Nuorena kuuluu haluta – oli korona­epidemiaa tai ei - Sunnuntai | HS.fi

Nuorena kuuluu haluta – oli korona­epidemiaa tai ei

Olisi huolestuttavaa, jos nuoret eivät haluaisi tavata toisiaan, koskettaa, nauttia ja seikkailla, sillä nuoruus on lyhyt eikä pelkkä järki takaa onnea, kirjoittaa toimittaja Anna-Stina Nykänen.

9.2. 15:29

Syksyllä koronavirus alkoi levitä nuorisoon etenkin opiskelijabileissä. Olin kuulevinani paheksuntaa. Että nuoret ne vain piittaamatta mistään juhlivat. En voi hyväksyä sellaista puhetta lainkaan. Mikä ihmeen puritanismin ja pihtaamisen aalto Suomeen on iskenyt viruksen lisäksi?

Nuorten kuuluu etsiä iloa, kosketusta, rakkautta. Olisi hirveää, jos nuoret eivät haluaisi olla lähellä toisiaan, tanssia, nauraa ja heittäytyä seikkailuihin. Jos puuttuisi elämän jano ja kokemusten nälkä, halu, himo ja nautinto… Huh.

Vaihtoehdot ovat kauheita. Ja ihmiskunnalle vaaraksi.

Kuvitelkaa opiskelemaan lähtenyt nuori, joka on muuttanut uudelle paikkakunnalle, ei tunne siellä ketään eikä osallistu lainkaan yhteisiin rientoihin. Tai ahdistunut nuori yksin vanhempien kotona eristyksissä, kaikkea läheisyyttä peläten. Tai niin sanottu järkevä nuori, jolla on mielessä pelkästään menestys, ura ja raha. Heistä olisin huolestunut.

Pahalta tuntuu sekin, että varusmiehet ovat keväästä lähtien olleet aina kuukauden kerrallaan kiinni intissä, siitä kaksi viikkoa metsässä. Ei iltalomia, ei vilkutuksia ikkunan takaa. Se on nuorilta iso sosiaalinen uhraus.

Sanotaan, että nuorilla on aikaa odottaa. Eikä ole. Nuorena on kiire elää täysillä. Kun äidin syli ja kodin lämpö ovat jääneet taakse, jos niitä koskaan olikaan, alkavat hillittömät soidinmenot. Ei sitä kohkausta kauan voi jatkaa, siinä menee terveys, työt ja suhteet. Pitää pian löytää joku, jonka kanssa rauhoittua ja rakentaa elämää.

Suomeen pitää tehdä vauvoja. Ei niitä voi vanhojen kavereiden kanssa tehdä. Ei hunajakaan mehiläisten kennostossa synny, ellei ole ensin lennelty kukkaniityllä pörräämässä. Pitääkö tällaisia selittää aikuisille ihmisille?

Toinen vaihtoehto on siirtyä järjestettyihin avioliittoihin.

No, onhan netin treffipalstat. Voi tutustua steriilisti, tavata kohdennetusti ja jättää yhteystiedot tartunnanjäljitystä varten.

Minun opiskelija-aikojani leimasi aids. Kävin testeissä monta kertaa. En ollut erityisen aktiivinen tai edes holtiton. Päinvastoin. En koskaan lähtenyt ulos seksiä hakemaan. Tilanteet tulivat eteen yllättäen. Tartuin hetkiin. Mutta en kai koskaan alkuillasta.

”Isommat riskit tulevat, kun ehkä on oltu koko ilta matkassa ja alkaa väsy tulla ja ehkä niitä lähietäisyyksiä on vaikeampi pitää tai ei halutakaan pitää”, sanoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen A-studiossa syyskuussa.

Hän oli hellyttävä.

”Setämiehinä on vähän vaikea nuoria lähteä ohjeistamaan, miten pitäisi elää. Mutta jos voisi jäädä kotiin, kun on oireita, ja mennä sitten seuraaviin bileisiin”, hän ehdotti.

Vielä syyskuussa Salminen ei tuominnut bileitä. Tai halua mennä niihin. On turha vaatia nuorilta täydellistä itsehillintää. Ja syyllistäminen johtaisi vain salailuun.

Nuoret eivät itse valita rajoituksista. Ei minunkaan poikani. Kumma juttu. Vain minä valitan. Koska olen äiti ja haluan pojalle kaikkea hyvää.

Kirjoitus on ilmestynyt Hyvä Terveys -lehdessä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai