Vastustettiinko isorokkorokotetta niin kuin nyt koronarokotetta? - Sunnuntai | HS.fi

Vastustettiinko isorokkorokotetta niin kuin nyt koronarokotetta?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Osoite: Usko Siskoa / Torsti tietää, HS Sunnuntai, PL 65, 00089 Sanoma. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 18:38

Rakkaat ystävät! Tänä vuonna tein saman uudenvuodenlupauksen kuin aina aiemminkin: en tule kirjoituksessa, puheessa tai ajatuksissa käyttämään muotoa ”alkaa tekemään” vaan aina ”alkaa tehdä” – siitäkin huolimatta että suomen kielen lautakunta salli molemmat muodot päätöksessään kevättalvella 2014. Tämä on henkilökohtainen elämäntapavalintani ja koskee luonnollisesti vain itseäni.

Nyt kun olemme saamassa rokotteen koronaa vastaan, on herännyt monenlaisia epäilyitä ja salaliittoteorioita sen toimivuudesta. Viime vuosikymmenten aikana rokotteita on kuitenkin tuotettu muitakin tauteja vastaan. Onko niitä kohtaan ollut samanlaista vastustusta? Miten ihmiset ottivat aikoinaan vastaan esimerkiksi isorokko- ja tuberkuloosirokotteen?

– Rokotemyönteinen

Rokotevastaisuutta on esiintynyt siitä asti, kun ihmisiä alettiin rokottaa isorokkoa vastaan 1800-luvun alussa. Syyt olivat usein uskonnollisia: saatettiin esimerkiksi ajatella, että taudit ovat jumalan rangaistus synneistä eikä asiaan pitäisi sekaantua. Osa papistosta alkoi kuitenkin valistaa kansaa rokotuksen hyödyistä.

Rokotuksia vastustettiin myös väittämällä, että niiden seurauksina tulee muita sairauksia. Koska turvallisuus ja hygienia eivät olleet sillä tasolla kuin tänä päivänä, tällaista joskus tapahtuikin.

Isorokkorokotus oli aluksi vapaaehtoinen. Vasta kun se tuli pakolliseksi, vastustajat alkoivat järjestäytyä monessa maassa. Asian ajateltiin loukkaavan yksilön itsemääräämisoikeutta.

Suomessa alkoi esiintyä kriittisiä asenteita 1900-luvun alkupuolella etenkin luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien keskuudessa. Suvi Rytty on tutkinut, miksi nämä ihmiset vastustivat rokotusta. Heistä se oli ”terveydelle vaarallinen, hyödytön ja moraaliton”, sanotaan Rytyn tutkimusartikkelissa Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä.

Rytyn mukaan pääasiallisena syynä näihin näkemyksiin oli luonnonparannustavan sairauskäsitys, joka oli ristiriidassa länsimaisen lääketieteen sairauskäsityksen kanssa. Vegetarismi nähtiin noihin aikoihin paljon nykyistä laajempana asiana, niin sanottuna luonnonmukaisena elämäntapana.

Sittemmin rokotevastaisuus on ollut kaikkiaan melko harvinaista, mikä on tietysti meidän kaikkien onni.

Rakas Sisko, minulla on erään ystäväni kanssa ongelma, jota en ole osannut ratkaista. Ystävälläni jää helposti ”levy päälle”, kun hänellä on vaikeaa elämässä. Usein hän puhuu koko tapaamisen omista asioistaan. Hän ei varmasti tarkoita pahaa, ja ystävyyshän on sitä, että kuunnellaan toisen huolia. Mutta aina kun näin käy, suhteemme muuttuu yksisuuntaiseksi. Omassa elämässäni on ollut pitkään huolia, joista hän ei tiedä mitään, koska en saa suunvuoroa eikä ystävä kysy, mitä kuuluu. Pelkään, että loukkaan häntä, jos nostan kissan pöydälle.

– Kuunteluoppilas

Soitin tietysti lukupiirini viisaalle psykologille. Kuvaamasi tilanne on tunnistettava. ”Usein tällaisessa tilanteessa on kyse siitä, että tilanne luiskahtaa epäsymmetriseksi ja toinen alkaa katkeroitua”, psykologi sanoi.

Ihmiset ovat sosiaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Joillakin on hyvin paljon enemmän sosiaalista sensitiivisyyttä ja ”pyrkimystä symmetriaan”.

Miten sitten ratkaista tilanne?

Vaihtoehtoja on ainakin kolme. Yksi on tietysti jatkaa samaa rataa. Mieti, mitä siitä seuraa itsellesi. ”Alatko vieraantua ystävästä? Oletko valmis siihen?” psykologi kysyi. Joskushan ystävyydet päättyvät näin.

Toinen vaihtoehto on, että säätelet hieman välistänne etäisyyttä niin ettet uuvu. Älä vastaa aina kun toinen soittaa, rajoita sitä, miten olet itse käytettävissä. Joskus tilanteen voi mullistaa se, että muuttaa omaa käytöstään. Entä jos tekisitkin säännönmukaisesti toisin ja tilanteen lipsahtaessa monologiksi alkaisit puhua omista kokemuksistasi? Toinen voi reagoida siihen yllättävälläkin tavalla.

Kolmas vaihtoehto on tehdä pelottava asia ja ottaa ongelma puheeksi. Sitä voi ajatella myös vastuunkantona: jos olet ollut jo pitkään ärtynyt, eikö ole oikein kertoa? On tietysti mahdollista, että toinen aluksi loukkaantuu.

”Mutta voi myös miettiä, että mikä siinä on niin hirveätä, jos joku loukkaantuu”, psykologi ehdotti.

”Tätä voi yrittää ketjuttaa aina vain pidemmälle: jos hän loukkaantuu, mitä minä siinä pelkään? Kuinka realistinen pelko se on? Ja niin edelleen. Jos tällä tavoin kuorisi asiaa.”

Vaikeassa keskustelussa voi auttaa sekin, että kertoo toiselle, miten vaikealta puhuminen tuntuu. Vaikkapa näin:

”Tämä tuntuu hankalalta, mutta koska olet rakas ystäväni, haluaisin kertoa, miltä tuntuu. Haluaisin olla täällä sinua varten, mutta välillä tuntuu, että omille asioilleni ei ole tilaa.”

Onnea keskusteluihinne!

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai