”Pahinta ei ole se mitä on, vaan se miltä näyttää”, siteeraa dramaturgian opiskelija Rasmus Arikka ranskalaiskirjailija Éduard Louisia. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Tyttömäinen mies
Pitkään en tiennyt, kumpi on pahempaa: tyttömäisyys itsessään vai sen välittämä kuva homoseksuaalisuudesta, kirjoittaa teatteriopiskelija Rasmus Arikka. Häpeä nasaaliäänestä ei hellittänyt aikuisenakaan.
Rasmus Arikka
14.3.2021 2:00 | Päivitetty 14.3.2021 8:31
Yläasteikäisenä istuin muutaman kaverini kanssa pussikaljalla kallionkielekkeellä. Kalja maistui pahalta, mutta olin jo tottunut siihen. Muuta en tietenkään voinut juoda, sillä vain tytöt juovat siideriä.
Tupakan ja kaljan rohkaisemana kysyin yläastekaverini silloiselta tyttöystävältä, luuliko hän minua homoksi, kun olimme aiemmin päivällä tavanneet ensimmäisen kerran. Tyttö mietti hetken ja sanoi, että ei luullut.