Terveisiä Bergamosta - Sunnuntai | HS.fi

Terveisiä Bergamosta

Virus ei noudata mielikuvituksemme rajoja, kirjoittaa kolumnissaan Katja Martelius.

28.2. 2:00 | Päivitetty 28.2. 7:26

Katja Martelius­

Kun tapahtuu jotain suurta ja merkittävää, ihmisten on tapana kysyä toisiltaan: missä olit, kun sait tietää?

Missä olit, kun korona alkoi?

Minä olin internetissä. Helmikuun lopussa huomasin Iranissa kuvatut oudot videot, joita amerikkalaiset toimittajat postasivat Twitter-virtaan.

Niissä näkyi ihmisiä teheranilaisessa katumaisemassa. Ihmisiä, jotka olivat selittämättömästi kuukahtaneet kesken arkisten toimiensa.

He makasivat liikkumatta keskellä suojatietä, kadunkulmissa, metron lattialla ja sairaalan liukuovien edessä. Jotkut heistä yskivät rajusti. Iranilaiset kutsuivat sitä kaatumiseksi.

Netissä on kaikenlaista, ja kuka tietää, mikä siitä on totta ja mikä ei. Sitä paitsi noina päivinä kaikki oli vielä kuin omituista unta, joka ei missään tapauksessa koskettanut meitä.

Maaliskuun alkupäivinä alettiin saada viestejä huomattavasti lähempää.

Eräänä iltana törmäsin pohjoisita­lialaisen kirurgin Daniele Macchinin Facebook-postaukseen. Hän kertoi siinä kaaoksesta, joka oli muutamassa viikossa vallannut Humanitas Gavazzeni -nimisen sairaalan Bergamossa.

Macchinin ilmaisussa oli oikeaa hätää, todellista kiireen tuntua. Kuin hän olisi epätoivoisesti yrittänyt selittää muille jotain, vaikka samalla tiesi, etteivät muut voineet ymmärtää, koska eivät olleet itse nähneet.

”Ajateltuani asiaa pitkään ja hartaasti olen tullut siihen tulokseen, ettei vaikeneminen ole enää vastuullista”, Macchini kirjoitti. ”Ymmärrän tarpeen olla levittämättä paniikkia, mutta minua kauhistuttaa, ettei tilanteen vaarallisuus tunnu tavoittavan ihmisiä muualla.”

”Yksi toisensa jälkeen huono-onniset raukat tulevat päivystykseen. Kahden vuoden aikana olen oppinut, etteivät bergamolaiset tule päivystykseen mielellään. Eivät nytkään. Mutta nyt he eivät enää kestä: he eivät hengitä riittävästi, he tarvitsevat lisähappea.”

”Tähän virukseen on vain vähän lääkkeitä. Sanon suoraan: toive on, että potilaan elimistö kukistaa viruksen omillaan.”

Macchini jatkoi kertomalla, miten Humanitas Gavazzenin leikkaussaleja oli hätäisesti muutettu tehohoitopaikoiksi koronapotilaille, joita tulvi ovesta sisään.

”Syyt sisäänotolle ovat aina samat”, hän kirjotti. ”Kuume ja hengitysvaikeudet, yskä ja hengityksen romahtaminen. Radiologian raportti aina sama: bilateraalinen interstitiaalinen pneumonia. Jokainen on sairaalahoidon tarpeessa, toiset on intuboitava ja otettava tehohoitoon. Joidenkin kohdalla on myöhäistä.”

Henkilökunta oli jaksamisen rajoilla, ja lisäksi moni pelkäsi riittävän suojauksen puutteessa saavansa tartunnan – ja ehkä tartuttavansa myös omaisensa. Siksi Macchini ei ollut tavannut pientä poikaansa kahteen viikkoon.

Macchini kirjoitti, että vaikka vakavimmin sairastuneet olivat usein vanhempia ihmisiä, Humanitas Gavazzinin teho-osastolla oli myös nuoria, eikä kenelläkään ollut syytä väärään turvallisuudentunteeseen ikänsä perusteella.

Hän kirjoitti, että ihmisten pitäisi olla varuillaan, että heidän oli syytä pysytellä kotona ja käyttää kaupassa käydessään hengityssuojaimia. Vaikka sellaisia, joita saa rautakaupasta ja joita käytetään keveissä remonttitöissä.

Italiassani ei ole kehumista, mutta käänsin ja julkaisin Macchinin tekstin sosiaalisen median tililläni, kun en muutakaan siihen hätään keksinyt. Se tuntui tärkeältä.

Nyt tiedämme, että yksittäiset italialaiset lääkärit yrittivät varoittaa kollegoitaan kriisistä muun muassa sosiaalisen median kautta, koska viralliset kanavat olivat siihen liian hitaita.

Lopulta Macchinin viesti kuului kauas: vain muutamaa päivää myöhemmin The New York Times teki hänen hätähuudostaan jutun, kuten moni muukin maailman media. Johonkin se osui Suomessakin, sillä minunkin hätäistä käännöstäni jaettiin yli 8 000 kertaa.

Enimmäkseen reaktiot Macchinin kertomaan olivat samanlaisia kuin minunkin reaktioni oli. Moni kauhisteli tilannetta Bergamossa. Moni sanoi alkaneensa pelätä koronavirusta tekstin luettuaan.

Jotkut päättelivät, että koska Macchinin teksti herätti tunteita, se ei voinut olla totta. Tekstiä pidettiin myös disinformaationa ja alarmismina, johon meillä Suomessa ei ollut syytä.

Hengityssuojaimia kaupassa, eiköhän se nyt ole aikamoista liioittelua! Sitä paitsi sairaanhoitomme taso oli kuulemma jotain aivan muuta Italiaan verrattuna.

Se on totta – Pohjois-Italiassa on huomattavasti Suomea enemmän tehohoitopaikkoja.

Tästä kaikesta on nyt vuosi aikaa. Paljon on muuttunut. Kaupoissa ihmiset käyttävät maskeja, eikä se ole ihmeellistä enää kenenkään mielestä. Koronapotilaita osataan hoitaa paremmin, ja alkuun päässeet rokotukset estävät vakavaa tautimuotoa.

Mutta paljon on samaa, aivan samaa. Ihmisiä on sairaalassa yhtä paljon kuin viime keväänäkin, ja tehohoidon tarve kasvaa.

Suomeen on taas tulossa poikkeusolot. Ja syy on sama kuin vuosi sitten: virus leviää, koska ihmiset eivät usko, että sellaista voisi tapahtua Suomessa. Mutta emme säästy pahimmalta vain siksi, että emme osaa kuvitella sitä. Pandemia ei välitä siitä, mitkä ovat mielikuvituksemme rajat. Kun tilaisuus tulee, virus leviää.

Samaa on sekin, mikä vuosi sitten näkyi iranilaisilla kaduilla ja Humanitas Gavazzenin päivystyksessä. Vakavan koronatautimuodon ominaisuus on, että potilaan tila heikkenee yllättäen ja hyvin nopeasti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai