Rakentajaa kohtasi järkytys rautakaupassa: laadukkaan lattialaudan sijaan tarjolla oli pehmeää ja oksaista ”mökkilaatua” kovaan hintaan - Sunnuntai | HS.fi

"Mökkilaatua” lattiaan

Puutavaraa etsivälle rakentajalle myydään kuraa, ja siihen on kaksi syytä.

24.10. 2:00 | Päivitetty 24.10. 12:56

Sampsa Oinaala

Tykästyin puuhun materiaalina jo lapsena. Sitä oli kiva työstää: veistää, sahata ja kovertaa. Puu myös tuntui käteen lämpimältä ja näytti kauniilta. Nikkaroin jo alakouluikäisenä mummolan pihalle pikkuruisia puutaloja ja virittelin niihin sähkövalotkin.

Harrastus on jatkunut aikuisiällä. Olen remontoinut vanhoja taloja sekä korjannut ja veistänyt uusia hirsirakennuksia. Samalla olen ihastellut taidokkaita puurakenteita. Olen nähnyt 200 vuotta vanhoja ikkunoita, jotka ovat kuin uusia, ja ihmetellyt 1700-luvulla rakennettua hirsitaloa, joka on yhä käytössä.

Päättyneenä kesänä puuhailin jälleen puun parissa. Ostin viime vuonna Joensuun tuntumasta 1950-luvulla rakennetun talon. Keväällä ryhdyin tekemään sen kamariin lastulevyn ja muovimaton tilalle perinteistä ponttilautalattiaa.

Edellisen kerran tein lattiaremonttia runsaat kymmenen vuotta sitten. Silloin ihmettelin, miten huonolaatuisia uudet lattialaudat olivat vanhoihin verrattuna. Vanhat olivat valikoitua tiheäsyistä ja lähes oksatonta männyn sydänpuuta. Kaupasta ostetut olivat laadultaan paljon epätasaisempia.

Mutta enpä vielä tuolloin arvannutkaan, mitä oli tulossa.

Vuoden 2009 remontista minulle jäi reilusti lattialautaa varastoon. Niillä pääsin tämänvuotisen remontin mukavasti alkuun. Kun tavara sitten loppui ja lähdin rautakauppaan, edessä oli järkytys.

Kiersin läpi Joensuun keskeisimmät rautakaupat ja vertailin puutavaran laatua ja hintaa. Suurin osa lattiaponttilaudoista oli mielestäni käyttökelvottomia. Sydänpuuta ei ollut lainkaan, puu oli pehmeää ja oksaista. Osa laudoista oli vääntyillyt niin pahasti, ettei niitä olisi mitenkään saanut limitettyä toisiinsa nätisti.

Vuosikymmenen aikana markkinoille oli myös ilmestynyt termi ”mökkilaatu”. Kaupat siis itsekin myönsivät myyvänsä kuraa. Ennen peruslaatu oli perushyvää. Nyt hyvää laatua saattaa saada moninkertaisella hinnalla, jos sitä ylipäätään on tarjolla.

Onnistuin ostamaan niukin naukin käyttökelpoista lattialautaa juuri ennen kuin kaupat tyhjenivät puutavarasta, jonka hinta tuplaantui rakennus- ja remonttibuumin myötä. Kysyntäpiikki tarkoittanee laadun heikkenemistä entisestään, kun höylättäväksi haalitaan kaikki mahdolliset kalikat eikä puuta malteta kuivattaa kunnolla.

Mitä edellisen ja uusimman lattiaremonttini välissä on tapahtunut? Ainakin suomalaisissa talousmetsissä on saavutettu yksi huomattava rajapyykki.

Vielä vuosikymmen sitten päätehakkuukohteina oli paljon luontaisesti syntyneitä metsiä. Sen jälkeen suomalaisen viljelymetsätalouden ensimmäinen hakkuukierto eli aika avohakkuusta seuraavaan avohakkuuseen on tullut täyteen.

Nyt hakataan metsiä, jotka on perustettu sotien jälkeen avohakkaamalla. Näissä metsissä on tähdätty koko ajan maksimaaliseen puun kasvuun. Se tarkoittaa pehmeämpää ja oksaisempaa puuta, joka on parhaimmillaan selluna, ei sahatavarana.

Istutusmäntyjen laatuongelmat todistettiin jo vuonna 2013 Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa. ”Rakenteellinen lujuus, kovuus ja hyvä työstettävyys ovat olleet suomalaisen teollisuuden valtteja. Nyt tuo etu kapenee Keski-Euroopan tai Venäjän tuottajiin verrattuna”, varoitti professori Erkki Verkasalo HS:n haastattelussa 28. syyskuuta 2013.

Toinen olennainen muutos on, että puut kaadetaan aiempaa nuorempina. Suomessa tukkipuulta puuttuu laatuhinnoittelu. Siksi järeää laatupuuta ei kannata kasvattaa. Siitä ei kukaan maksa ekstraa.

Olen itsekin törmännyt tähän metsänomistajana. Palstallani seisoo valtavia ylispuukuusia, joista saisi komeita hirsiä, parruja tai lankkuja. Mutta eipä löydy ostajaa...

Sydänpuu on vanhan puun keskellä olevaa puuainesta, joka on lahonkestävämpää eikä vääntyile samalla tavalla kuin pintapuu.

Nykyhakkuiden tuottamiin tukkeihin sydänpuuta ei ole ehtinyt muodostua juuri lainkaan. Nipin napin sahapuun mitat täyttävistä tukeista saa bulkkilautaa, joka kelpaa parhaiten betonivalumuottien tekoon.

Mekaanisessa puuteollisuudessa kehitys näkyy esimerkiksi siinä, että teolliset hirret eivät ole enää massiivipuuta, vaan ne liimataan kasaan lankuista. Ikkunoissa säälle altteimmissa paikoissa käytetään puun sijaan materiaalina esimerkiksi alumiinia.

Hiiltä sitova puurakentaminen on ilmastotietoisuuden myötä nosteessa, mutta puutaloissa käytetään yhä useammin teollisia elementtejä, joissa puu on prosessoitu mahdollisimman kauas luonnonmateriaalista. Tämä puu ei näytä puulta, eikä sitä voi enää veistää, sahata tai kovertaa, Sitä voi vain paukutella paikalleen naulapyssyllä tai ruuvinvääntimellä.

Haastattelin 5.7.2018 Helsingin Sanomissa pudasjärveläistä ikkunatehtailijaa, joka tuo tarvitsemansa puun Suomeen Saksasta. Myös muut laatupuun tarvitsijat, kuten puusepät, hankkivat materiaalia esimerkiksi Venäjältä – maasta, jonka metsien ”hoitamattomuutta” suomalaiset metsäammattilaiset ovat kilvan halveksineet.

Remontissani meni rautakauppareissun jälkeen aikataulu uusiksi. Työ hidastui huomattavasti, kun uusia kieroja lautoja piti vääntää väkisin paikoilleen.

Valmis lattia on kaikesta huolimatta kivan näköinen. Miten pitkäikäinen se on, sen näyttää aika. Jo remontin aikana pehmeään puuhun tuli painumia esimerkiksi tuolinjaloista.

Omissa metsissäni uhmaan nykyohjeita. Kasvatan taimikot ylitiheinä ja teen harvennukset täysin laatuperusteisesti. Uskon, että laadusta joskus vielä maksetaan, kun tajutaan, millaisen materiaalin me täällä vihreän kullan maassa olemme menettäneet.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai