Saako ihmisen tuhkat sirotella lemmikkieläinten hautausmaalle? - Sunnuntai | HS.fi

Saako ihmisen tuhkat sirotella lemmikki­eläinten hautaus­maalle?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 7:59

Hei taas, lukijat, tässä Torsti!

Palataan vielä hetkeksi Torstin ja monien lukijoiden suosikkiaiheisiin: ilmanvastukseen ja rajanopeuteen. Sen lisäksi, että asian selittäminen aiheutti Torstille hankaluuksia pitkin syksyä, myös teiltä lukijoilta on yhä tullut keskenään ristiriitaisia selvityksiä siitä, miten asia menee.

Annetaan siis Tikkaremmin fyysikon vääntää asia rautalangasta. Lähtökohta on, että taivaalle ammutun luodin pudotessa sen ilmanvastus on verrannollinen sen nopeuden neliöön.

Kun putoavan luodin ilmanvastus kasvaa yhtä suureksi kuin luotiin kohdistuva maan vetovoima, luodin vauhti ei enää kiihdy. Saavutettua nopeutta kutsutaan rajanopeudeksi.

Luodin rajanopeuteen vaikuttavat sen paino ja muoto. Jos luodit ovat samanmuotoisia, painavampi luoti putoaa nopeammin kuin kevyt, sillä sen nopeuden on kasvettava suuremmaksi, jotta ilmanvastusvoima saavuttaa gravitaatiovoiman suuruuden.

Jos luoti on aerodynaamisen muotoinen, sen muotokerroin ja sikäli ilmanvastus on pieni ja rajanopeus suuri. Jos luoti olisi – teoreettisesti – laskuvarjon muotoinen, sen muotokerroin olisi suuri ja rajanopeus jäisi pieneksi.

Kun mielettömän eläinrakas ihminen kuolee ja tuhkataan, mitä seuraisi, jos hän haluaisi tuhkauurnansa haudattavan pieneläinten hautausmaalle? Kaverini kanssa olemme väitelleet tästä. Toinen on sitä mieltä, että miksi ei saisi. Toinen väittää, että viranomainen valvoo ja vaatii tiedon tuhkan loppusijoituksesta.

– Ihmettelevä

Torsti pääsee antamaan kaverusten kiistaan suosikkituomionsa: molemmat ovat oikeassa.

Hautaustoimilain pykälän kaksi mukaan ”vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla”.

Viranomainen siis valvoo ja vaatii tiedon tuhkan loppusijoituksesta. Krematoriolle pitää ilmoittaa tuhkia hakiessa, mihin ne aiotaan haudata. Jos krematorio arvioi, että paikka ei ole ”arvokas ja vainajan muistoa kunnioittava”, se voi kieltäytyä antamasta tuhkia.

Vainajan hautaaminen tai tuhkien sirottelu vaatii aina maanomistajan luvan. Esimerkiksi Helsingissä eläinten hautausmaata ylläpitää Helsingin eläinsuojeluyhdistys, mutta hautausmaa on Helsingin kaupungin maalla. Helsinki taas on linjannut, ettei tuhkia saa edes sirotella kaupungin maille, ainoastaan tietyille merialueille.

Eläinten hautausmaa voi kuitenkin olla perustettu maalle, jolle maanomistaja antaa hautausluvan. Siitä seuraa lisää kommervenkkiä jos toistakin.

Hautamuistomerkin eli hautakiven asettaminen eläinten hautausmaalle haudatulle ihmiselle vaatii luvan aluehallintovirastolta (avi), sillä kyseessä on yksityisen haudan perustaminen. Yksityisten hautojen perustaminen on harvinaista. Avilla ei ole ennakkotapausta kysytynlaisesta tilanteesta. Mahdollisista kielteisistä päätöksistä voisi kuitenkin valittaa hallinto-oikeuteen. Samoin kuin siitä, jos krematorio ei suostu luovuttamaan tuhkia haudattavaksi eläinten hautausmaalle.

Viimeinen kiemura on se, että yksityisestä haudasta on ilmoitettava kiinteistötietojärjestelmään. Hautapaikka rauhoitetaan 25 vuodeksi, eikä hauta-aluetta saa silloin ottaa muuhun käyttöön. Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, mitä muu käyttö tarkoittaa tai miten suurta aluetta haudan rauhoittaminen koskee.

Eli tekisikö ihmisen hautaaminen eläinten hautausmaalle epävirallisesta hautausmaasta virallisen haudan, jolloin sitä ei voisi hautarauhan vuoksi käyttää enää eläinten hautausmaana?

Tuskin, arvioidaan avista Torstille. Jos lupa ylipäänsä myönnettäisiin, se tuskin vaikuttaisi eläinten hautaamiseen samoihin multiin, kunhan haudattuun ihmisvainajaan ei kajottaisi.

Torsti muistelee Ramones-yhtyeen vanhaa kappaletta, jonka kertoja ei halunnut tulla haudatuksi eläinten hautausmaalle. Kun Ne Luumäet versioi laulun suomeksi, sen tarina muuttui. Käännöksessä laulettiin kissan eikä ihmisen hautaamisesta. Ehkä ihan syystä.

Aina välillä saa lukea, kun joku syystä tai toisesta ajelee autonsa esimerkiksi Kolera-altaaseen. Tuleeko plumpsahtamisesta vaarallisempaa nyt, kun sähköautot yleistyvät, vai onko hukkuminen edelleen suurin vaara?

– Tuleva e-autoilija

Torsti tulkitsee kysymystä niin, että arkijärki on opettanut sähkön ja veden olevan huono yhdistelmä. Siitä ei ainakaan koidu kummoista vaaraa, sillä yleensä akku on pakattu pohjalevyn läheisyyteen metallikorin sisään, arvioi Tikkaremmin sähköautotuntija.

Muutenkaan autoteknologian muuttuminen ei tee Kolera-altaaseen plumpsahtamisesta sen vaarallisempaa kuin se on tähän asti ollut. Suurin terveysriski lienee yhä hukkumisen vaara.

Autolle tosin käynee kalpaten. Jos suolavesi pääsee akun napojen väliin, akku käynnistää elektrolyysin. Se alkaa purkautua ja synnyttää samalla vetyä ja happea. Se voisi teoriassa aiheuttaa räjähdyksen, mutta todennäköisesti tuuli vie vedyn mukanaan ennen kuin näin tapahtuu. Suolavesi aiheuttaa akulle syväpurkauksen, mikä saattaa hajottaa sen lopullisesti.

Sähköautotuntija kuitenkin uskoo, että suurin harmi olisi lopulta se, että uusi ja kallis auto päätyisi meren pohjaan. Siksi hän suosittelee lämpimästi olemaan ajamatta Kolera-altaaseen – jos suinkin mahdollista – oli sitten sähkö- tai polttomoottoriauton ratissa.

Torstin tikkaremmi Facebookissa: http://facebook.com/torstintikkaremmi

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai