Toimiiko 1970-luvun romaani enää maakuvan edistäjänä 2020-luvun uusmoralismin aikana? Toimittaja testasi punakynä kädessä - Sunnuntai | HS.fi

Toimiiko 1970-luvun romaani enää maakuvan edistäjänä 2020-luvun uusmoralismin aikana? Toimittaja testasi punakynä kädessä

Vakiolahjani ulkomaisille ystäville ja tutuille on ollut jo vuosien ajan Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä.

18.4. 2:00 | Päivitetty 18.4. 8:50

Annamari Sipilä­

Yksi yleinen arkipäivän mediakritiikin laji on vertailla lehtijuttuja mittanauhalla. Siinä mittauksessa pitkä juttu on yhtä kuin syvällinen ja kunnollinen. Lyhyt juttu sen sijaan on heppoinen ja vajavainen.

”Ah, ihanan pitkä juttu. Lykkään lukemista ja nautiskelen ajan kanssa myöhemmin”, ilmoittaa syvällinen ja kunnollinen lukija ja asettelee lehden yöpöydän viereiseen pinoon. Siitä se siirtyy koskemattomana paperinkeräykseen kahden vuoden kuluttua, kun lehtikasojen siivousta ei kerta kaikkiaan voi enää lykätä. Vastaava digi­lukija merkitsee kirjoituksen huolellisesti kirjanmerkillä kolmen­tuhannenviidensadankuuden aiemman kirjanmerkkinsä jatkoksi. Vaikka säästettyihin artikkeleihin ei ole koskaan aikaa palata, antaa jo niiden kartuttaminen tunteen tiedonhallinnasta.

Toimittajana sanon aina näille tulevaisuuden lukijoille, että älkää nyt hulluja puhuko. Hankkikaa välttämättömät tiedot napakoista uutisartikkeleista. Vain uutistoimittaja tietää, kuinka paljon vaivaa vaatii se, että lyhyen jutun jokaisella sanalla on väliä. Kun päivän uutiset on omaksuttu, kannattaa loppuaika käyttää kaunokirjallisuuden lukemiseen. Niin oppii paljon enemmän.

Otetaan esimerkiksi Pohjois-Irlanti, jossa kuohuu taas brexitin takia. Satunnaisen lukijan silmissä vilisee, kun hän yrittää hahmottaa polveilevasta lehtiartikkelista, keitä nyt olivatkaan unionistit ja lojalistit tai nationalistit ja tasavaltalaiset. Jos hän sen sijaan käyttäisi aikansa järkevästi, lukisi hän Anna Burnsin loistavan romaanin Maitomies (Milkman, 2018).

Palkittu ja ylistetty romaani sijoittuu Pohjois-Irlantiin ja kertoo levottomuuksista paremmin – ja hauskemmin – kuin mihin yksikään lehtijuttu kykenee.

Suomessa Laura Jänisniemen kääntämä Maitomies on jäänyt vähälle huomiolle. Ensimmäistä parin tuhannen kappaleen painosta on yhä jäljellä.

Fiktio on ylivoimainen keino, kun haluaa tutustua toisiin maihin, kulttuureihin ja ihmisryhmiin. Siinä missä ulkomainen romaani toimii suomalaisille ikkunana muihin maailmoihin, on suomalainen käännösromaani muille kurkistusreikä Suomeen.

Vakiolahjani ulkomaisille ystäville ja tutuille on ollut jo vuosien ajan Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi. Kymmenille kielille käännettyä klassikkoa on ollut helppo jakaa satiirisena Suomi-ikkunana.

Mutta sopiiko vuonna 1975 julkaistu teos enää nykymakuun? Onko Suomi muuttunut liikaa? Ja mikä huolestuttavinta näin uusmoralismin aikana: Onko teoksessa jotain, joka tyrmistyttää nuoren valveutuneen ikäpolven (ja heidän keski-ikäisen huutosakkinsa) ja aiheuttaa vakavaa hallaa Suomen maakuvalle?

Koska edellisestä lukukerrastani on lähes kaksikymmentä vuotta, on lukukokemuksen päivitys suorastaan kansalaisvelvollisuus. Asetuin sohvalle Jäniksen vuosi toisessa kädessä ja punakynä toisessa ja lähdin toimittaja Kaarlo Vatasen ja jäniksen matkaan.

Kyyniseen Vataseen on yhä helppo samastua. Valituksenaiheetkin ovat samat kuin nyt: media on rappiolla (lehti ”hämmenteli näennäisesti epäkohtia, mutta vaikeni visusti kaikista perusvirheistä tässä yhteiskunnassa”), eikä Helsingissä ole varaa asua.

Vatasen 1970-luku värähtelee muutenkin 2020-luvun kanssa. Viisikymmentä vuotta sitten kaipuuta maalle nostatti rakennemuutos. Nyt maalle muuttavat pandemiaa pakenevat etuoikeutetut etätyön tekijät. Naiskuva on näennäisen sovinistinen (ilkeä vaimo ja maalaistyttö), mutta lopulta asiat järjestelee itsenäinen naisjuristi. Viinaa toki menee, mutta se sopii ajankuvaan. Vatanen hiihtää karhua Neuvostoliittoon ja pidätetään. Suomen Lapin sotaharjoituksiin tulevat länsimaat.

Vain säilykepurkkiin vangittu korppi voisi todella järkyttää nuorta lukijapolvea. Eivätkä nykyvataset ikinä pahoinpitelisi kokoomuksen nuorten liiton sihteeriä ravintolan vessassa. Loukkaukset vaihdetaan nyt etänä sosiaalisessa mediassa.

Jäniksen vuoden maakuva toimii yhä. Seuraava luku vuonna 2041.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai