Helsingin pormestariksi pyrkiviä Anni Sinnemäkeä ja Juhana Vartiaista yhdistää yllättävä mieltymys - Sunnuntai | HS.fi

Helsingin pormestariksi pyrkiviä Anni Sinnemäkeä ja Juhana Vartiaista yhdistää yllättävä mieltymys

Juhana Vartiainen (kok) ja Anni Sinnemäki (vihr) fanittavat Marcel Proustia. Kuvankäsittely Miika Holopainen / HS­

7.3. 2:00 | Päivitetty 7.3. 8:01

Helsingissä ryhdytään lähitulevaisuudessa mahdollisesti etsimään kadonnutta aikaa.

Pormestariehdokkaat Anni Sinnemäki (vihr) ja Juhana Vartiainen (kok) ovat nimittäin molemmat ranskalaisen kirjailijan Marcel Proustin (1871–1922) ihailijoita. Proust on kirjoittanut Kadonnutta aikaa etsimässä-romaanisarjan, joka on yksi maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Sekä Sinnemäki että Vartiainen ovat monissa lehtihaastatteluissa maininneet sen mielikirjakseen.

Näin ollen Helsinki saa aika todennäköisesti proustilaisen pormestarin.

Toki tähän liittyy pari jos-sanaa, sillä kuntavaaleja ei ole vielä pidetty. Kokoomus ja vihreät ovat kuitenkin kannatus­kyselyiden kärjessä Helsingissä, ja pormestari todennäköisesti tulee suurimmasta valtuustoryhmästä – eli nykyisillä kannatusluvuilla joko kokoomuksesta tai vihreistä.

Pitää myös muistaa, että Vartiainen ei ole vielä virallisesti pormestariehdokas. Asiasta päätetään huomenna maanantaina kokoomuksen Helsingin piirin kokouksessa.

Kadonnutta aikaa etsimässä on moni­osainen kirjasarja, joka kuvaa psykologisella otteella päähenkilön kasvua kirjailijaksi. Kerronta on tajunnanvirtaa, jossa ei säästellä yksityiskohtia.

Mitä oppia kirjasta saa pormestarin tehtävään?

”Proustin viisaus ja ihanuus johtuvat hänen kirjojensa yleisestä elämänviisaudessa, syvällisyydestä ja ilkikurisuudesta”, Juhana Vartiainen sanoo.

Hän kertoo tarkoittavansa sitä, että Proustin kirjoista saa ohjeita elämään, ei vain politiikkaan.

”Proustin nerous tulee siitä, että hän ei koskaan luopunut lapsen tavasta katsoa maailmaa. Hän tarkastelee asioita vilpittömällä hyvyyden, kauneuden ja taikamaailman kaipuulla.”

Vartiaisen mukaan lapsen asennetta tarvitaan ylipäätään elämässä mutta myös erilaisissa vastuutehtävissä. Tyhmiä kysymyksiä ei pitäisi pelätä.

”Olen huomannut eduskunnan valiokunnissa ja muissa luottamustoimissa, että­ jos ei ymmärrä jotain asiaa, kannattaa kysyä. Se on vapauttavaa.”

Vartiaisen mukaan Proust kuvaa hienosti sitä, että lapsen mielessä jotkut ihmisten ja paikkojen nimet saavat aikaan ”sala­peräisen hohdon ja tenhon”.

”Lapsena kuuntelin, kun vanhempani ja sukulaiset puhuivat Langinkoskesta. Se oli mielessäni myyttisen kaunis paikka. Mutta kun vuosikymmeniä myöhemmin näin sen, kyseessä oli vain vähävetinen kivinen oja”, Vartiainen sanoo.

Anni Sinnemäki on Vartiaisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasta voi ammentaa yleisiä elämänohjeita.

”Proust opettaa, että kaikki asiat ja ihmiset ovat kiinnostavia. Heidän äärelleen kannattaa pysähtyä ja tarkastella heitä kaikessa moninaisuudessaan”, Sinnemäki sanoo.

”Mitä enemmän katsoo, sitä enemmän on nähtävää. Se vaikuttaa myös siihen, miten katsoo kaupunkia.”

Toinen Sinnemäen proustilainen elämänohje liittyy asioiden toistuvuuteen ja syklisyyteen.

”Proust näyttää, miten mennyt toistuu meissä samalla kun mennään eteenpäin. Vaikka maailma muuttuu koko ajan vauhdilla, samalla olemme sidottuja menneisyyden paikkoihin ja esimerkiksi tuoksuihin.”

Niin sanotulla Proust-muistolla tarkoitetaan, että esimerkiksi jokin tuoksu palauttaa mieleen muiston vuosien takaa. Sinnemäki kertoo, että hänelle palautuu lapsuus mieleen esimerkiksi siitä tuoksusta, joka lehahtaa astuessa vanhan kerrostalon rappukäytävästä pihalle.

Mikä on Marcel Proustin merkitys tulevissa kuntavaaleissa? Tämä on niin hankala kysymys, että on pakko soittaa Tampereen yliopiston politiikan tutkijalle Johanna Vuorelmalle.

Vuorelma ryhtyy pyörittelemään kaikenlaista kulttuurin merkityksestä kaupungeissa, eurooppalaisuudesta ja elitismistä.

Sitten selviää, että Vuorelmallakin on Proust-suhde. Hän on vast’ikään siteerannut Marcel Proustia eräässä tieteellisessä artikkelissaan. Vuorelma kirjoitti Proustin pyrkimyksestä kamppailla ”jäätynyttä kuvaa” vastaan. Tällä Proust tarkoitti sitä, että­ jos ihminen kuvataan ja määritellään kielellisesti liian tarkasti, se jäädyttää kyseisen ihmisen paikoilleen.

Liian tarkka määrittely ei nimittäin jätä ihmiselle lainkaan liikkumavaraa.

”Ajatus jäätyneestä kuvasta sopii hyvin politiikkaan. Politiikassahan helposti lyödään leimoja, joihin kohteena oleva ihminen ei välttämättä voi vaikuttaa.”

Näin kuntavaalien alla identiteettipoliittinen leimakirves onkin viuhunut oikein urakalla, kun ihmisiä on kategorisoitu arvoliberaaleiksi ja -konservatiiveiksi.

Joku on älissyt haluavansa Helsingin ilman kommunisteja. Toinen on halunnut natsimarssit pois ikkunansa alta. Joku on ollut kymmenen vuotta sitten maahanmuuttovastaisen Hommaforumin ehdokastentissä, mikä tekee hänestä joidenkin mielestä ikuisesti maahanmuuttovastaisen.

Ja onhan sitä paitsi proustilainen pormestarikin omanlaisensa jäätynyt kuva.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai