Onko irvokasta haikailla valkeaa joulua samalla kun toisaalla ilmastonmuutos uhkaa ruokahuoltoa? Ehkä ei, jos aiheuttaa meissä oikean reaktion - Sunnuntai | HS.fi

Vääränvärinen joulu

Joulun väristä on tullut ilmastonmuutoksen symboli. Meidän on vaikea hyväksyä aiheuttamaamme ilmastoa, mutta eskapismimme vain pahentaa tilannetta.

24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 6:15

Taas lumetonta joulua keskellä harmaan ankeuden.

On sangen kosteat kaamokset, kun joulu, joulu on meillä.

Vettä valloillaan on harmaa joulu tää, ei huopikkaammekaan nyt enää lämmitä. Mä jospa nappaisin vesisukset kainaloon ja niiden päällä suuntaisin taas joulun viettohon.

Talvia puolustava Protect Our Winters -liike esitti kansanedustajille joulukuussa lumettomaan todellisuuteen sopivia joululauluja.

Vetiset joululaulut eivät ole dystopiaa tai edes hauskaa huumoria, vaan ikävää todellisuutta. Esimerkiksi Helsingissä kymmenenä edellisenä jouluna vain kolmena on ollut lunta.

Nyt lunta näyttäisi olevan tulossa aivan viime hetkellä myös Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Joulun ihme, sittenkin.

Vaikkei lumi tai edes joulu tee tunnelmaa kaikille, joulun väristä on tullut symboli ilmastonmuutoksen etenemiselle. Kuukausista eniten on Suomessa lämmennyt juuri joulukuu, peräti viisi astetta 150 vuodessa.

Emme halua hyväksyä aiheuttamaamme ilmastoa. Kun lunta ei enää ole, sitä pitää meille talvi-ihmisille tehdä. Minäkin olen tänä talvena tungeksinut keinolumiladuille ja vienyt lapseni laskemaan lumetetuille rinteille.

Protect Our Winters -liikkeessä vaikuttava toimittaja Heidi Kalmari on kirjoittanut mainion tietokirjan Lumen jäljillä, jossa kerrotaan epämiellyttäviä tietoja muun muassa lumetuksesta.

Se voi aiheuttaa puolet hiihtokeskuksen sähkönkulutuksesta. Hehtaarin peittämiseen lumella voi kulua jopa 2,4 miljoonaa litraa vettä. Alpeilla lumetus järkyttää jo veden kiertokulkua.

Toisaalla taas lunta ei saisi olla. Esimerkiksi Aleksanterinkadulle valkea joulu ei saavu koskaan.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa alettiin lämmittää keskustojen katuja. Helsingissä sulana pitämiseen kuluu saman verran energiaa kuin 20 kerrostalon lämmitykseen. Toki lumiralli ja hiekoitus ovat valtavia ponnistuksia nekin.

Ihminen on näillä leveyksillä joutunut aina säätelemään mikroilmastoaan mukavammaksi pukeutumalla ja lämmittämällä. Tuntuu kuitenkin, että olemme nykyään yhä tyytymättömämpiä keliin ympärillämme. On liian kylmää, kuumaa, tuulista, lumista tai lumetonta. Sää on aina vääränlainen.

Kaupungeissa oleskelu on siirtynyt sisätiloihin kuten kauppakeskuksiin. Esimerkiksi Tripla vastaa tilavuudeltaan kymmentä eduskuntataloa. Oleskelutilojen lisäksi siellä lämmitetään yli 2 000 auton parkkihallia.

Sisäilman olisi oltava lämpötilaltaan ja kosteudeltaan täydellisen tasalaatuista ympäri vuoden.

Ulkona lämmitetään terasseja ja meren äärelle rakennettua uima-allasta.

Säädellessämme ilmastoa kuvittelemme olevamme lähes jumalia.

Todellisuudessa olemme saaneet ilmastojärjestelmän sekaisin, mutta ideamme ilmastonmuokkaukseksi – kuten tulivuorenpurkausten jäljittely tai pilvien valkaisu – ovat liian riskialttiita tai eivät toimi. Tekniseksi toivoksi ilmastonmuutoksen torjunnassa on jäämässä hiilidioksidin poisto ilmakehästä.

Lopulta on vain vähennettävä päästöjä ja sidottava hiiltä maaperään tai metsään.

Kun lunta ei ole, jäljelle jää puolen vuoden marraskuu. Silloinkin kannattaisi kömpiä ulos kaamoskolostaan.

Monitieteisessä Champs-hankkeessa tutkitaan, kuinka ihmisten asuinpaikan muuttuva sää on vaikuttanut mielenterveyteen. Ilmastonmuutos lisää pilvisyyttä ja vähentää auringonvaloa talvella.

THL:n tutkimusprofessorin Timo Partosen mukaan hankkeessa on jo saatu tuloksia siitä, että vähenevä luonnonvalo on yhteydessä uniongelmiin, kasvaneeseen ruokahaluun, matalaan mielialaan sekä kognitiivisten kykyjen kuten kuvamuistin, uuden oppimisen ja tarkkaavaisuuden heikentymiseen.

”Hermosolujoukko aivojen hypotalamuksessa seuraa valoisuutta ja säätelee elimistön aineenvaihduntaa, vireystasoa ja mielialaa. Tämä sisäinen kello pysyy käynnissä, jos aamulla tai aamupäivällä silmiin tulee valoa. Sisätiloissa valoa on yllättävän niukasti.”

Haluamme epätoivoisesti, että lapsemmekin saavat kokea pulkkamäet, lumilinnat ja -ukot ja muut talven riemut.

Mutta onko talven ideaalia järkeä pitää yllä väkisin? Onko moraalisesti kestävää peittää keinolumella totuus siitä, että oikea talvi on kadonnut?

Monet eläinlajit taistelevat olemassaolostaan muuttuvissa talvissa. Valkeasta suojaväristä on tullut huomioväri, joka paljastaa saalistajalle jäniksen, kärpän ja riekon. Saimaannorppa ei voi pesiä ilman suojaavaa kinosta.

Onko irvokasta haikailla valkeaa joulua, kun kuumilla seuduilla ilmastonmuutos aiheuttaa katovuosia?

Protect Our Winters -liikkeen aktiivin Niklas Kaskealan mielestä ei.

”Olen tehnyt ilmastotyötä kehitysjärjestöissä, ja ikävä kyllä Bangladeshin tulvat eivät aktivoi suomalaisia. Tarvitaan asia, joka tuo ilmastoaiheen lähelle ja synnyttää tunnereaktion. Talviurheilua harrastaa yli miljoona suomalaista. Tässä on potentiaalia herättää suomalaiset toimimaan asian eteen”, hän sanoo.

Kaskealan mielestä tärkeintä olisi olla lannistumatta. Suomessa päästöt ovat jo vähentyneet 44 prosenttia huippuvuodesta 2003.

”Olen pienentänyt hiilijalanjälkeäni 75 prosentilla kymmenessä vuodessa, ja elämänlaatuni on vain parantunut.”

Puhelimeen Kaskeala vastaa Rukan rinteiltä, jossa hän on peuhannut lasten kanssa koko päivän. Ruka on hiilineutraali hiihtokeskus – kunhan sinne ei lennä.

Musta joulu on meille muistutus rikoksistamme. Meillä on sellainen ilmasto kuin ansaitsemme, emmekä pääse sitä pakoon ilmastoeskapismilla.

Muuttunut ilmasto on pakko hyväksyä, mutta siihen ei tarvitse alistua.

Vaikkei pitäisi lumesta, sitä kannattaa suojella jo siksi, että se hidastaa lämpenemistä heijastamalla parhaimmillaan lähes kaiken auringon säteilyn takaisin avaruuteen. Ollaan siis kiitollisia joka hiutaleesta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai