CIA ja muutoksen tuuli - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Viikon lopuksi

CIA ja muutoksen tuuli

Scorpions-heviyhtyeen Wind of Change oli kylmän sodan loppumisen hymni. Laulaja Klaus Meine kertoi keksineensä kappaleen Moskva-joella. Se ei ole välttämättä totta.

Julkaistu: 7.6. 2:00, Päivitetty 7.6. 11:32

Marko Junkkari

Erään aikakauden hymni.

Harvasta rock-kappaleesta kehtaa näin sanoa, mutta yhdestä voi.

Länsi­saksalaisen Scorpions-yhtyeen vuonna 1990 julkaistu Wind of Change symboloi rauta­esiripun avautumista, kommunismin kaatumista ja kylmän sodan päättymistä.

Se kuvaa Euroopan vapauden ja veljeyden euforiaa, joka koettiin 1980–90-lukujen taitteessa Berliinin muurin murtuessa, Saksojen yhdistyessä ja Neuvostoliiton hajotessa.

Kappaleen alussa tapaillaan viheltämällä laulun melodiaa. Sen jälkeen laulusolisti Klaus Meine aloittaa: I follow the Moskva / Down to Gorky Park / Listening to the wind of change

Seuraan Moskvajokea / Gorkin puistoon / Kuunnellen muutoksen tuulta.

Scorpions oli esiintynyt elokuussa 1989 Moskovassa hevifestivaaleilla yhdessä Bon Jovin, Skid Rown ja muiden isojen heviyhtyeiden kanssa.

Klaus Meine on kertonut vaistonneensa keikalla, että ajat ovat muuttumassa. Scorpionsin soittaessa puna-armeijan sotilaat tanssivat ja heittelivät koppalakkejaan.

Keikan jälkeen muusikot lähtivät risteilylle Moskvajoelle. Siellä Meine on kertonut saaneensa inspiraation laulun ensimmäisiin säkeisiin.

Siis klassinen tarina biisin synnystä. Paitsi että se ei välttämättä ole totta.

Amerikkalainen toimittaja Patrick Radden Keefe kuuli noin kymmenen vuotta sitten huhun, että Wind of Change ei olisikaan Meinen tekemä. Sen sijaan laulun olisi tehnyt Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA.

Väite kuulostaa absurdilta. Just joo, ihan varmasti CIA rustaa saksalaista sukkahousuheviä.

Keefe oli kuullut huhun ystävältään, joka oli kuullut sen CIA:ssa työskentelevältä ystävältään, joka oli kuullut sen omalta CIA-tutultaan.

Huhu jäi vaivaamaan Keefen mieltä. Lopulta hän päätti selvittää asian. Tuloksena syntyi seitsenosainen podcast-sarja nimeltään Wind of Change. Sen viimeinen osa ilmestyi Spotifyssä toukokuun puolivälissä. Siinä Keefe tapaa Klaus Meinen ja esittää kysymyksen: oletko CIA:n agentti?

Patrick Radden Keefe on pitkän linjan toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa The New Yorkeriin. Viime vuonna häneltä ilmestyi Pohjois-Irlannin vaikeasta historiasta kertova Say Nothing -kirja.

Keefen Wind of Change -podcast on todella omituinen. Ja kiehtova.

Virallisesti CIA ei kommentoi asiaa. Keefen haastattelemat agentit eivät suostu myöskään vahvistamaan tietoa – tosin eivät myöskään kumoa sitä. Moni sanoo, että huhu saattaa olla totta, sillä CIA on tehnyt historiansa aikana omituisia asioita.

Paljastuu, että Scorpionsin manageri on selvinnyt huumeiden salakuljetussyytteistä todennäköisesti CIA:n avulla. Klaus Meine taas on tavannut hotellissa Miamissa CIA-upseerin, joka pyysi Meinea viheltämään Wind of Changen alun. Tietoja löytyy sieltä täältä, mutta juuri kun palaset ovat loksahtelemassa paikoilleen, löytyy aina jotain joka murentaa teoriat.

Kiehtovinta tarinassa onkin Keefen epävarmuus. Hän käy väitteitä läpi, punnitsee niitä ja spekuloi. Välillä hän ei itsekään usko huhuun, sitten mieli taas muuttuu.

Podcast on omanlaisensa media.

Lehtijutussa tai televisiodokumentissa vastaanottaja odottaa kaikkitietävän kertojan jäsentävän tiedot loogiseksi ketjuksi, joka johtaa jonnekin. Podcastissä tämä ei ole yhtä välttämätöntä.

Podcastia kuunnellaan yleensä yksin kuulokkeilla. Kertojan ja kuulijan välinen suhde on intiimi. Kertojalla on tilaa rönsyillä, hän voi olla inhimillisen epävarma.

Olennaisinta Wind of Change -podcastissa on itse selvitystyö, lopputulos on sivuasia. Scorpionsin imelä balladi on narratiivinen keino, jonka kautta Keefe kuvaa CIA:n kylmän sodan ajan psykologisia operaatioita.

Siinä riittääkin kertomista.

Esimerkiksi kun Neuvostoliitto sensuroi kirjailija Boris Pasternakin Tohtori Živagon, CIA otti kirjasta ison venäjänkielisen painoksen, jonka se salakuljetti Neuvostoliittoon.

Vuosina 1954–75 CIA:n vastavakoilua johtanut James Jesus Angleton oli taustaltaan runoilija ja kirjallisuustieteilijä. Se lienee vaikuttanut siihen, että CIA rahoitti avokätisesti kirjallisuuslehtiä Yhdysvalloissa ja muuallakin.

Kulttuurilla oli CIA:n vaikuttamisessa iso rooli. Elokuvien ja musiikin avulla välitettiin rautaesiripun taakse mielikuvia vapaudesta. Suomestakin löytyy esimerkkejä. Kun Helsingissä järjestettiin vuonna 1962 kommunistimaiden nuorisofestivaalit, CIA rahoitti Helsinkiin vastafestivaalin, jossa esiintyi amerikkalaisia jazz-muusikoita.

Tutkija Joni Krekola kertoo Maailma kylässä -kirjassa, että CIA:n operaatio ei mennyt putkeen. Kaksi nuorta oikeistodemaria oli pannut CIA:n tukirahoja omiin taskuihinsa, mutta Krekola ei kirjassaan paljasta syyllisiä.

Sinänsä olisi kiinnostava tietää, ketkä nuorisopoliitikot CIA:n rahat veivät. Siitä saisi rönsyilevän podcastin.

Mutta palataan pääkysymykseen: onko Scorpionsin Klaus Meine CIA:n agentti?

”En ole”, hän vastaa podcastissa.

Meine kuulostaa niin vilpittömän hämmästyneeltä, että vastaus lienee totta. Hän ei hermostu. Pikemminkin hän innostuu kysymyksestä ja sanoo uskovansa, että Wind of Change edesauttoi kylmän sodan päättymistä.

”Musiikilla on valtava voima.”

Oikaisu 7.6. kello 9.50: Nuorisofestivaalit järjestettiin Helsingissä vuonna 1962, ei 1961 kuten kirjoituksessa aiemmin väitettiin.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?