Olen vuonna 1963 syntynyt suomalainen, olenko boomer? - Sunnuntai | HS.fi

Olen vuonna 1963 syntynyt suomalainen, olenko boomer?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

5.12.2021 2:00 | Päivitetty 5.12.2021 6:32

Hei taas, lukijat, tässä Torsti!

Punk-asioista tuli sähköpostia Miika Söderholmilta: ”Torsti väittää Ne Luumäet -yhtyeen versioineen Ramonesin Pet Semataryn suomeksi. Tieto ei pidä paikkaansa. Version julkaisi Pojat-yhtye vuonna 1994 nimellä Lemmikkihautuumaa. Minä kirjoitin sanoituksen. Kappale on bändin suosituimpia keikkabiisejä, ja esimerkiksi Spotifyssa sitä on kuunneltu tähän päivään mennessä liki 900 000 kertaa.”

Sitten kysymyksiin.

Boomerit ovat nyt olleet paljon esillä. Hakujeni mukaan sana on peräisin englannin kielestä ja sillä viitataan Yhdysvalloissa baby boomer -sukupolveen eli vuosina 1946–1964 syntyneisiin. Suomen baby boomereiden vastine on suuret ikäluokat eli vuosina 1945–1950 syntyneet. Olenko 1963 syntyneenä suomalaisena boomer vai en?

– Tsadin Arska

Torsti on tietenkin seurannut mielenkiinnolla boomer-keskusteluja niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeistään kahden edellisen vuoden ajan boomeriksi mollaaminen on ollut erityisesti tapa ilmaista sukupolvikateutta.

Sen taustalla on seuraava tapaus: Marraskuussa 2019 uusiseelantilainen, silloin 25-vuotias poliitikko Chlöe Swarbrick piti parlamentissa puhetta päästövähennysten puolesta, kun viisikymppinen opposition edustaja Todd Muller huuteli väliin. Tähän Swarbrick kuittasi ”ok boomer”, josta tuli hetkessä kansainvälinen lentävä lause ja internetmeemi.

Tikkaremmin historioitsija on sitä mieltä, että boomeriutta on mielekkäämpää katsoa yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien kuin syntymävuoden pohjalta.

Boomeriuteen kuuluu sosiaalinen nousu ja varallisuuden kasautuminen. Boomerit ovat sukupolvea, josta tuli melko pienellä vaivalla ”ihan mitä vain”. Näin he ovat sittemmin vakuutelleet nuoremmilleen. Boomerit niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa ovat niitä, joiden yhteiskunnallista asemaa ja etenemismahdollisuuksia nuorempien sukupolvien on perustellusti syytä kadehtia.

Historioitsija esittää sukupolvikateuden perusteluksi kolmea onnenkantamoista, joista suomalainenkin voi päätellä, onko boomer vai ei. Ne myös venyttävät suomalaisboomereiden ikähaarukkaa lähemmäs amerikkalaista.

Ensinnäkin boomer on päässyt vakituisiin töihin alle nelikymppisenä – käytännössä ennen 1990-luvun lamaa. Hänet on palkittu koulunkäynnistään melko vaivattomalla luokkanousulla, vaikka hän olisi ollut keskiverto ja laiskakin opiskelija. Nykyään yhteiskunta on paljon noita aikoja meritokraattisempi. Korkeakoulutus on normi. Sitä tarvitaan yhä enemmän, ja siitä saa yhä vähemmän hyötyä muihin nähden.

Toiseksi boomer on saanut inflaatiosta merkittävää vetoapua omistusasuntonsa maksamiseen. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että boomer on ehtinyt ostaa asuntonsa ennen kuin asuntomarkkinat vuoden 1985 jälkeen ylikuumenivat. Toisaalta hän on ehtinyt maksaa velkaansa tarpeeksi pois ennen kuin 1990-luvun alun lama nosti korot liki pariinkymmeneen prosenttiin.

Kolmanneksi boomerit ovat saaneet eläkemaksuilleen moninkertaisen tuoton nuorempiin nähden, sillä Suomen eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät ansiosidonnaisineen on rakennettu heidän ehdoillaan. Boomeri on tehnyt yhtenäisen ja vakaan, suunnilleen 40-vuotisen työuran ja pääsee nostamaan loppuikänsä sen turvaamaa eläkettä. Huolen eläkerahastojen tilasta tai kohoavista eläkemaksuista hän jättää nuoremmille.

Aivan erityisen boomereita ovat tässä mielessä kaikki ennen vuotta 1955 syntyneet, joiden eläkeikä laskettiin 63 ikävuoteen vuonna 2005. Toisessa päässä vielä vuonna 1965 syntyneet pääsevät eläkeuudistuksilta karkuun ilman, että heidän eläkeikänsä ylittää ”perinteiset” 65 vuotta.

1940-luvun lopulla syntynyt ei siis välttämättä ole boomer, kun taas 1960-luvun alussa syntynyt voi hyvin olla sitä. Jokaiselle boomer-asioista huolestuneelle Torsti suosittelee rehellisyyteen pyrkivää itsetutkiskelua.

Black Friday -alennuskampanjan aikaan sanomalehti tuntuu olevan täynnä tummanpuhuvia mainoksia. Onko tietoa, kuinka paljon painomusteen menekki kasvaa esimerkiksi Helsingin Sanomien lehtipainossa tuona aikana normaaliin verrattuna?

– Kanerva

Tämäkin sanomalehti painetaan neljän värikanavan kautta. Ne tunnetaan lyhenteellä CMYK: syaani, magenta, keltainen ja ”key” eli avainväri musta.

Black Friday -alennuskampanjan ajan mainokset olivat suurelta osin mustia. Niiden painamiseen tarvitaan pääosin vain yhtä väriä, mustaa, johon joskus sekoitetaan toista väriä.

Tikkaremmin painomusteasiantuntija vertaa painamista valkean seinän maalaamiseen. Jos seinästä haluaa mustan, riittää kun sen maalaa kertaalleen. Jos sen sijaan haluaa seinästä punaisen, kuten erään automarketin mainoksissa on, se on maalattava sekä keltaisella että magentalla.

Eniten mustetta ei suinkaan kulu kokomustiin sivuihin, vaan sanomalehden pahimmat mustesyöpöt ovat tummasävyiset valokuvat, jotka vievät roimasti kaikkia neljää osaväriä.

Sanomalan painosta kerrotaan Torstille, että Black Friday -viikko oli värinkulutukseltaan runsas, mutta ero normaaliin ei ollut merkittävä. Painomusteasiantuntija pitää kuitenkin selvänä, että mustaa väriä on kulunut kampanjaviikolla enemmän kuin yleensä.

Torstin tikkaremmi Facebookissa

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai