BBC suitsii toimittajiaan some-maskilla, ja sama mielipiteettömyys sopisi muillekin - Sunnuntai | HS.fi

BBC suitsii toimittajiaan some-maskilla, ja sama mielipiteettömyys sopisi muillekin

BBC:tä lyödään nykyään Britanniassa kuin vierasta sikaa, joten uusi johto yrittää palauttaa uutiskoneen uskottavuuden. Ensimmäinen askel on neutraaliuskuvan kiillottaminen, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä.

31.10.2020 2:00 | Päivitetty 31.10.2020 9:36

Kuluvalla viikolla Britannian yleisradioyhtiö BBC antoi toimittajilleen uudet sosiaalisen median käyttäytymisohjeet. Jatkossa vahvat mielipiteet ovat pannassa. Kampanjointi ”hyvänkään” asian puolesta ei ole enää suotavaa. Suu tulee pitää supussa, twiitti-sormella ei saa osoittaa, eikä kieltä saa panna – väärinkäsitysten välttämiseksi – poskeen.

BBC:tä lyödään nykyään Britanniassa kuin vierasta sikaa (oikeistolle yhtiö on liian vasemmistolainen ja vasemmistolle liian oikeistolainen, edistyksellisille liian taantumuksellinen ja konservatiiveille liian woke), joten uusi johto yrittää palauttaa uutiskoneen uskottavuuden. Ensimmäinen askel on neutraaliuskuvan kiillottaminen.

Moni on tietysti jo närkästynyt, että eikö mitään saa enää sanoa tai tehdä ja onko ilmaisunvapauskin jo mennyttä. Hiljaa pysyvät he, joiden mielen täyttää kateus: Oi BBC:n onnellisia, joilla on nyt pomon käsky ja lupa pysyä hiljaa ja olla kommentoimatta kaikkea kouristuksenomaisesti. Mikä tyyneys, mikä rauha, mikä vapaus.

Omavalintainen mielipiteetön elämä on 2020-luvun luksusta, johon harvalla on enää varaa tai selkärankaa. Vaisuilla tuppisuilla ei ole käyttöä sen enempää illallispöydässä, työmarkkinoilla kuin some-seurattavinakaan. Vapaissa länsidemokratioissa mielipidetoitotukselle rakentuvat paitsi oma persoona myös tuntosarvet, jotka ohjaavat samanmielisten seuraan: Trump vai Biden, kansainvälinen kissojen päivä vai kansallinen ajokoirapäivä, nakit vai nakot, polvistuen vai ei.

Joitakin saattaa jo väsyttää ja huimata, että pitääkö tuotakin asiaa kommentoida ja tästäkin olla mielipide. Parempi vain kommentoida. Hiljaisuuspoliisi huomaa kyllä, jos joku ei lähde kampanjaan mukaan tai lakkaa taputtamasta.

Mielipidepakko on tietysti erilainen eri ammattikunnissa. Kukaan ei pane pahakseen, että lääkärillä on vahva näkemys siitä, poistetaanko potilaalta tänään sappikivet vai kysta. Tai että maanviljelijä sanoo, pitäisikö kyntää vai kylvää. Mutta sitten on näitä kaikenlaisia viestintäpainotteisia toimia – poliitikot ja toimittajat tulevat ensimmäisinä mieleen –, joiden ydin on muodostaa jatkuvalla syötöllä mielipiteitä asioista, joita ei itse niin läheisesti tunne. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, kummalla puolella mikrofonia seisoo, mielipide on oltava.

Tunnen eräänkin toimittajan, joka unelmoi täysin mielipiteettömästä elämästä ja yksinäisestä työstä paperitehtaan yövuorossa. Silloin ei tarvitsisi ikinä tavata ketään eikä muodostaa yhtään mielipidettä. Ai niin, se toimittaja olin minä.

Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty. BBC:n ohjeistuksista voi kukin ottaa mallia omassa elämässä. Harjoitusta se kyllä vaatii.

Kun baarissa joku aloittaa väittelyn (minkä tahansa maan) hallituksen koronalinjasta, voi katsella katonrajaan ja soitella hiljaa mielessään Vuorenpeikkojen tanssia. Sosiaalisessa mediassa taas voi harjoittaa tervettä itsekritiikkiä ja muistaa, että maailma voi juuri ja juuri selvitä ilman jatkuvaa omaa kommentointia. Mutta mitä jos joku sanoo, että jos ei ole puolesta, on vastaan? Sallikaa minun, ei karkeasti nauraa, vaan hiljaisesti huvittua.

Ja jos joku tulee oikein iholle (orvaskedelle tai digitaaliselle) ja kysyy mielipidettä suoraan, ei mikään vastaus ole yhtä raikas kuin ”en tiedä”. Hyviä ovat myös ”en osaa sanoa”, ”ai jaa”, ”aha” ja ”hmmm”. Vanha klassikko ”en kommentoi” sopii myös, mutta vain, jos on asemassa, jossa ei kuulu kommentoida.

Oma suosikkini on ”ei”. Se ilmaisee sekä haluttomuutta osallistua juuri käynnissä olevaan mielipiteenvaihtoon että yleistä kielteistä asennetta mielipide-etunojaiseen olemiseen.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai