Lukašenkaa tukeva nuorisojärjestö BRSM kampanjoi Minskin keskustassa syksyllä 2008. Vihreässä paidassa silloinen Luka-nuori Dmitry Šedko, josta tuli varaviestintäministeri ja suuren pankin pääjohtaja. Kuva: Sami Kero / HS
Sunnuntai|Esseet
Kolme miestä Minskistä
Valko-Venäjän kansannousu näytti syntyvän tyhjästä. Tosiasiassa sitä on pedattu jo kaksi vuosikymmentä, kirjoittaa Tommi Nieminen esseessään. Hän tapasi syksyllä 2008 minskiläiset Hännystelijä-Dzmitriyn, Tehdastyöläis-Juryn ja Aktivisti-Aljaksandrin, jotka olivat eri puolilla barrikadia.
Syyskuussa 2004 ja 2008 Minskissä puuhattiin kansannousua.
Muistan hyvin, sillä satuin olemaan paikalla. Kansannoususta ei tosin tullut kummallakaan kertaa mitään. Valko-Venäjän diktatuuri ei hievahtanutkaan.
Jälkimmäisellä kerralla tapahtui outo yhteensattuma. Tapasin kolmessa eri tilanteessa kolme 29-vuotiasta minskiläistä ihmistä, joiden elämät kietoutuivat tavallaan yhteen, vaikka he eivät tunteneet toisiaan: Hännystelijä-Dzmitryin, 29, Tehdastyöläinen-Juryn, 29, ja Aktivisti-Aljaksandrin, 29.