Hopihopi, rokotepihtarit - Sunnuntai | HS.fi

Hopihopi, rokotepihtarit

Vuoden yksin kotona ollut syyttää tilanteesta kapitalismia. Maailman paras exit-strategia on luopua patenteista ja valmistaa rokotteita nopeasti kaikille, kirjoittaa kolumnissaan Anna-Stina Nykänen.

3.4. 2:00 | Päivitetty 3.4. 8:07

Kaikki miettivät nyt exit-strategiaa. Niin minäkin. Olen ollut yli vuoden yksin kotona etätöissä ja haluan täältä ulos.

Vuosi sitten, kun koronaepidemia tyhjensi kadut, elettiin tyynemmin. Kuin kohtaloon alistuen. Nyt tunteet ovat ristiriitaiset, kärsimättömät, turhautuneet, epätoivoiset. Miksi tämä jatkuu?

Syy näyttäisi olevan – kapitalismissa. Lääketeollisuus toi meille toivon. Rokotteita on olemassa. Mutta niitä ei valmisteta tarpeeksi. Tehtaat pihtaavat.

Ihmisiä kuolee ja yrityksiä kaatuu, kun muutama lääkeyritys panttaa yksinoikeudella rokotteidensa valmistusreseptejä. Vaikka ison osan rokotteiden kehityksestä ovat maksaneet valtiot.

Suomessa kritiikkiä ovat esittäneet lähinnä terveyden ammattilaiset, esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestö kannanotossaan ja kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo Tampereen yliopistosta Helsingin Sanomien haastattelussa (29.1.).

”On vain ajan kysymys, koska ihmiset nousevat tätä vastaan”, Koivusalo sanoi.

Kovin on ollut hiljaista.

Paljonko tuhoa ihmiskunnan pitäisi kokea, että alettaisiin vaatia rokotetuotannon vapauttamista – tai jopa tehtaiden sosialisointia? Miksi elinkeinoelämä ei kapinoi, kun muutama yritys tekee hallaa niin monille?

Onko koronaepidemia myös kapitalismin kriisi?

Olet todella tärkeän kysymyksen äärellä, vastaa Mika Maliranta, joka on tutkimusprofessori Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Onko korona ajanut kapitalismin kriisiin on kysymys, josta on puhunut myös taloustieteen professori Daron Acemoğlu. Maliranta pitää häntä tulevana nobelistina.

Maliranta on markkinatalouden puolustaja. Hän sanoo, että lääkeyritykset ovat olleet uskomattoman tehokkaita rokotteiden kehittämisessä, ja siinä on nähty, mitä markkinatalous parhaimmillaan on.

Mutta tuotanto tökkii, hänkin sanoo. Se on Malirannan mielestä neuvottelukysymys. Maailmalla olisi kapasiteettia valmistukseen, ja rokotteiden valmistuskustannukset ovat mitättömät. Tuotannon määrä riippuu Malirannan mukaan siitä, mitä patentit omistaville lääkeyhtiöille ollaan valmiita maksamaan.

Lääkeyhtiöt pitävät kiinni voitoistaan, eikä siinä ole Malirannan mielestä mitään pahaa. Lääkeyhtiöitä omistavat esimerkiksi monet eläkeyhtiöt, ja tuotoilla maksetaan eläkkeitä. Se on siis kansalaistenkin etu.

”Tuotannon huono organisointi johtuu poliitikkojen puutteellisesta kyvystä tehdä järjestelyjä, joissa markkinatalous valjastettaisiin yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin eteen.”

Malirannan mielestä on selvää, että markkinoita täytyy säädellä ja kannustaa, jotta saadaan aikaan skarpimpi työnjako, vahva kilpailu ja kunnon kuluttajapolitiikka.

Maliranta sanoo, ettei hän halua vähätellä yritysten yhteiskuntavastuun merkitystä. Mutta poliitikot pakoilevat hänen mielestään vastuutaan, jos he jättävät asian yrityksille.

”Ei yrityksillä ole sellaista omaa tahtoa.”

Suomessa lopetettiin kansallinen rokotetuotanto vuonna 2003. Suomalaiselle lääkeyritykselle on kyllä tarjottu rokotteiden lisenssivalmistusta, mutta sillä on muita kiireitä. Yritys oli hakenut tukea rokotteen kehittämiseen, mutta ei sitä saanut ja keskittyy nyt muuhun.

Politiikkaa on päättää, miten tuetaan ravintoloita ja lääkeyhtiöitä.

Jos meillä olisi kansallista rokotetuotantoa, kenelle sitä jakaisimme?

Maailmalla kysellään jo, ovatko valtiot sotkeutuneet liikaakin rokotetuotantoon. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan rokotteiden jakelusta on kehittynyt maailmanlaajuinen moraalinen kriisi.

Malirannan ihaileman Acemoğlun mukaan nykyinen tilanne on johtanut globaalin talouden ”epäoptimaaliseen tasapainoon”: lääkeyrityksille kannattavinta on tilanne, jossa rokotetta ei leviä kaikkialle. Se johtuu Acemoğlun mukaan länsimaiden, etenkin Yhdysvaltojen, kansallista etua korostavasta politiikasta. Nationalistinen politiikka kostautuu, kun köyhistä maista leviää yhä uusia virusmuunnoksia.

The New York Timesin isossa rokotetuotannon maailmanpolitiikkaa käsittelevässä jutussa sanotaan, että Yhdysvallat on omalla politiikallaan jopa estänyt niin sanottujen kansanrokotteiden valmistamisen kehitysmaissa. Se tukee oman maan lääkeyrityksiä.

Voisi toimia toisinkin. Lehti kertoo, että Bill ja Melinda Gatesin terveysalan tutkimusta tukeva säätiö edellyttää sopimuksissa, että tulokset avataan maailmanlaajuiseen käyttöön.

Nyt rikkaat maat ovat hamstranneet rokotteita kuin kansalaiset vessapaperia epidemian alussa, lehti kirjoittaa.

Tunnistan oman moraalini hetkittäisen rappion. Mikä minä olen rokotetta itselleni vaatimaan?

Nyt Suomessa kiistellään siitä, rokotetaanko korvessa vai kaupungeissa. Moraalinen maisemamme on Suomi.

Onneksi rokotteiden saaneilta ei ole kysytty, kenellä on siihen etuoikeus. Olisiko 90-vuotias äitini ottanut sen itselleen vai antanut Afrikkaan? Veikkaan, että hän olisi antanut sen omalle lapsenlapselleen.

Tätä päätöstä kenenkään ei tarvitsisi pohtia, jos rokotteita valmistettaisiin niin, että kaikille riittää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai