Mistä on tullut perinne viedä jouluna haudoille kynttilöitä? - Sunnuntai | HS.fi

Mistä on tullut perinne viedä jouluna haudoille kynttilöitä?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 8:06

Viime kerralla puhuttiin siitä, mikä olisi hyvä tapa ilmaista illallisvieraille, että on aika lähteä kotiin. Lopetteludrinkki? Viimeinen hidas? Kirjeitä tuli valtavasti.

Timo Laes: ”Miten olisi vaikkapa Sibeliuksen Valse Triste? Tuskin vieraat intoutuisivat kuolemantanssiin tuon kauniin valssin tahdittamana. Ehkäpä oivaltaisivat elämän rajallisuuden ja omankin unen tärkeyden.”

Tapani Tuominen: ”Ranskassa on hauska tapa käytössä. Kun isäntäväki haluaa hienovaraisesti kertoa, että vieraiden olisi aika lähteä, tarjoillaan kaikille appelsiinimehua.”

Entinen lukija: ”Balkanilla nuoruudessani matkustellessani tutustuin paikalliseen tapaan: pikkutunneilla emäntä keitti kysymättä keskivahvat turkkilaiset kahvit, ’sikter kafa’ eli ’lähtökahvit’. Kahvin kanssa saatettiin joskus tarjota lukum-marmeladin paloja, jotta vierailusta kuitenkin jäisi hyvä maku suuhun.”

Juhani Koskinen: ”Harald Hirmuinen sanoi kerran vierailleen: Me menemme nyt nukkumaan, mutta älkää välittäkö meistä. Kälyni kysyi kerran 10-vuotiaana iltamyöhällä ’Milloinkahan vieraat olisivat kotona, jos lähtisivät nyt?’”

Olemme viettäneet vuosikausia jouluaatot meillä kotona lastemme ja heidän perheidensä kanssa. Iloisina ruokailemme, jaamme lahjat ja pelaamme lautapelejä. Jälkeenpäin minua on kalvanut pettymys siitä, etteivät lapsenlapsemme muista meitä isovanhempia lahjalla. En tiedä, mitä tekisin. Vai onko lapsellista ja pikkumaista odottaa vastavuoroisuutta perheenjäseniltä?

– Mummo

Voi, ei se ole pikkumaista vaan inhimillistä! Ehkäpä voit antaa itsellesi luvan tähän tunteeseen pohdiskelemalla, mitä oikeastaan kaipaat. Tuskinpa haaveilet ylimääräisestä materiasta, jota lapsenlapset eivät älyä sinulle ostaa. Kerrot kaipaavasi nimenomaan muistamista, siis nähdyksi tulemista. Minä ainakin tunnen sympatiaa toivettasi kohtaan!

Luulen, että tämä pulma voi liittyä nurinkurisesti siihen, kuinka tärkeä olet perheessäsi. Isovanhemmilla on usein niin keskeinen merkitys sekä lastensa että lastenlastensa elämässä, että se voi muuttua itsestäänselvyydeksi. Tietyt roolit jämähtävät perheissä helposti paikoilleen. Useimmat meistä taantuvat jollain tavalla lapsiksi perheenjäsenten seurassa. Ja kun on kerran ollut mummon pieni vauveli, ei tule ehkä vanhempanakaan ajatelleeksi, että roolit voisivat vaihtua tai muuttua – isovanhempikin voi toivoa lahjoja ja hoivaa.

Saattaa myös olla, että vanhemmat keskittyvät jouluna lapsiinsa eivätkä hoksaa sanoa näille, että mummo voisi ilahtua vaikkapa heidän piirtämästään kortista.

On kuitenkin luonnollista ja kohtuullista toivoa tunnustusta. Lisäksi suvun vanhinta on tapana kunnioittaa. Näin ollen mummoa pitäisi mielestäni muistaa siinä missä muitakin perheenjäseniä, jos kerran lahjoja annetaan.

Minusta voisit ilmaista hienovaraisen toiveen, koskettaahan asia sinua. Voisitko vihjata lapsille vanhempien kuullen, että olisi ihana joskus nähdä vaikkapa heidän koulussa tekemiään käsitöitä ja olisit ylpeä, jos saisit sellaisen hyllyysi? Tai entä jos ehdottaisit aikuisille lapsillesi ensi jouluna, että kaikki tuovat yhden lahjan yhdelle sukulaiselle, jolloin kaikki saavat paketin? Sen lisäksi pukki voi toki tuoda pienille lapsille jotain ”ekstraa”.

Mistä on tullut perinne viedä jouluna, etenkin jouluaattona, haudoille kynttilöitä?

– Anna Helsingistä

Soihtujen syttymisellä vuoden pimeimpänä aikana on pitkät perinteet. Jo ennen joulunvieton alkamista meillä sytyteltiin kekritulia. Silloin tosin kyse oli vainajien henkien lepyttelystä. Kun joulu 1900-luvun alkupuoliskolla ohitti kekrin suosituimpana loppuvuoden juhlana, osa kekriperinteistä sulautui joulunviettoon. Nykyiset hautakynttilät liittyvät vainajien muistamiseen. Tapa vahvistui joulunvieton myötä ja vakiintui viimeistään talvisodan jälkeen, kun kynttilöitä alettiin viedä sekä sankarivainajien että sukulaisten haudoille.

Sanna Marin tapasi Helsingissä Ruotsin uuden pääministerin Magdalena Anderssonin. Andersson esiintyi tuoreena pääministerinä Skavlan-keskusteluohjelmassa, jossa hän kertoi, että jää usein pois ennen päämäärää virka-autosta, jotta päivän askelmäärät tulisivat täytettyä. Marinin tiedetään viettäneen vapaa-aikaa yökerhossa. Onko tanssilattian liikunta verrattavissa reippaaseen kävelyyn ulkoilmassa?

– Moses Lempäälästä

Kyllähän näitä vertailla sopii! Tanssiminen on monipuolista liikuntaa ja jopa ulkoilmareippailua tehokkaampaa. Tanssi kun kuluttaa nelisensataa kaloria tunnissa, reipas kävely puolestaan noin kolmesataa kaloria.

Muuten vertailu on kyllä hieman vaikeaa: riippuu, mistä pitää ja mitä haluaa painottaa. Yökerhossa monien tulee nautittua olutta tai muuta juomaa, joten painonpudotukseen tanssien juhliminen ei sovellu kovin hyvin. Toisaalta, tanssiminen innostuneessa joukossa on usein paljon hauskempaa kuin tehokas kävely virka-autolta toimistolle. Ehkä voimme saada molemmat!

Näiden sanojen siivittämänä haluan toivottaa teille, rakkaat lukijat, oikein hyvää joulua.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai