Hätäjarru – vedetäänkö siitä vai painetaanko? - Sunnuntai | HS.fi

Vedetäänkö vai painetaanko hätäjarrua?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

2.1. 2:00

Hei taas, lukijat, tässä Torsti!

Nimimerkki Ihan vaan ilmastonmuutoksesta huolestunut kysyi kaksi viikkoa sitten tällä palstalla Suomen hankkimien hävittäjien hiilijalanjäljestä mutta pettyi vastaukseen. Uudella nimimerkillä Edelleen huolestunut hän toivoi saavansa luvut palstalla esitettyjä konkreettisempina, esimerkiksi verrattuna yksittäisen henkilöautoilijan vuosipäästöihin.

Vuoden 2020 lopussa suomalaisen henkilöauton keskimääräinen hiilidioksidipäästö oli 153,5 grammaa kilometrillä. Keskimääräistä henkilöautoa ajetaan noin 15 000 kilometriä vuodessa, joten ajamisen hiilidioksidipäästöt ovat noin 2,3 tonnia per auto.

Sotilasilmailun virallisiin papereihin kirjatut 140 000 tonnin bensiinipäästöt vastaavat siis hieman yli 60 000:n autoilijan vuosipäästöjä. Jos bensiinin tuotantoketju huomioidaan, luku noin kaksinkertaistuu.

Oliko luterilaisella kirkolla lakipykälä, että aviottoman lapsen synnyttäneellä naisella ei ollut oikeutta äänestää kirkollisissa vaaleissa? Muistan lapsena kuulleeni sellaisesta puhuttavan.

Vuokko Juurisoja, vuosimallia 1933

Torsti tiedusteli asiaa Tikkaremmin teologilta, joka varmisti, ettei muistinne petä. Vuodelta 1869 olevaan niin kutsuttuun Schaumanin kirkkolakiin lisättiin vuonna 1918 pykälä 309, jonka mukaan henkilö, joka ”ei ole nöyrtynyt rikoksestaan tekemään erityistä rippiä”, on vailla äänioikeutta kirkollisissa vaaleissa.

Säädös on vuodelta 1918, koska vuodesta 1913 lähtien äänioikeus oli kaikilla yli 24-vuotiailla, myös naisilla. Vasta tästä lähtien nainen saattoi siis ylipäätään äänioikeutensa menettää.

Vuonna 1918 lakiin lisättiin myös pykälä 57, joka on vielä jännittävämpi. Torsti siteeraa sitä tähän: Se nainen, joka on synnyttänyt aviottoman lapsen kuin myöskin hänen tunnettu makaajansa ripitettäköön erityisesti, käsikirjassa sanotulla tavalla, kun hän, osoittaen katuvansa syntiänsä ja haluavansa synninpäästöä, pyytää rippiä.

Toisin sanoen pykälä ei koskenut vain naisia, vaan myös lapsen isää – niin edistykselliseltä kuin se tuntuukin. Rippi tarkoitti asian tunnustamista Jumalalle papin kuullen. Pappi sitten julisti sen anteeksi annetuksi, ja äänioikeus palautui. Oma kysymyksensä oli se, kuinka paljon helpommin mies pääsi seikkailujaan pakoon kuin nainen, jolle jäivät äidin vastuut.

Teologi kertoo, että kirkkokurin sanktioiden tarkoitus oli kasvattaa ihmisiä ja ohjata heitä parannukseen. Koti, uskonto ja isänmaa ajateltiin päällekkäin rakennettuina kivinä, joista uskonto oli ylinnä. Jokainen yksikkö toimi kuitenkin samojen moraalisten ja juridisten säännösten mukaan, minkä ajateltiin pitävän yhteiskunnan kasassa. Edelleenkään eduskunta ei voi muuttaa kirkkolakia, ainoastaan hyväksyä sen.

Avioliitto taas oli ollut keskiajalta lähtien sukujen välinen sopimus, jossa omaisuuksien hallinnalla oli merkittävä rooli. Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmistäkin muistamme, ettei suuressa talossa voitu kelpuuttaa ketä tahansa miniäksi. Lisäksi jo kihlauksen rikkominen katsottiin aviorikoksen kaltaiseksi rikkomukseksi.

Kirkkokurin mahdollisti ensisijassa maatalousvaltainen yhteiskunta, jossa yhteisöt ja kylät olivat pieniä ja sosiaalinen kontrolli siksi mahdollista. 1960-luvulle tultaessa Suomi oli alkanut kaupungistua vauhdilla, mikä vaikeutti ihmisten ja heidän moraalinsa valvontaa.

Kun kirkkolakiin tehtiin kodifikaatio vuonna 1964, tämä säädös aviottoman lapsen äidin ja ”tämän makaajan” kirkollisen äänioikeuden menetyksestä katosi vähin äänin.

Hätäjarru on nyt monen huulilla, mutta myös vaihtelevasti käden ja jalan ulottuvilla. Yhden mukaan hätäjarrusta vedetään, toisen mielestä sitä painetaan. Miten on konkreettisessa maailmassa: ovatko hätäjarrut vedettäviä vai painettavia järjestelmiä?

– Jarrumies Virtanen

Hätäjarrut todella ovat monen huulilla, sillä saman kysymyksen oli Torstille lähettänyt myös nimimerkki Jarrumies.

Ensinnä todettakoon, että hätäjarruja on monenlaisia, eivätkä kaikki sovellu pandemian hoitoon.

Toukokuusta lähtien EU vaatii, että kaikissa uusissa autoissa tulee olla automaattinen hätäjarru. Se havainnoi auton edustaa ja iskee jarrun pohjaan, jos kuljettaja on törmätä edellä ajavan perään. Järjestelmän toivotaan vähentävän erityisesti sairauskohtauksista johtuvia onnettomuuksia. Raskaimmassa liikenteessä EU on vaatinut hätäjarrua jo vuodesta 2015.

Pandemiassa kyse ei ole kuitenkaan automaattijarrusta, vaan systeemistä, johon valtionjohto pontevasti tarttuu vakavan tilanteen tullen. Torsti veikkaa, että retoriikka pohjaa mielikuviin erityisesti suomalaisten junien hätäjarrusta. Samoin arvioi Kotimaisten kielten keskus, joka valitsi hätäjarrun joulukuun sanakseen.

VR:n junanvaunuissa on kahdenlaisia hätäjarruja. Yleisin on katosta roikkuva, vedettävä kahva. Lisäksi vanhoissa taajamajunissa on kahva, jonka liikerata on lyhyempi ja jota pikemminkin käännetään.

Olennaista on se, että nämä hätäjarrut on tarkoitettu matkustajien vedettäviksi hädän koittaessa. Myös veturinkuljettajilla on ohjaamossa omat hätäjarrunsa. Ne ovat painikkeita.

Täten Torsti uskaltaa linjata, että jos ja kun puhutaan Suomi-junan kuljettajista eli valtiojohdosta ja viranomaisista, hätäjarrua painetaan. Jos kansa tarttuu hätäjarruun, se vetää sitä.

Tikkaremmi Facebookissa: facebook.com/tikkaremmi

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai