Suomessa on kuntia, jotka haluaisivat olla ”ikäihmisten luksuskuntia”, mutta tielle tuli iso este - Sunnuntai | HS.fi

Entä jos perustettaisiin hyvinvointialue eläkeläisille?

Tässä mainoslauseita Suomen kunnille: Suomen parhaat vanhainkodit! Eniten senioriasuntoja! Eniten hoitajia! Paitsi että eiväthän kunnat enää vastaa näistä.

Uimahalli ja vesijuoksurata, kas siinä houkutin paluumuuttajille.

9.1. 2:00

Osmo Soininvaaran syksyllä ilmestyneessä kirjassa 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka on pysäyttävä numerodetalji: akateemisesti koulutetuista 25–34-vuotiaista yli puolet asuu Helsingin seutukunnassa. Lopuista yli puolet asuu Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän seutukunnissa.

Maan loput 67 seutukuntaa saavat jakaa alle neljänneksen nuorista korkeakoulutetuista. Tähän lukuun sisältyvät lääkärit, opettajat ja hallintoväki.

Tältä näyttää kaupungistuminen ja huoltosuhdeongelma.

Asian toinen puoli on Suomeen syntynyt uudenlainen kuluttajien joukko, nimittäin vauraiden ja terveiden eläkeläisten massa. Kun nuorisoa ei saa jäämään provinsseihin, entä jos tyhjenevät kunnat alkaisivatkin houkutella rikkaita vanhuksia veronmaksajiksi tarjoamalla heille ikäihmisluksusta.

Suomen parhaat vanhainkodit! Eniten senioriasuntoja! Eniten hoitajia! Vesijumppaa, shakkikerhoja, päivätanssit!

Ja samalla kuntavero kilisee kirstuun.

Ihana ajatus, kunnes tuli soteuudistus ja pilasi kaiken.

”Se vie sen koko sauman pois”, sanoo kuntatalouteen erikoistunut hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä konsulttiyhtiö FCG:stä.

Laki kieltää kuntia hoitamasta enää sosiaali- ja terveyspalveluitaan itse. Korkeintaan jotkin harmaan alueen poikkeukset kuten koulupsykologit sallitaan. Vanhuspalvelut menevät nekin hyvinvointialueiden hoidettaviksi.

Laesterä kertoo, että hänen asiakkainaan on ollut kuntia – ”nimiä en kerro” –, jotka ovat alkaneet houkutella ikääntyneitä veronmaksajia sen sijaan, että rakentaisivat ylisuuria kouluja siinä uskossa, että kunta yhtäkkiä täyttyisi lapsiperheistä.

Soten jälkeen kuntien on vaikeampaa kilpailla keskenään, sillä niiden hoidettavaksi jää hyvin rajallinen määrä toimintoja. Vanhemmista paluumuuttajista pitää taistella lähinnä vapaa-ajan palveluilla, uimahalleilla, kesäteattereilla, golfkentillä ja kaikella muulla. Se muuttuu helposti tuskaisen kalliiksi per kuntalainen, sillä kaikki palvelut eivät tietenkään kiinnosta jokaista.

”Varsinkaan asukasluvultaan taantuvilla kunnilla ei ole oikein pelivaraa luksukseen. Tulot ovat hyvin rajalliset, eikä sopeutettavaa oikein tahdo löytyä. Ainoa lisätulo tulee veroprosentista.”

Mikä hyvinvointialueita sitten estäisi houkuttelemasta eläkeläisiä? Huoltosuhteeltaan heikot alueet, kuten Kainuu, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo, voisivat ilmoittaa virittävänsä palveluitaan eläkeläisille.

Aluevaaliehdokkaillekin diili olisi hyvä. Ikääntyneet ovat innokkaimpia äänestäjiä, joten vaalilupaukset kannattaa kohdistaa heihin.

Miltä kuulostaa? Käykö näin?

”Toivottavasti ei”, Laesterä sanoo.

Hänellä on kaksi pointtia.

Ensiksi sopeuttamistavoite. Eivät sotealueetkaan avaa pohjatonta kukkaroa, vaan jossakin vaiheessa on mietittävä, mikä on tärkeää.

Toinen asia on vielä vakavampi ja jäänyt Laesterän mielestä aivan liian vähälle puheelle. Nimittäin se, mistä väestörakenteellisesti heikoimmat ja asukasluvultaan pienimmät sotealueet saavat työvoimaa.

”Voi olla, että se on joko tietoisesti tai tiedostamatta jäänyt ajattelematta. Pidän tätä aika isona ongelma. Tai voi se olla poliittinen juttukin. Sipilän hallitus lähti pienemmästä hyvinvointialueiden määrästä, mutta päätyi kahdeksaantoista. Siihen mahtuu just nämä kainuut ja pienimmät.”

HS kirjoitti tiistaina siitä, miten Kerava yrittää houkutella tuhannen euron bonuksella hoitajia ja vaikeaa on silti. Laesterän mukaan juuri Keravan kaltaisiin kehyskuntiin kohdistuu suurin paine, sillä siellä sinne muuttaa ikääntyvää väestöä. Huoltosuhteeltaan heikoimmat alueet ovat päässeet jo pahimmasta murroksesta yli.

Mutta jos sosiaali- ja terveydenhoitohenkilökunnan hankkiminen on näin vaikeaa pääkaupunkiseudun reunamilla, väestökatoalueilla se vasta tuskaa onkin.

”Stadissa on helppo olla lihapatojen ääressä, kun Helsinki ostaa tekijät muualta. Millä Kainuu tai Pohjois-Savo ostaa tekeviä käsiä? Miten ne voivat olla varmoja, että niiden ikääntyville riittää hoitajia?”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai