Pääministeri Sanna Marinin uusi nettiminä käyttäytyy kuin kuka tahansa luokkastatustaan stressaava kolmekymppinen nainen, kirjoittaa Oskari Onninen - Sunnuntai | HS.fi

Fetapiirakkakohun ainesosat

Pääministerin fetapiirakkaresepti on Instagram-ajan vastine Timo Soinin kurttuiselle takille, kirjoittaa Oskari Onninen.

Toimittaja Maria Veitola ja pääministeri Sanna Marin söivät Kesärannassa iltapalaksi Marinin tekemää fetapiirakkaa.

24.10. 2:00 | Päivitetty 24.10. 6:40

Poliittisesti hurjan viikon jälkeen pääministeri Sanna Marin (sd) tarjoili kansalaisilleen ja kannattajilleen kepeämpää sisältöä. Hän kertoi Instagram-tarinoissaan tv:stä tutun fetapiirakkansa reseptin. Moni oli kuulemma kysynyt.

Tämä on joko uuden sukupolven vakavaa pääministeritautia tai looginen seuraava vaihe Marinin päivitetyssä julkisuusstrategiassa.

Kun Suomen pääministeri leikkii Instagramissa vaikuttajaa, verkkojulkisuus ja sitä alusta loppuun ohjaavat kulutusvalinnat ovat mielekäs perspektiivi arvioida hänen politiikkansa. Jos jotenkin kannattaa ylitulkita, niin niiden linssien läpi – ei politiikan journalismin pelikehyksessä, jossa kaasun ja jarrun sekoittamisesta johtuneen ketjukolarin aiheuttama yliajo on aina harkittu heitto bussin alle.

Instagram on se sosiaalinen media, jossa Bret Easton Ellisin romaanihahmon Patrick Batemanin paheet ovat hyveitä: pakkomielteinen konsumerismi on okei, samoin turhamainen minäkeskeisyys.

Kuvapalvelu on oma pelinsä, joka toimii henkilökohtaisuudella, kulutusvalinnoilla sekä harkitulla mutta jatkuvalla katseen kohteena olemisella. Poliitikolle asetelma on täynnä riskejä.

Muistamme Touko Aallon kahden tonnin vasikannahkakengät, muistamme Paavo Arhinmäen Tag Heuer Carrera -kellon. Ruotsissa demarijohtaja Mona Sahlinin Louis Vuitton -laukku nosti vuonna 2010 suoranaisen skandaalin. Kulutusvalinnat ja ulkonäkö paljastavat merkityksiä ja totuuksia, joita paraskaan erityisavustaja ei saa spinnattua.

Marin ei ole ainakaan vielä tehnyt vastaavia virheitä.

Pääministerin uusi nettiminä käyttäytyy kuin kovin tavallinen luokkastatustaan stressaava kolmekymppinen nainen: elämän suuri unelma on tulla mainituksi Maria Veitolan tai Ronja Salmen storyssa tai järjestää julkkiksille jatkot. Törsätä voi korkeintaan ihanaan vastuulliseen kotimaiseen merkkiin. Marimekolla tai Pihka Collectionilla ei erotuta, vaan liitytään joukkoon. Demarille se varmasti sopii hyvin.

Pääministerin piirakkaresepti on Instagram-ajan vastine Timo Soinin kurttuiselle ja huonosti istuvalle takille. Marin leipoi piirakkansa valmistaikinasta ja valmiista juustoraasteesta. Jopa Pirkka-lehden resepteissä neuvotaan nykyään raastamaan pecorinoa.

Piiraspäivitysten taustalla näkyi taiteilija Pia Strangin taulu, joka sekin on tyylinsä että hintansa puolesta keskiluokkainen eikä hienosteleva valinta. Marimekon Oiva-kahvimukista ja Siirtolapuutarha- ja Kastehelmi-lautasista puhumattakaan. Snobismista ei voi syyttää. Ehkäpä beige neulekin oli polyesterisekoitetta ketjuliikkeestä. Ei mitään kašmiria.

Suomessa niin poliitikkojen kuin instavaikuttajien toimintaa ohjaa Janten laki: kenenkään ei tule kuvitella, että hän on parempi kuin muut, koska silloin seuraajat ärsyyntyisivät.

Jos tähän ei pysty, ”kansalle” voi aina poseerata. Siksi 150 000 euroa vuodessa tienaava influensseri päätyy mainostamaan Nansoa tai muuta markettimuotia, johon liittyvät merkitykset eivät missään tapauksessa muuten kuuluisi hänen habitukseensa. Vaikuttajamarkkinoinnissa tätä kutsutaan aitoudeksi, yleensä myös ihanaksi, upeaksi ja rohkeaksi.

Poliitikko-Marin tuli tunnetuksi käyttäytymällä kuin hallintorobotti, jolle kaikki inhimillinen oli juuri sopivasti vierasta ja josta me emme halunneet tietää yhtään liikaa. Kysymys kuuluu: oliko se vielä aidompaa? Tai jopa ihanaa, upeaa ja rohkeaa?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai