Ranskassa presidentti vaihtoi vaivihkaa Ranskan lipun väriä tyylikkäämmäksi, ja Suomen siniristilippukin ansaitsisi kunnon värihuuhtelun - Sunnuntai | HS.fi

Macronit siniristilipulle

Elitistinen patriootti ansaitsee lahjaksi villakankaisen kansallislipun, jossa ovat värikoodit kohdallaan, kirjoittaa pakinassaan Annamari Sipilä.

21.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 6:51

Annamari Sipilä

Ranskalaisia ei voi olla ihailematta. Presidentti Emmanuel Macron on mennyt vaivihkaa ja kansalta kyselemättä säätämään palatsinsa trikolorilipun sinistä aiempaa tummemmaksi. Kun media huomasi muutoksen yli vuoden viipeellä, oli selitys mitä loogisin: uusvanha tummempi sininen on aiempaa sävyä tyylikkäämpi.

Eikä tässä vielä kaikki. Samalla kävi ilmi, että Ranskan lippu – niin kuin me sen 1970-luvulta lähtien muistamme – ei olekaan väritykseltään se aito ja alkuperäinen Ranskan lippu, vaan entisen presidentin Valéry Giscard d’Estaing’n häpeämättömän muuntelun tulos. Giscard d’Estaing päätti aikoinaan soinnuttaa Ranskan kansallislipun sinisen värin EU:n tähtilipun siniseen.

Olkoon kukin EU:sta mitä mieltä haluaa, mutta selvää on se, että Giscard d’Estaing’n teko oli anteeksiantamaton. Jos jonkun, niin juuri ranskalaisen pitäisi tietää, että asusteiden orjallinen soinnuttaminen on vakava tyylirikos (liian matchy-matchy, kuten jopa Kanaalin länsipuolella tiedetään).

Presidentti Emmanuel Macron kuvattuna uuden lipun vieressä.

Macron ei enää lippuharmoniaa palatsissaan katsele. Ranskan lipun sinisessä on palattu vallankumouksen ajan lähes mustanpuhuvaan laivastonsiniseen. Sen rinnalla EU-lipun heleämpi sininen on kuin lastenpukimosta.

Tummempaan siniseen on siirrytty mediatietojen mukaan (Europe 1, 14.11.2021) myös parlamentissa ja sisäministeriössä. Värisäätö nousi otsikoihin sopivasti Ranskan EU-puheenjohtajakauden kynnyksellä. Élysée-palatsista viestitään, että värinvaihdossa ei ole suinkaan kyse EU:n vastaisesta eleestä. Ei tietenkään. Muuten vain puhutaan aikuisten sinistä.

Britanniassa Macronin sininen veto on ollut tietysti näkyvä uutinen. Rivien välistä on ollut luettavissa tyrmistystä gallialaisen arroganssin edessä. Britanniahan tunnetaan maana, jonka EU-eron näkyvin saavutus on ollut passin kansien värin vaihtuminen EU:n viininpunaisesta takaisin perinteiseen tummansiniseen. Kukaan ei vaivautunut selittämään briteille ennen ratkaisevaa brexit-äänestystä, että EU-jäsenyyttä olisi voinut jatkaa uussinikantisenakin.

Suomessakin olisi aika antaa siniristilipulle kunnon värihuuhtelu.

Kivijalassa ei ole sinänsä vikaa. Valtioneuvoston päätöksellä säädettiin jo vuonna 1993, että siniristilipun sininen on pms-värijärjestelmässä malliväriä 294C. Kun tutkii Pantonen värikarttaa, voi todeta, että asia on kunnossa: synkähkö sininen tuo mieleen sammalreunaiset metsälammet, marraskuiset aamut ja sinelmät iholla hiekoittamattomalla jalkakäytävällä tapahtuneen ilmalennon jälkeen. Suomenlipunsinisen rinnalla EU:n keskilännensininen näyttää tekopirteältä ja ruotsinlipunsininen hailakalta. Venäjänlipunsininen on heleydessään ironisen lähellä EU:n sinistä. Meillä Suomessa on kuin onkin oma erillissinisemme.

Kaupunkikorttelien kivijalkojen yllä liehuvat Suomen liput sen sijaan yltävät harvoin 294C:n syvyyteen. Halvoissa polyesterilipuissa rännänvalkoinen tarjoaa taustan vettyneelle maitopurkinsinisille. Ja sitten ihmetellään, kun itsenäisyyspäivänä ei päästä riehakkaaseen juhlatunnelmaan.

Jos elitistiselle patriootille haluaa antaa mieluisan itsenäisyyspäivä- tai joululahjan, saanen ehdottaa kotimaisesta sataprosenttisesta villakankaasta ommeltua 294C-siniristilippua. Näin jokainen voi tehdä suomalaiskansalliset macronit omalla lipputangollaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai