Miksi kättelemme oikealla kädellä? - Sunnuntai | HS.fi

Miksi kättelemme oikealla kädellä?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

14.11.2021 2:00 | Päivitetty 14.11.2021 8:52

Rakkaat ystävät! Viime palstalla pohdimme, auttaisiko kattojen maalaaminen valkoiseksi ilmastonmuutokseen. Börje Hagner kirjoittaa:

”Katoilla, maanpinnan värillä ja materiaaleilla on suurikin paikallinen merkitys ilman lämpötilalle. Usein jää selvittämättä, mikä vaikutus lämmöllä on katolla olevien ilmanottojen jäähdytystarpeelle ja jäähdytyskoneiden lauhduttimien tehon riittävyydelle. Ei ole harvinaista, että teho loppuu pahimpaan aikaan. Korkea pintalämpötila vanhentaa katemateriaalia. Kumibitumikermeistä haihtuu hiilivetyjä, peltikaton jatkuva lämpöliike vanhentaa kiinnitysruuvien tiivisteet, ja maalipintakin alkaa kesiä. Kattoja voi maalata jälkikäteen. Ei kate valkoisena pysy mutta vaalenee kuitenkin oleellisesti.”

Myös Delilah-kappale puhututtaa edelleen. Aino Kivi kirjoittaa:

”17.10. kirjoitit Delilah-kappaleesta. Haluan lisätä aiheeseen keskeisen näkökulman: taide käsittelee usein ristiriitaisia ja vaikeita aiheita, myös näkökulmista, jotka syystä tai toisesta ovat vaikeita tai jopa kiellettyjä. Se on taiteen keskeinen tehtävä. Voi olla niinkin, että Delilahin hoilaamiseen moni on saanut purettua aggressioitaan, jotka olisivat purkautuneet muuten väkivallantekoina. Tai että kappale on saanut jonkun näkemään oman tilanteensa tai jopa nauramaan sille. Sen miettiminen, miten vastaanottajat ymmärtävät sisällön, on välillä hyvin vaikeaa ja ristiriitaista, kun ihmiset ovat niin erilaisia. Jos taiteen sisältöjä pyritään kaventamaan sen nojalla, mikä on yleisesti sopivaa tai hyveellistä, aiheutetaan tätäkin suurempia ongelmia. Delilah ei myöskään tietenkään ole ainoa kulttuurituotos, jossa katsotaan tarinaa ’väärästä’ perspektiivistä. Esimerkiksi Gösta Sundqvistin koko elämäntyö Leevi and the Leavingsissä kiteytyi ’nurjiin’ näkökulmiin, joista mainittakoon vaikkapa murhasta kertova Moottoritiemurhaaja muistelee.”

Sitten uusien kysymysten pariin!

Hotellihuoneen kylppärissä on usein käyttöön tarjolla kiva saippua ja mukavia pikkupulloja, joissa on erilaisia kylpytuotteita. Saako ne ottaa vierailun jälkeen mukaansa?

–Huonoa omaatuntoa usein potenut

Hyvä nimimerkki, mukavaa, että kysyit tämän kysymyksen, sillä sain siitä syyn selvittää vastauksen itseänikin usein askarruttaneeseen asiaan. Olen aina tuntenut noiden pienten purtiloiden tenhovoiman, mutta samalla niiden ottaminen mukaan on hieman hävettänyt minua.

Kysyin asiaa useamman suomalaishotellin edustajilta (esimerkiksi Scandic ja sen operoimat ulkomaiset ketjuhotellit, S-ryhmään kuuluvat hotellit sekä Lapland Hotels).

Yleistyksenä voidaan sanoa, että hotellit rajoittavat nykyään yksittäispakkauksien käyttöä ympäristösyistä. Shampoot ja saippuat ovat yhä useammin täytettävissä pakkauksissa suihkutiloissa, ja muutos vie tähän suuntaan – kuten oikein onkin.

Jäljellä olevien pikku purtiloiden suhteen vastaus oli kuitenkin selkeän myöntävä: niitä voi kyllä ottaa mukaansa, ja näin on hyväkin tehdä, jos on korkin jo avannut.

Muistammehan myös, ettei pulloja tarvitse heittää pois senkään jälkeen, kun ne ovat tyhjentyneet. Ne toimivat mukavasti täyttöpulloina uimahalli- ja kuntosalireissuilla!

Mistä juontaa juurensa se, että vain oikea käsi on kättelykäsi? Minä olen vasenkätinen ja ylpeä siitä. Teenkö pahankin etikettivirheen, jos rupean kättelemään vain vasemmalla kädellä, nyt kun kaikki erilaisuus on sallittua?

– Umpivasuri

Sosiaali- ja kulttuuriantropologi Ninnu Koskenalhon mukaan oikeakätinen kättely juontaa yksinkertaisesti siitä, että valtaosa ihmisistä on oikeakätisiä. Tyhjän käden tarjoamista on pidetty rauhan ja ystävyyden eleenä. Ihminen kättelee toista dominoivalla kädellä näyttääkseen, ettei kädessä ole asetta – vasemmallakin voi iskeä, mutta se olisi kömpelöä.

Tapa on eurooppalaista alkuperää ja vakiintunut keskiajan tienoilla sopimusten solmimisen ja tuttavuuden eleeksi.

Kosketuksessa luodaan kontakti ja side ihmisten välille. Ele voi olla symbolinen, vahvistava tai teeskentelevä, ja arkinen motoriikka sanelee, että se tapahtuu ensisijaisesti dominoivalla kädellä.

Nopeaa reagointia vaativassa tilanteessa hienomotoriikka toimii niin, että oikeaa kättä käytetään ylipäätään ensisijaisena kätenä, koska suurin osa ihmisistä tosiaan on oikeakätisiä. Vasenkätiset ovat joutuneet vain tottumaan enemmistön tapaan: jos kätellä voisi kummalla tahansa, tilanteet olisivat täynnä kiusallista sähläämistä ja käsien uudelleen asettelua.

Monissa muissa kulttuureissa tervehditään jo tutustumisvaiheessa esimerkiksi poskisuudelmin. Käsien käyttöä taas määrittelee pitkälti se, että toinen käsi on ruuan suuhun laittamista ja toinen takapuolen pesemistä varten. Historiallisesti on ollut loogista, että jos syödään sormin eikä käsihygieniaa ja saippuaa ole vielä keksitty tai saatavilla, nämä kaksi toimintoa erotetaan toisistaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai