Mediamoguli Robert Maxwellista ilmestyi tammikuussa Fall: The Mystery of Robert Maxwell -niminen elämäkerta. Se oli ties kuinka mones Maxwell-kirja – eikä sekään pysty vastaamaan kaikkiin mystistä miestä koskeviin avoimiin kysymyksiin.
Edelleen on epäselvää esimerkiksi se, miten Maxwell kuoli. Ja se, mistä hänen rahansa tarkkaan ottaen olivat peräisin.
Tämä on kuitenkin fakta: Kun Maxwell vuonna 1991 kuoli, selvisi, että hänen firmansa olivat ylivelkaantuneet rajusti. Selvisi myös, että Maxwell oli omin lupinensa vienyt satoja miljoonia yhtiöidensä eläkekassoista. Maxwellin mediaimperiumi romahti.
Maxwell eli alun perin Ján Ludvík Hoch syntyi vuonna 1923 Tšekkoslovakian itäosissa rutiköyhään ortodoksijuutalaisperheeseen. Hän pakeni natseja ja päätyi brittiarmeijaan, jossa hän yleni kapteeniksi.
Lukuisten nimenvaihdosten myötä Hochista tuli Robert Maxwell, joka valittiin sittemmin muun muassa brittiparlamenttiin. Erinäisten epäonnistuneiden liiketoimien jälkeen hänestä tuli 1980-luvulla yksi maailman mahtavimmista mediamoguleista, jonka yhtiö omisti brittitabloidi Daily Mirrorin ja lukuisia muita lehtiä.
Jo tuolloin huhuttiin, että Maxwellilla oli likeiset suhteet joko Britannian, Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen tai Israelin tiedustelupalveluun. Tai mahdollisesti useampiinkin niistä.
Robert Maxwellin elämäntarina on poikkeuksellisen kiehtova. Siitä huolimatta päädyin Fall-elämäkertaa lukiessani ihmettelemään eniten Maxwellin Suomesta saamaa kunniamerkkiä.
Maxwell järjesti kotonaan Oxfordissa 65-vuotisjuhlat kesäkuussa 1988. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan lähetti juhliin onnittelusähkeen, ja tervehdyksen lähetti myös Britannian pääministeri Margaret Thatcher.
Suurennos Robert Maxwellin kaulassa olevasta Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan komentajamerkistä.
Elämäkerran mukaan frakkipukuisen Maxwellin kaulassa oli valkoinen risti.
Se oli Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan risti – kunniamerkki, joka yleensä annetaan vain ulkomaisille valtionpäämiehille poikkeuksellisista siviili- tai sotilasansioista, kirjassa kerrotaan.
Muotoilu viittaa Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristiin ketjuineen. Se on Suomen korkein kunniamerkki. Sadan vuoden aikana se on myönnetty noin sadalle henkilölle. Kaikki saajat ovat olleet kuninkaallisia tai valtionjohtajia. 1980-luvulla sen saivat esimerkiksi Ranskan presidentti François Mitterrand ja Ruotsin kuningatar Silvia.
Listalla ei ole Maxwellin nimeä.
Asia jäi vaivaamaan minua, joten ryhdyin etsiskelemään kuvaa Maxwellin arvomerkistä. Ja totta tosiaan – kuvatoimistoilta löytyi valokuva kyseisiltä synttäreiltä. Ja Maxwellin kaulassa oli risti.
Vaikka kuvaa tihrusti suurennuslasilla, ei merkin leijonista voinut olla ihan varma. Mutta kovasti Maxwellin kaulassa killuva kunniamerkki kyllä näytti Valkoisen Ruusun ritarikunnan ristiltä.
Tiedustelin asiaa ritarikuntien sihteeriltä Antero Karumaalta, joka ilmoitti heti, ettei Maxwellin kaularisti missään nimessä ole valtionpäämiehille myönnettävä kunniamerkki. Hän lupasi selvittää, mikä merkki on.
Vähän myöhemmin Karumaa palasi asiaan ja kertoi, että kyseessä on Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan komentajamerkki. Se myönnettiin Maxwellille huhtikuussa 1988.
HS:n arkistosta löytyy uutinen, jossa kerrotaan Maxwellin vierailusta Suomessa toukokuussa 1988. Hän oli paperiyhtiöiden yhdistyksen Finnpapin vieraana. Finnpap ja Maxwell allekirjoittivat 1,2 miljardin markan (360 miljoonan euron) paperintoimitussopimuksen.
Uutisen mukaan Maxwellin käynti oli ”lähes valtiovierailun tasoa”. Hän tapasi presidentti Mauno Koiviston ja pääministeri Harri Holkerin (kok). Valkoisen Ruusun ansiomerkin Maxwellille luovutti kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen (kok).
Uutisessa on kuva, jossa Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Jaakko Rauramo isännöi Maxwellia Sanomalan painotalossa. Haastattelussa Maxwell kannusti Suomea olemaan aktiivinen Euroopan yhdentymisessä.
Maxwellin saama Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan komentajamerkki (SVR K I) on Suomen seitsemänneksi arvokkain kunniamerkki.
Toinen mediamoguli ja Maxwellin kilpakumppani Rupert Murdoch sai samaisen merkin vuonna 1985. Viimeisin ulkomaalainen SVR K I -kunniamerkillä palkittu on saksalaisen telakkayhtiön pääjohtaja Bernard Meyer, joka sai merkin vuonna 2017.
Robert Maxwell löydettiin 5. marraskuuta 1991 kuolleena merestä, Lady Ghislaine -huvipurtensa läheltä. Virallisesti kyseessä oli sydänkohtaus, mutta spekulaatioita kuolinsyystä riittää edelleen.
Silloisen ohjesäännön mukaan ulkomaalaiselle myönnetty kunniamerkki olisi pitänyt palauttaa saajan kuoleman jälkeen. Maxwellin perilliset eivät koskaan toimittaneet ristiä Suomeen.
Ritarikuntien historiateoksen mukaan komentajamerkki huutokaupattiin Maxwellin muun jäämistön mukana vuonna 1993. Ostajasta ja hinnasta ei ole tietoa.