On aika puhua Almasta – Väinö Linnan 1500-sivuisesta trilogiasta muistetaan aina mainita vain miehet, vaikka ainoa selviytyjä on nainen - Sunnuntai | HS.fi

Ja vain yksi heistä selviytyy

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiasta muistetaan aina mainita miehet, vaikka 1 500-sivuisesta tapahtumavyörystä ainoana selviytyy nainen. Teoksen tärkein tasokin on naisten aluetta.


29.10.2021 7:00

Alussa oli Alma.

Pohjantähti-trilogian alkusivuilla kertoja esittelee kuin huomaamatta Jussi Koskelan puolison. Hänestä kerrotaan perustiedot: Alma on viisi vuotta Jussia nuorempi, hiljainen ja sisäisesti eloisa nainen. Hänellä on lämmin ruskea katse, ja koska pariskunta juuri suunnittelee tulevaisuuttaan, huokuu katseesta lämpöä.

Lempeästä muutaman rivin luonnehdinnasta lukija ei pysty mitenkään päättelemään, että hänelle on juuri esitelty yksi Täällä Pohjantähden alla -sarjan keskeisimmistä henkilöhahmoista.

Almalla on romaanissa tärkeä tehtävä. Hänen on ainoana kestettävä kirjan alusta loppuun, koko 1 500 sivun vyöry. Alma ei tarjoile pikavoittoja eikä välikevennyksiä.

Hän on mestariteos, jota rakennetaan hitaasti, pala kerrallaan.

Pääteoksissaan kirjailija Väinö Linna katsoo maailmaa miesten näkökulmasta. Tuntemattoman sotilaan sivuilla naiset hädin tuskin edes piipahtavat. He ovat lähinnä haavekuvia nuorten sotilaiden mielissä: Kariluoto himoitsee Sirkkaa, Veerukka sekoittaa Hietasen pasmat, Rokka ikävöi Lyytiään. Rahikainen on ahne saalistaja.

Naisia myös solvataan. Kun uupunut lotta tappion häämöttäessä pyytää päästä sotamies Korpelan kärryille, tämä vastaa: ”Ei tässä o ennenkän pyhänä sontaa ajettu. Saatana.”

Se on sodan raakaa puhetta. Pohjantähdessä ote on aivan toinen. Vaikka toiminnan ytimessä ovat nytkin miehet – Koskelat, Kivivuoret ja Salpakarit – on suuriin rooleihin nostettu myös naisia.

Pohjantähti on tiheä, elävä ja tarkkaan koottu kudelma, joka koostuu kymmenistä henkilöhahmoista. Välillä on vaikea sanoa, ketkä kulloinkin ovat päähenkilöitä. Yksinkertaisimmillaan heitä on kirjassa vain kolme Koskelaa: isä, poika ja pojanpoika.

Jussi on sorrettu, myyttinen raivaaja. Akseli puolestaan on sorretun voima, joka nousee kapinaan. Vilho on suuri suomalainen sovitus, halveksitun punikin poika, josta kasvaa kaikkien kansankerrosten arvostama soturi.

Tämä kolmikko kuljettaa trilogian avainteemoja. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä pidemmälle tarina kehittyy, sitä suuremmaksi Alman rooli kasvaa.

Jussi on luonteeltaan arka mies, jolla on käynyt naimakaupoissa melkoinen tuuri: hän on saanut rinnalleen Alman!

Jussi on pappilan renki, ottopoika, joka on menettänyt vanhempansa 1800-luvun puolivälin nälkävuosina. Jussi suhtautuu maailmaan ja ihmisiin epäluuloisesti, jopa vihamielisesti. Hiljaa ja määrätietoisesti hän halveksuu Pentinkulman kyläläisiä pinnallisine hupailuineen, poliittisia liikkeitä juonitteluineen ja herroja kotkotuksineen.

Jussi on ankaruuteen saakka tunnollinen. Hän on Saarijärven raivaaja-Paavoa muistuttava suomalaiskansallinen suonraivaaja, symboli, jonka etunimetkin – Johannes Vilhelm – ovat samat kuin kenties tunnetuimmalla suomalaisuusmiehellä Johan Vilhelm Snellmanilla. Tämä tuskin on sattumaa.

Mutta ilman Almaa Jussi uppoaisi suohonsa. Jussin tyyli tehdä töitä on synkkä ja uhmaava, kun taas Alma on aina tyyni ja kiireetön. Jussi runttaa sisulla, Alma hoitelee taidolla.

Alma jää kyllä monissa parisuhteen päätöksissä jalkoihin. Alma suunnittelee torpan nimeksi Kuusimäkeä, mutta Jussi päättää sen Koskelaksi. Esikoispojan nimestäkään ei neuvotella: se on Jussin ilmoituksella Akseli Johannes.

Eikä Jussin vaikutus Almaan aina ole hyvä. Hän eristää Alman tämän entisistä tuttavista ja vie nuorikkonsa torpan raivaajaksi. Pohjantähden naiset, kätilöstä alkaen, säälivätkin Almaa ja miettivät, onko Jussi hankkinut torppaan edes huonekaluja.

”Kyllä sinä helvetin kitupiikki saisit tolle plikkaparaalle joskus kahveenaulan ostaa. Rääkkäät sitä täällä kuin hevosta.”

Jussi ostaakin, mutta nappaa pian kahvit omaan talteensa. Säästöön.

Mutta Alma uskaltaa uhmatakin miestään. Kun torpan kattoa tehdään talkoilla, Alma ymmärtää syöttää ja juottaa talkooväen kunnolla. Hän järjestää talkoolaisille kananmunia kitsaan Jussin selän takana.

Jussilla on elämässään vain yksi asento: huolestunut raataminen. Koko ympäröivä maailma on suuressa liikkeessä, mutta Jussin katse pysyy kuokanvarressa. Kun halla vie viljasadon, Jussin mielestä elämä on sillä kuitti. Alma kestää vastoinkäymiset tyynemmin. Hänen maailmassaan tuntuu olevan enemmän sävyjä kuin Jussin. Vähän väliä Alma hytisee nauruaan ja käyttää pelisilmäänsä tasapainottaakseen kodin tunnelmaa.

Linna kuvaa Koskelan miehet rehdeiksi ja työasenteeltaan tai voimiltaan muita paremmiksi. Mutta merkittävän älykkäitä he eivät ole.

Kun luettavaksi tulee oikein tärkeä paperi, Jussi kiikuttaa sen Almalle. Koulu teettää vaikeuksia niin Akselille kuin Vilhollekin. Lukeminen ja laulu tökkivät.

Pohjantähti-kirjojen naishahmoja on joskus kritisoitu yhdentekeviksi. Etenkään köyhälistön edustajat eivät käy koulua tai ole kovin poliittisia. Almallakaan ei ole pitkiä omia toimintaosuuksiaan, hän on stereotyyppinen äitihahmo, joka nurkumatta pitää lieden lämpimänä ja arjen pyörimässä. Mutta kun Pohjantähteä katsoo kokonaisuutena, se on yhtä paljon Alman kuin Jussinkin tarina.

Alman hiljainen arvovalta tuo mieleen erään Tuntemattoman sotilaan hahmon: Vilho Koskelan. Mummoa ja pojanpoikaa yhdistää täydellinen mutkattomuus. Heidän asiansa ovat aina kunnossa, he ehtivät ja jaksavat katsoa muidenkin perään. Ilman Koskelaa Tuntematon sotilas luhistuisi kasaan. Ja ilman Almaa ei voisi olla Koskelan torppaa.

Ilman Almaa ei voisi olla Koskelan torppaa.

Väinö Linnalla on tapana esitellä jotkut Pohjantähden hahmot karikatyyrimaisesti. Kiviojat ovat parantumattomia huijareita ja Leppäset miltei vajaamielisiä ryysyläisiä. Kartanon paroni on pelätty herra, mutta lähempää tarkastellen hänestä löytyy pölvästin oireita.

Kirjan voimakkaimpia hahmoja on kirkkoherran vaimo Ellen Salpakari. Jo hänen esittelynsä on poikkeuksellinen: ”Asemasillalle astui nuori, kaunis ja ryhdikäs herrasnainen. Harson takaa Jussi erotti rohkeasti kaartuvat tummat kulmat ja hieman ulkonevat silmät, mikä seikka vain lisäsi niiden kauneutta. Korkea ja kireä kaulus peitti kaulan, joka piti päätä suoraan pystyssä. Ruumiinmukainen puku paljasti asioita, joiden vuoksi ajatteleva ihminen olisi ymmärtänyt ilman muuta, miksi kirkkoherra kerran oli niellyt polttavan nöyryytyksen appensa taholta.”

Linnalle on tyypillistä kuvata henkilöiden fyysistä ulkomuotoa niin, että se vihjaa luonteesta. On lihavia ja laiskoja omistavan luokan pösöjä, komeita ja arvokkaita talollisen rouvia, likaisia ja vastenmielisiä köyhälistön edustajia.

Tarinan kannalta on merkittävää, että Ellen Salpakari on nimenomaan seksuaalinen hahmo. Pohjantähden ensimmäisessä osassa Ellen kiristää miestään seksillä ja saa tämän suostumaan härskiin vaatimukseen, että iso osa Koskelan torpan maista pitää palauttaa pappilaan.

Joissakin kirja-arvioissa syksyllä 1959 huomautettiin, että kyseessä oli ”Lysistrateen keino”. Se viittaa antiikin kertomukseen naisten seksilakosta, jolla miehet saatiin taipumaan naisten vaatimuksiin.

Ellen tuo muutoksen koko Pentinkulman elämään. Suuret voimat myllertävät Suomessa ja maailmalla, ja Ellen alkaa heti puhua kansan herättämisestä, suomen kielen asemasta ja kansakoulun rakentamisesta. Ellen suorastaan pursuaa toteutusvoimaa.

Kansa herääkin, mutta eri unesta kuin Ellen kuvittelee. Herättäjäkin on eri kuin Ellenin suomettarelainen puolue. Kansakoulun rakennustyömaa tuo pitäjään sosialisti­agitaattori Hellbergin, ja hänen myötään kylään luikertelee sosialismin käärme.

Pappilan perhedynamiikassa vallitsee kahtiajako. Humanisti kirkkoherra lilluu omassa suossaan, lipevyyden ja vilpittömyyden hetteikössä. Tytär Aino joutuu tyytymään sivurooliin.

Ellen ja poika Ilmari ovat perheen jalopeuroja. Ilmari on kuriton, itsekäs, turhautunut, jotenkin sieluton maisterisjätkä, joka löytää kutsumuksensa jääkärinä. Hän pärjääkin sotilasuralla, mutta ei niin hyvin, että nousisi kenraaliksi. Hän ihannoi Nietzschen yli-ihmiskäsitystä ja toivoo sotaa.

Kun Linna alkoi kirjoittaa Pohjantähteä, hän teki suuren määrän taustatyötä: luki historiaa, tutustui kansanperinteeseen ja haastatteli sisällissodan veteraaneja. Jussi Koskelan hahmon hän nappasi serkkunsa Armas Kallion 1920-luvulla laatimista kirjoituksista.

Myös Ellen Salpakarin hahmoon Linna sai pohjan tosielämästä: radikaalioikeiston Hilja Riipisestä. Riipinen oli Lotta Svärd -järjestön ideologi, kokoomuksen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustaja ja avoin fasismin ihannoija. Linna luki Riipisen eduskuntapuheita ja sovitti niitä Ellenin suuhun.

Vuosien vieriessä sekä äiti että poika tulevat yhä sokeammiksi, yhä kiihkeämmiksi.

”Kansa on noussut ja sen nousun edessä kaatuu kaikki pieni ja alhainen.”

Elämä Pohjantähden alla on raakaa. Jussin terveys alkaa olla mennyttä jo nelikymppisenä. Elämä puree jopa vahvaan Almaan.

”Hän oli ruvennut viime aikoina herkästi kyyneltymään. Vanha hyvä terveys osoitti horjumisen oireita. Ennen tuntematon mielenmasennuskin pyrki näkyviin. Hän oli alkanut puhua Jumalasta ja kuolemasta toiseen ja vakavampaan sävyyn kuin ennen. Veisailipa usein itsekseen virsiä. Hän läheni viittäkymmentä, ja ämmät sanoivat että Almaakin alkoi vaivata mummutauti.”

Mutta Alma toipuu. Helluntaina 1907 Alma on pönäköitynyt, ”kukoistavan ja hyvinvoivan näköinen”. Samassa kohtauksessa Akseli auttaa äitiään nousemaan hevoskärryille, ja vähän kavahtaa sitä, että joutuu koskettamaan äitiään.

”Pikkupoika-aikojensa jälkeen hän ei juuri ollut koskettanut äitiä kuin joskus vahingossa. Auttamisessa haiskahti liiallisen läheisyyden, tuttavallisuuden, herraskaisen hyväilyn tapailu.”

Alma haluaa, että hakkaaminen loppuu.

Pohjantähdessä kuvataan jonkin verran tällaista arjen historiaa, kuten lasten kurittamista. Tottelematon Akseli saa pienenä ruoskasta, jota Jussi pitää oven päällä. Pahoinpitelystä tulee kammottava, ja kun poika ei ruoskan lyönneistä nöyrry, vanhemmat säikähtävät. Alma haluaa, että hakkaaminen lopetetaan kokonaan.

Vain yhdessä torpassa, Kivivuoressa, lapsia ei lyödä. Kivivuoren miehet Otto, Janne ja Osku ovat nopeaälyisiä ja jotenkin piittaamattomia ihmisiä. Lapset saavat sinutella vanhempiaan.

Kivivuoren Oton Anna-vaimo on talon tytär ja muita hienompi. Anna maalauttaa ikkunalautoja ja koreilee marjapuskilla ja kukkasilla. Anna myös pukee ja vaatettaa tytärtään Elinaa, johon hän suuntaa koko tarmonsa. Hunsvottimiesten perheessä Elina edustaa äidille toivoa paremmasta huomisesta: koulusta ja hyvistä naimakaupoista. Elina peilailee, kampailee, käyttää kauniita vaatteita.

”Ei herrasväen pröökinätkän ole niin hienoja kuin Kivivuoren Elina!”

Äidin toiveista huolimatta Elinasta tulee Akselin vaimo, metsätorpan emäntä. Jussi pitää ensin miniäänsä liian hienona, mamsellimaisena, ja vähän arastelee tätä.

Mutta kun aikaa kuluu, Elina tekee Koskeloille hyvää. Elämänpiiri jotenkin laajenee. Kivivuorelaisten myötä saapuu monenlaisia ajattelun tuulahduksia, ja pula-aikana heidän kauttaan saadaan hankittua myös tavaraa.

Alma, jolla ei ole omaa tytärtä, ottaa Elinan lämmöllä vastaan. Ja Akselikin pehmenee. Hän kiinnostuu kodin laittamisesta ja pohtii, kutsuisiko vaimoaan miesporukassa ”muijaksi” vai peräti Elinaksi.

Pohjantähden hahmot ovat tietoisia luokka-asemastaan Pentinkulmalla. Koskelan perheen arvostetut naiset, Alma ja Elina, auttavat osaltaan nostamaan Koskeloita kylän hierarkiassa: heidän lapsensa ovat siivosti ja kunnolla, käyttävät arki- ja pyhävaatteita, niistävät nenänsä, kunnioittavat vanhempia ihmisiä ja juoksevat kylällä vain jos saavat luvan.

Alma on ensimmäinen, joka panee merkille Koskelan tulevan torpan suuren koon: ”Mihinkäs näin pitkiä hirsiä tarvitaan?” hän utelee Jussilta.

Kylän herrasväki huomaa saman asian vasta paljon myöhemmin: ”Täähän on parempi kuin moni talo. Näin suuret viljelykset!”

Elinan ja Alman vastakohtia ovat Leppäset ja Laurilat, jotka kuvataan alusta saakka alemman kastin ihmisinä. Laurilat ovat kelvottomia roistoja, Leppäset velttoja nahjuksia. Henna on alati sekaisin, Preeti sympaattinen hölmö. Aunesta kasvaa kylän portto.

Epäsuhtaiset romanssit tuottavat törmäyksiä. Kun Laurilan Elma-tytär riiustelee Koskelan Akua, sitä ei Koskelassa katsota hyvällä. Yhtä hankala on Koskelan Kaarinan avioliitto Kiviojan epäluotettavan Auliksen kanssa.

Leppäsen Aunen kaakatus on kirjasarjan tunnetuimpia ääniä: ”Aaah... haah…!” Aunea puristellaan, hyväksikäytetään ja lopulta paritetaan.

Linna pitää räikeistä vastakkainasetteluista. Kylän miehistä juuri pappilan Ilmari saattaa Aunen raskaaksi. Syntyy äpäräpoika Valtu, jonka isästä ei ole varmuutta. Kun talvisota syttyy, Valtusta tulee Pentinkulman ensimmäinen sankarivainaja, ja halveksitusta ja saastaisesta Aunesta sankarivainajan äiti, jolle on osoitettava kunniaa. Hautajaiset ovat irvokkaan koomiset. Niissä törmäävät huolella rakennetut luokkaerot.

Pohjantähden tärkein taso on naisten aluetta.

Pohjantähti-sarjassa miehet hallitsevat elämän arkista tasoa: rakentamista ja rahan hankkimista. Myös yhteiskunnallinen taso, politiikka ja sotiminen, ovat miltei täysin miesten maailmaa.

Mutta teoksen – ja kenties ihmisen elämän – tärkein taso on naisten aluetta. Linna-analyyseissa tämä taso on joskus määritelty metafyysiseksi tasoksi. Siis kysymykseksi siitä, mistä elämässä lopulta on kyse.

Pohjantähden miehet ruhjovat tiensä läpi elämän. Ja ennen kuin he kokevat raa’an kuoleman, he pettyvät. Jussi, jonka koko elämä on perustunut ahnaalle kasvulle, pelkää työnsä valuvan hukkaan sisällissodan melskeissä. Hän ehtii ostaa hautapaikat, saa sodan jälkeen aivohalvauksen ja kuolee nolosti naisten autettavana.

Nuoren Vilhon elämä ei ehdi kunnolla edes alkaa, kun se jo loppuu jatkosodassa. Sitä ennen Vilhokin ehtii pettyä. Hänen ”sielunsa revitään rikki” jo talvisodassa, ja rintaan astuu jonkinlainen pysyvä hämmennys.

Vilhon kuoltua alkaa Akselin lähtölaskenta. Hän painuu kasaan, alkaa miettiä tuonpuoleista ja kuuntelee jopa Alman ja Elinan kanssa kirkonmenoja. Mitä varten kaikki on, koko Koskela, isän ensimmäisestä lapionpistosta alkaen? Mitä väliä on millään? Kun Akselin elämän suurin juopa, kahnaus maasta pappilan kanssa, lopullisesti sovitaan, Akseli saa sydänkohtauksen ja kuolee anastetun maan raja-aidalle.

Pohjantähden miehillä ei useinkaan ole välineitä käsitellä elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Ne torjutaan tai väistetään. Alma ja Elina tuntuvat selviävän perimmäisistä kysymyksistä miehiä paremmin. Tämä käy ilmi ennen muuta yhdestä kohtauksesta.

Jussin kuollessa Alma istuu hänen ruumiinsa vieressä hämärässä pirtissä. Kuolema on käynyt kylässä, ja kertoja kohottaa Alman kuoleman veroiseksi voimaksi: ”Hänen hieman kumaran asentonsa nöyryydessä ja katseensa liikahtamattomassa syvyydessä väreili jalo rauha. Sillä tässä pienessä pyylevässä mummossa suuri vieras oli kohdannut vertaisensa.”

Siinä on jotakin raamatullista. Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, Alma pysyy!

Alma hautaa Jussin lisäksi kolme poikaansa ja kolme pojanpoikaansa. Se on liikaa kenelle tahansa, mutta Alma kestää.

”Riihen taka ne aina häviää... Riihen taka meiltä hävitään kun lähdetään... Kapinaan taikka sotaan, ammuttavaksi taikka työhön.”

Trilogian lopussa eletään kesää 1947. Päivä on pyörähtänyt kierroksensa, Koskelassa eletään nyt itsenäisten talollisten arkea. Tilaa jää pitämään Juhani, jonka puolisokin on vanhan talollisen, Kylä-Pentin, tytär.

Tuntuu kuin Linnalla olisi Pohjantähden lopussa vähän kiire. Tarinanpäitä kudotaan kiinni ja joidenkin uusien henkilöiden ituja esitellään, jotta lukija voi mielessään jatkaa heidän elämäänsä.

Viimeisillä sivuilla lukija saa jäädä Koskelan pirtin rauhaan. Jäljellä ovat enää Alma ja Elina. Elina antaa ajatustensa vaeltaa menneessä elämässä. Hän hymyilee, vähän surumielisesti, mutta kuitenkin. Kertojan katse kiertää pirtissä.

Alma ei enää ole täysissä voimissaan, vaan jo hajamielinen ja lähinnä nukkuu. Elina pitää hänestä huolta. Lukija voi peilata 1 500 sivun kokemuksiaan ja yli 70 vuoden tapahtumaketjua Almaan.

”En minä sadan vanha ole?”

”Mummu on vähän yli yhdeksänkymmenen.”

Kirjoitus on julkaistu alun perin HS Teema -lehden syksyllä 2020 ilmestyneessä Väinö Linnaa käsittelevässä numerossa. Lisätietoja Teema-lehdestä on osoitteessa HS.fi/teema.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai