Miksi keski-ikäinen ystäväni ei halua olla mukava ystävilleen? - Sunnuntai | HS.fi

Miksi keski-ikäinen ystäväni ei halua olla mukava ystävilleen?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

9.1. 2:00 | Päivitetty 9.1. 10:54

Tervehdys rakkaat ystävät!

Keskustelu pitkään viipyvien illallisvieraiden karkottamisesta jatkuu. Pirkko kirjoittaa: ”Kerran tuli tosielämän tilanne, jossa vieraamme ei pystynyt lopettamaan Tetriksen pelaamista makuuhuoneessamme sijaitsevalla ammoisella kottaraispönttömacilla. Ihmettelimme aikamme ja menimme nukkumaan. Vieras jatkoi pelaamistaan makuuhuoneen nurkassa, ja me nukahdimme.”

Suvi: ”Opin hienovaraisen vihjeen tuttavaltani ja käytän sitä nykyään itsekin: kysyn illan loppupuolella, haluaako joku vielä juotavaa. Yleensä kaikille maistuu, niinpä kannan pöytään kasan puhtaita laseja ja suuren iloisen näköisen tarjottimen täynnä kola-, jaffa- ja soodatölkkejä. Vieraat ymmärtävät, että ilta on ohi ja alkavat pikkuhiljaa kiitellä ja hyvästellä. Toimii.”

Sitten uusiin kysymyksiin.

Miksiköhän ihmisläheisellä alalla työskentelevä keski-ikäinen ystäväni ei halua olla oikeudenmukainen ja mukava ystävilleen? Hän vaikuttaa rauhalliselta, tosin hiukan ärtyväkin on. Yksinäisyyttään valittaa aika ajoin. Hän haluaa määrätä kaikki tapaamisajat ja loukkaantuu, jos aika ei sovi toiselle. Hän ei vastaa viesteihin, jos ei huvita. Hän ei kerro itsestään kovin paljoa useimmille. Hän ei muista kummilastaan merkkipäivinä eikä jouluna, vaikka itse olen muistanut hänen lastaan melkein 20 vuotta. Hänellä ei ole rahapulaa.

Miksi tuo ihminen ei ymmärrä hoitaa ihmissuhteitaan? Niitä on mennyt vaikka kuinka paljon poikki vuosien aikana. Voiko olla kyse Aspergerista tai jostain muusta häiriöstä? Asiallinen puhuminen ei ole auttanut.

– Oma käytös hyvä

Niin, miksi toinen ei tee niin kuin toivoisimme? Vastaus: joko hän ei halua tai sitten hän ei pysty.

Soitin lukupiirini psykologille, joka muistutti, että toisen ihmisen mielen sisältö jää lopulta arvoitukseksi. Ystävän tapa toimia on hänelle itselleen eräänlainen ”paras kompromissi olemassaolosta” kulloisellakin hetkellä, psykologi selitti.

”Omien kykyjensä ja olojensa puitteissa hän pyrkii suoriutumaan elämästä niin hyvin kuin pystyy – kuten me kaikki. Ainahan se meidän parhaamme ei ole kovin hyvää, mutta jokin sisäinen logiikka siinä silti on.”

Psykologi kehotti muistamaan, että toisen muuttamisen yrittäminen on tuhoon tuomittua. ”Tämä on yksi vaikeimpia asioita elämässä: joudumme sietämään sitä, että muut ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. On omassa vallassamme päättää, onko sitä mahdollista kestää. Joskushan ystävyydet myös päättyvät. Kun toinen on tällainen, millainen suhde on mahdollinen? Ja huomio: kysymys ei kuulu ’jos hän olisi tuollainen’, vaan ’kun hän on tällainen’.”

Se, mikä kaveria lopulta vaivaa, ei vaikuta omaan valintaamme.

Onhan mahdollista, että hänellä on jotain muuta mielessä tai hän on vaikkapa masentunut tai uupunut. Ja voi hänellä olla Aspergerkin, mutta näiden diagnoosien suhteen on psykologin mukaan syytä olla varovainen.

”Neurokirjolla olevat ihmiset joutuvat muutenkin kestämään kaikenlaista syrjintää, eikä ole hyvä ajatella, että huono käytös on yhtä kuin Asperger. Ihmiset, joilla on Asperger, eivät ole tarkoituksellisesti tylyjä.”

Tänä päivänä tietynlaiset diagnoosit korostuvat niin julkisessa puheessa kuin terveydenhuollossakin. Esimerkiksi adhd-tutkimuksiin on valtavat jonot.

”Tietoisuuden lisääntyminen on johtanut tähän. Se voi olla hyvä juttu: tieto lisää myötätuntoa ja ymmärrystä. Mutta muodikkaat diagnoosileimat voivat myös johtaa harhaan. Muistammehan, kuinka vähän aikaa sitten kaikkien ex-puolisot olivat narsisteja. Ehkä me kuitenkin pärjäämme aika pitkälle ilman diagnostista käsitteistöä. On mahdollista sanoa yksinkertaisesti: toinen toimii noin, ja minun on sitä vaikea kestää.”

Kun pariskunta päättää lapsenhankinnasta, he varmaan toivovat lapselleen ominaisuuksia, joita he itsessään ja puolisossaan pitävät tärkeinä. Jos joutuu turvautumaan keinohedelmöitykseen, biologisen isän ominaisuudet jäävät mysteeriksi. Nimenkin lapsi saa tietää vasta täysi-ikäisenä. Mitä kaikkea tietoa luovuttajan talletuksesta tallennetaan hänen nimensä lisäksi? Voiko hedelmöitykseen turvautuva nainen esittää mitään toiveita tulevan lapsensa isän ulkonäöstä, erityisominaisuuksista yms.?

– Ihan kaverin puolesta kyselen

Suomessa sukusolujen luovuttajasta saatavat tiedot ovat hyvin rajattuja. Käytännössä ne ovat ulkonäköön liittyviä seikkoja: ihon, hiusten ja silmien väri, etninen tausta ja pituus. Tarkoitus on mahdollistaa se, että lapsi muistuttaisi mahdollisimman paljon vanhempiaan.

Lapsen ”suunnittelussa” voi hyödyntää jonkin verran muitakin tietoja. Laki sanoo: ”Syntyvän lapsen terveyteen voidaan vaikuttaa valikoimalla tutkitun vakavan sairauden kannalta terveiksi todettuja sukusoluja tai alkioita.”

Lisäksi lapsen sukupuolen määrittymiseen voidaan hoidoissa vaikuttaa, jos siten vältetään vakavan sairauden riski.

Mutta luovuttajan kiinnostuksen kohteet, ammatti, koulutustausta, luonteenpiirteet ja sellaiset seikat jäävät Suomessa mysteeriksi. Ulkomailla on toisin. Monet suomalaiset ovat tulleet raskaaksi esimerkiksi tanskalaisten klinikoiden avulla. Siellä luovuttajat voivat kertoa hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja itsestään.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai