Voiko talous kasvaa loputtomasti? - Sunnuntai | HS.fi

Voiko talous kasvaa loputtomasti?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

6.6. 2:00 | Päivitetty 6.6. 19:17

Hei taas, lukijat, tässä Torsti! Tällä kertaa kysymykset käsittelevät taloutta, vaaleja ja keittiötarvikkeita.

Ihmisten pitäisi tarvita ja haluta loputtomasti enemmän, jotta talous voisi kasvaa loputtomasti. Kuinka se on mahdollista? Vaikka suuri osa kasvusta olisi tulevaisuudessa lähes aineetonta, vaikkapa virtuaalisia elämyksiä, eikö niissäkin tule lopulta raja vastaan? Vuorokauteen ei kuitenkaan ole tulossa lisää tunteja.

– Yritän ymmärtää

Talouskasvulle kaksi rajoitetta: luonnonvarat ja aika. Kumpaakaan ei ole loputtomiin. Luonnonvarojen rajallisuus voidaan kiertää aineettomilla elämyksillä. Jos vain haluttaisiin ajaa aina isommilla autoilla, raja tulisi pian vastaan, mutta uusia lauluja voi säveltää rajattomasti ja Playstation-pelitkin ovat lähes aineettomia.

Nyt kysymys on siitä, milloin aikarajoite tulee vastaan. Se on Tikkaremmin ekonomistin mielestä erinomainen pohdinnan aihe. Yksi taloustieteen peruskysymyksistä on, miten ihmiset jakavat rajallisen aikansa työn ja vapaa-ajan välillä. Töitä tekemällä saa ostaa markkinoilta mukavia asioita, mutta se vaatii vapaa-ajan uhraamista. Osa vapaa-ajan tuottamasta toiminnasta taas syntyy ilosta, jota ei markkinoilta saa – vaikkapa perheen kanssa olemisesta.

Tästä välistä ihminen etsii sen yhdistelmän, joka tuottaa hänelle eniten hyvinvointia.

Taloustieteilijät ajattelevat, että kulutuksen kasvaessa siitä saatava hyöty vähenee. Sitä kutsutaan laskevaksi rajahyödyksi. Päivän ensimmäinen vesilitra tuo enemmän hyötyä kuin toinen eikä sadas ainakaan lisää hyvinvointia.

Laskevan rajahyödyn merkitystä kulutuksen hillitsijänä vähentää kuitenkin se, miten kulutettavat asiat muuttuvat aikojen saatossa. Illallinen Michelin-ravintolassa on aivan erilaista syömistä kuin lantun popsiminen henkensä pitimiksi menneinä aikoina. Ei tarvitse mennä kuin lähimarkettiin nähdäkseen, miten käsittämätön valikoima hedelmiä tai olutlaatuja nykyään on tarjolla. Joskus ne olisivat kelvanneet kuninkaille.

Taloustieteilijä John Maynard Keynes kirjoitti esseessään vuonna 1930, että työn tuottavuus paranee niin, että kaiken haluamansa voisi hankkia tekemällä vain 15 tunnin työviikkoa. Tuottavuuden kasvun Keynes arvasi aikalailla oikein. Väärässä hän oli siinä, miten ihmiset käyttivät näin syntyneet mahdollisuudet.

Nykyään tehdään vähän lyhyempää työpäivää kuin Keynesin aikaan, mutta kulutetaan tavaroita ja palveluita valtavasti enemmän. Keynes oli sukupolvensa luovimpia ja parhaiten informoituja ajattelijoita. Silti hän ei pystynyt kuvittelemaan, mitä kaikkia vimpaimia tulevaisuuden ihmiset kokisivat tarvitsevansa.

Ekonomisti arvelee, että jossakin on lopulta raja, jonka jälkeen kuluttamisen lisääminen ei enää lisää hyvinvointia. Hän kuitenkin arvelee myös, että ihmiset tulevat keksimään hämmästyttävän paljon uutta – toivottavasti lähinnä aineetonta – kulutettavaa ja haluttavaa myös seuraavan vuosisadan aikana.

Ruokaresepteissä mittana käytetään teelusikkaa, joka on tilavuusmittana viisi millilitraa. Väitän, että lusikkalaatikosta on tapana ottaa mikä tahansa ”pikkulusikka”, joka usein on kolmen millilitran kahvilusikka. Jäävätkö mitat vajaaksi?

– Ihanko totta?

Käsillä on suuri paljastus! Suuri osa suomalaisista on aina kokannut väärin! Pikkulusikat ovat eri kokoisia: kolmea millilitraa, viittä millilitraa, ehkä kuuttakin.

Tikkaremmin Martta kertoo, että usein pikkulusikan koolla ei ole niin paljon väliä, että ruuat menisivät pieleen. Teelusikallisen kardemummaa pulliin uskaltaa hyvin mitata kotikeittiön lusikalla. Joskus mitan täsmällisyys voi olla hyvin oleellinen. Vaikkapa macaron-leivoksiin ainesosat on hyvä jopa punnita.

Jos asia vaivaa, kannattaa ratkaista hankkimalla erillinen mittasetti, jotka eivät maksa paljon. Silloin teelusikka on aina tasan viisi millilitraa.

Olen käynyt ”äänestämässä” kaikissa äänestysikäni aikana järjestetyissä vaaleissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kerrat, jolloin olen piirtänyt äänestyslippuun numeron, on laskettavissa yhden käden sormilla. Manööverin olen suorittanut pyörähtämällä äänestyskopin kautta. Rikkoisinko vaalisalaisuutta, mikäli kävelisin äänestyslipun saatuani suoraan leimaukseen?

– Lasse

Vaalilain mukaan äänestys on järjestettävä äänestyspaikassa siten, että vaalisalaisuus säilyy. ”Saapuvilla olevien on noudatettava vaalilautakunnan järjestyksen ylläpitämiseksi ja äänestyksen häiriöttömän kulun turvaamiseksi antamia määräyksiä”, momentissa lukee.

Kopissa on siis käytävä, koska muuten olisi ilmiselvää, että äänestät tyhjää. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen tarkentaa erikseen, että vaalisalaisuuden säilyttäminen on paitsi oikeus, myös velvollisuus.

Torstilla on tarjota asiaan hopeareunus. Vaikka puolueisiin ja ehdokkaisiin ei olisi luottamusta, tyhjänkin äänestäminen on demokratian juhlistamista. Rituaali on pieni, mutta arvokas. Kaikki kannattaa ottaa irti. Näissä tunnelmissa Torsti haluaa toivottaa kaikille hyvää vaaliviikkoa.

Torstin tikkaremmi myös Facebookissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai