Saako toisen palkkaa urkkia? Saa, ja sen voi tehdä kuka tahansa jo nyt tarttumalla luuriin - Sunnuntai | HS.fi

Keskustelu palkoista paljastaa, miten markkinatalous ahdistaa

Tällä viikolla on pohdittu, saako toisen palkkaa urkkia. Tietenkin saa, ja sen voi tehdä kuka tahansa jo nyt tarttumalla puhelimeen.

Palkka-avoimuudesta on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua.

21.11. 2:00

Saako toisen palkkaa urkkia?

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen työryhmä esitti tällä viikolla lakimuutosta, jonka myötä jokainen työntekijä voisi vaatia työnantajalta toisen työntekijän palkkatietoja, jos epäilee palkkasyrjintää sukupuolen perusteella.

Heräsi laaja keskustelu. Ehdotusta ovat vastustaneet etenkin työnantajajärjestöt.

Metsäteollisuus, Kemianteollisuus ja palvelualojen työnantajia edustava Palta sanoivat tiedotteessa, että yksittäisten työntekijöiden palkkojen julkistaminen ”vaarantaa työntekijän yksityisyydensuojan” sekä ”uhkaa rapauttaa nykyiset toimivat palkitsemis- ja kannustinjärjestelmät”. Elinkeinoelämän edustajien mukaan esitys on ”työntekijöiden, yritysten ja Suomen edun vastainen”.

Työryhmän esitystä on kutsuttu mediassa ”urkintamalliksi”.

Moni ei taida tietää, että Suomessa on jo olemassa urkintakanava. Sitä kutsutaan Verohallinnoksi. Sillä on numero, johon kuka tahansa voi soittaa. Ystävällinen asiakaspalvelija kertoo kenen tahansa työkaverisi tulotiedot. Kokeilin viimeksi tällä viikolla.

Markkinat toimivat paremmin, kun tietoa on saatavilla. Tämä pätee myös työmarkkinoihin.

Yritysten ajatellaan usein olevan toimivien – tai mahdollisimman vapaiden – markkinoiden kannalla. Näin ei kuitenkaan aina ole. Palkansaajien tutkimuslaitoksen, uudelta nimeltään Laboren johtaja Mika Maliranta on hahmotellut jakoa pro market -ajattelun ja pro business -ajattelun välillä. Ensimmäinen ajaa markkinoiden, jälkimmäinen yritysten etua.

Työnantajan etu saattaa olla se, että palkkoja koskevat tiedot eivät ole avoimia. Työntekijä voi hinnoitella itsensä sitä paremmin, mitä enemmän hänellä on tietoa vallitsevasta palkkatasosta. Suuria eroja palkkauksessa voi olla vaikea perustella. Kaikki työntekijät eivät ole yhtä tuottavia, mutta vaikka perustelut palkkaeroille olisivat hyvät, se ei välttämättä poista harmitusta.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen eli nykyisin Laboren johtaja Mika Maliranta.

Palkka-avoimuutta koskeva keskustelu on vain yksi esimerkki jakolinjasta markkinoiden toimivuuden ja yritysten edun välillä.

Elinkeinoelämä on esimerkiksi vastustanut kilpailukieltosopimusten käytön rajaamista.

Erityisen selvästi asetelma näkyy työvoimapulaa koskevassa keskustelussa. Moni talouden sektori rakennusalasta palvelualaan kärsii nyt osaavan työvoiman puutteesta.

Tästä huolimatta yritykset ovat olleet haluttomia nostamaan palkkoja saadakseen lisää työntekijöitä. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ekonomisti Simo Pinomaa kertoi lokakuussa HS:n haastattelussa, että yritykset eivät voi lähteä kilpailemaan palkoilla, koska ”se rapauttaa kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan”.

Palkkakehitys ei toki saa karata käsistä. On silti nurinkurinen ajatus, että työvoimapulan vallitessa palkkojen nostaminen olisi jotenkin pois suljettu keino.

Joillekin yrityksille palkkojen nousu voi olla kohtalokasta. Mutta sekin on markkinatalouden ydintä: palkkojen noustessa heikon tuottavuuden työpaikat katoavat ja paremman tuottavuuden työpaikat säilyvät.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai