Olen kahdeksan tai yhdeksän. Kävelen Olavinkatua ylämäkeen. Valokuvausliike Jäniksen kohdalla teen äkkipysäyksen ja jään tuijottamaan asfalttiin. (Muistan vieläkin muhkurat.) Sitten ulkomaailma lakkaa olemasta, kun tulee kova, kirkas tieto: en koskaan saa olla kukaan muu. Olen Tarja Roinila, enkä koskaan saa kokea, miltä tuntuisi olla joku toinen.
Suomentajan viimeinen essee
Pyöräilyturmassa toukokuun 19. päivänä kuollut suomentaja Tarja Roinila oli kirjoittamassa ensimmäistä esseekokoelmaansa. Miten Tarja Roinila oppi itselleen tärkeät kielet? Miksi hän ne opetteli? Esseessään hän kertoo.