Kirjoittaisimmeko suomea kyrillisillä kirjaimilla, jos Lutheria ja Agricolaa ei olisi ollut? - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Torsti tietää

Kirjoittaisimmeko suomea kyrillisillä kirjaimilla, jos Lutheria ja Agricolaa ei olisi ollut?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Osoite: Usko Siskoa / Torsti tietää, HS Sunnuntai, PL 65, 00089 Sanoma. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

Julkaistu: 18.6. 2:00, Päivitetty 18.6. 12:15

Terve taas, lukijat, tässä Torsti.

Viimeksi palstalla oli puhetta suomalaisista kappaleista, jotka on käännetty muille kielille, kuten Surun pyyhit silmistäni. Teiltä lukijoilta tuli runsaasti vinkkejä.

Viroksi on käännetty lukuisia suomalaisia biisejä, muun muassa Juice Leskisen Eesti (Ivar Vigla: Soome), Anna Puun Keho Puhuu (Liis Lemsalu: Kehakeel), Maija Vilkkumaan Satumaa-tango (Kadi Toom: Ja igal ööl) ja Dingon Autiotalo (Meie Mees: Kaunimad jalad). Levoton tuhkimo on viroksi Rahutu tuhkatriinu (esittäjänä Mari-Leen).

Myös Ruotsista löytyy käännöksiä: Bo Kaspers Orkester on levyttänyt Rauli Badding Somerjoen Paratiisin (Paradiset), ja Hollannista Ruotsiin muuttanut trubaduuri Cornelis Vreeswijk esitti Tapio Rautavaaraa ja muuta suomalaista musiikkia ruotsiksi (kuunnelkaa albumi En spjutkastares visor).

Lisäksi: Joan Baez on laulanut Finlandian englanniksi, ja Dallas Wayne on kääntänyt J. Karjalaisen Hän-kappaleen (She). Eteläkorealainen tyttöbändi S.E.S on levyttänyt Nylon Beatin biisejä, muun muassa Rakastuin mä looseriin (Dreams come true) ja Teflon love (Eternal love).

On myös bändejä, joilla on kytköksiä Suomeen ja jotka esittävät suomalaista musiikkia.

Esimerkiksi Der Päpste on esittänyt Popedaa saksaksi, Eduardo and his Brazilian Aeroplane J. Karjalaista portugaliksi ja Toshitake & The Old Boys vanhoja suomalaisia iskelmiä japaniksi. Aikoinaan Delta Rhythm Boys esitti suomalaisia lauluja englanninkielisinä käännöksinä.

Vinkkejä tuli muitakin, mutta nyt on uusien kysymysten aika. Kiitos kaikille musiikin ilosanoman levittämisestä!

Jos meillä ei olisikaan ollut Lutherin kaltaista henkilöä puhumassa kansankielisen Raamatun puolesta (ja Lutherilla sopivasti Agricolan kaltaista oppilasta hoitamaan tätä käännöstyötä), niin milloin kenellekään olisi tullut mieleen, että tuo Itämeren koilliskulmalla asuva väki tarvitsisi kielelleen kirjoitetun muodon? Jos tämä idea olisi tullut sopivan myöhään, niin kirjoittaisimmeko nyt kieltämme kyrillisillä kirjaimilla?

– Seitsemän ässää hyvä

Välitin kysymyksesi Agricola-tuntija Simo Heiniselle. Hän arveli, että ilman Lutheria ja Agricolaa kehitys olisi joka tapauksessa kulkenut kohti kirjoitettua suomea, joskin hitaammin.

Kirjakieltä tarvittiin esimerkiksi kuninkaallisten kirjeiden ja asetusten levittämiseen. Samalla kaunokirjallisten ja uskonnollisten tekstien julkaiseminen paikallisilla kielillä oli yleistynyt muualla Euroopassa.

Heininen huomautti, ettei Agricola suinkaan ollut ensimmäinen, joka käänsi ja kirjoitti tekstejä suomeksi: jo keskiaikaiset papit käyttivät suomenkielistä Isä meidän -rukousta ja muita keskeisiä tekstejä saarnatessaan ja opettaessaan kansan kielellä.

Nuo käännökset kirjoitettiin paperilapuille, sillä niitä ei ollut tarkoituskaan levittää kansan pariin.

Lutherin (ja häneltä innoituksensa saaneen Agricolan) kulttuurimerkitys liittyi siihen, että ilosanoma piti saattaa suoraan kansan käsiin. Se edellytti laajempaa käännöstyötä ja kirjojen painamista sekä tietenkin lukutaidon opettamista. Ilman Agricolaakin painettu sana olisi siis ennen pitkää saavuttanut Suomen ja suomen.

Väistämättä se olisi tapahtunut ennen vuotta 1809, jolloin Suomi siirtyi Venäjän valtaan, ja siksi aakkosto olisi ollut latinalainen.

Keisarin vallan alle siirtyminen ei muuttanut Suomessa esimerkiksi oikeuslaitoksen toimintaa, uskontoa tai kieliä. Jos Venäjä kuitenkin olisi kokeillut aakkoston vaihtamista, se ei välttämättä olisi onnistunut. Siitä on kokemusta Liettuasta, missä Venäjä määräsi kaikki liettuankieliset kirjat painettaviksi kyrillisin aakkosin vuoden 1864 kapinan jälkimainingeissa. Latinalaisin aakkosin painettuja kirjoja ryhdyttiin salakuljettamaan ulkomailta, ja lopulta Venäjä luopui pakkokyrillistämisestä.

Luen mielelläni autolehtien sekä Hesarin uusien autojen esittelyt. Olen ihmetellyt usein toistuvaa termiä ”pintakova”. Usein pintakovuus on mainittu negatiiviseksi asiaksi, mutta joissain testeissä pintakovuus on hyvä asia. Mutta mitä se on, ja mitkä seikat siihen vaikuttavat?

– Palstan säännöllinen lukija

Pintakovuudella viitataan auton jousitukseen. Torstin tikkaremmin autoharrastelija tiesi kertoa pintakovuuden tarkoittavan käytännössä, että jokainen töyssy tiessä tuntuu ajaessa. Esimerkiksi Helsingin nupukivikaduilla ajaminen ei ole mukavaa puuhaa pintakovalla menopelillä, joka ei ”niele” tien pieniä kupruja.

Yleistäen voisi sanoa, että mikäli nauttii ajomukavuudesta, Suomen teillä pintakovuus on negatiivinen ominaisuus. Pintakova jousitus toimii paremmin suurilla nopeuksilla, jolloin jousitus ei saa olla pehmeä.

Torsti Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?