Syyttäjä vastaan Putin

Venäjän presidentti kuuluu tuomioistuimeen Haagiin. Saadaanko hänet sinne?

26.3. 15:00 | Päivitetty 27.3. 10:00

Syytetyn penkillä istunut mies tuijotti eteensä katse lasittuneena. Hän kuunteli simultaanitulkkausta.

Oli vuosi 2012, ja käynnissä oli historiallinen oikeudenkäynti, yksi Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen ensimmäisistä.

Kongon demokraattisesta tasavallasta kotoisin olevan poliitikon Jean-Pierre Bemban väitettiin syyllistyneen sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Bemba oli toiminut sotilaskomentajana, kun hänen joukkonsa olivat raiskanneet ja murhanneet siviilejä naapurivaltiossa.

Olin järjestänyt itselleni ja opiskelukavereilleni matkan Haagiin, koska halusin nähdä, miten kansainvälinen rikostuomioistuin toimii. Oikeudenkäynti sinänsä oli unettava, mutta sen todistaminen tuntui nuoresta oikeustieteen opiskelijasta innostavalta.

Yht’äkkiä ne ylevät ajatukset oikeudenmukaisemmasta maailmasta, joille Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin, tulivat aivan eri tavalla iholle.

Viime aikoina nuo ajatukset ovat pyörineet paljon mielessä.

On olemassa sääntöjä siitä, milloin sota voidaan aloittaa. Ja sääntöjä siitä, mitä sen aikana saa tehdä.

Ukrainassa on käynnissä läpeensä rikollinen sota.

Hyökkäyssotana se on jo itsessään YK:n peruskirjan vastainen. Venäjä on pommittanut sairaaloita, asutuskeskuksia ja siviilikeskittymiä. Mariupolin kaupungissa se on katkaissut ruoan, veden ja sähkön jakelun väestölle. Se on pommittanut pommisuojana toimivaa teatteria, jonka edustalle oli kirjoitettu valtavin kirjaimin lapsia.

Neljäkymmentäyksi maata, Suomi mukaan lukien, on saattanut Ukrainan tilanteen kansainvälisen rikostuomioistuimen arvioitavaksi. Tuomioistuimen syyttäjä Karim Khan on jo lähettänyt tutkijansa Ukrainaan keräämään todisteita. Khanin mukaan on syytä epäillä, että Ukrainassa on tapahtunut sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Kansainvälisten rikosten tutkinnat ovat tyypillisesti edenneet äärimmäisen hitaasti. Nyt tutkinta etenee ennennäkemättömällä vauhdilla.

”Ukrainan sota korostaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen merkitystä ainoana kansainvälisenä tuomioistuimena, jossa julmien rikosten tekijät voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen”, sanoi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) torstaina kansainvälisen ministeritapaamisen jälkeen.

Venäjä toimii Ukrainassa kuin aiemmissa sodissaan.

Toisessa Tšetšenian sodassa (1999–2009) Venäjä nujersi tšetšeenien vastarinnan jauhamalla Groznyin kaupungin sileäksi. Syyriassa vuonna 2011 käynnistyneessä sisällissodassa Venäjä pommitti sairaaloita ja muita siviilikohteita tukiessaan diktaattori Bashar al-Assadia. Sotarikosten tekeminen ei ole Venäjän sotatoimissa poikkeus vaan sääntö, keino vastarinnan murentamiseksi.

Näistä rikoksista vastaa viime kädessä presidentti Vladimir Putin, koska hän voisi halutessaan pysäyttää siviilien tappamisen.

Putin kuuluu Haagin erityisvartioituun vankilaan. Siihen samaan, jossa Serbian entinen presidentti Slobodan Milošević, kongolainen kapinallisjohtaja Thomas Lubanga ja Liberian entinen presidentti Charles Taylor viettivät aikaa keskenään.

Mutta saadaanko Putin ikinä vastuuseen teoistaan? Ja jos ei saada, mitä virkaa kansainvälisellä rikostuomioistuimella on?

Soitan Erkki Kourulalle. Diplomaattina hän oli laatimassa sopimusta kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta. Sen jälkeen hän toimi kaksitoista vuotta sen tuomarina. Jos joku osaa kertoa, nähdäänkö Putin vielä joskus ”käsiraudoissa Haagissa”, se on 73-vuotias Kourula.

”En oikein usko siihen”, hän sanoo.

Käytännössä se vaatisi vallanvaihtoa Venäjällä, hän jatkaa. Ja jos niin kävisi, lähtökohta on, että maat hoitavat itse omat oikeudenkäyntinsä. Vasta jos ne eivät halua tai kykene sitä tekemään, kansainvälinen rikostuomioistuin astuu kuvaan.

Esille on noussut myös Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochet’n tapaus. Hänet pidätettiin vuonna 1998 Lontoossa espanjalaisen pidätysmääräyksen nojalla, epäiltynä sotilasjuntan tekemistä kansainvälisistä rikoksista pääasiassa pari vuosikymmentä aiemmin.

Kaikilla valtioilla on toimivalta tehdä näin. Esimerkiksi Saksa on ottanut kiinni ja tuominnut maassa olleita al-Assadin upseereita. Suomessa tuomittiin Porvoossa asunut pastori elinkautiseen vankeuteen kansanmurhasta Ruandassa. Parhaillaan vireillä on sotarikosoikeudenkäynti sierraleonelaista miestä kohtaan.

Periaatteessa jokin valtio voisi pidättää Putinin, vaikkapa valtionjohtajien kokouksen yhteydessä, ja saattaa tämän oikeuden eteen omassa tuomioistuimessaan.

Mutta Putin ei ole Pinochet, vaan ydinaseilla uhittelevan suurvallan johtaja.

Kansainvälinen rikosoikeus on ollut voittajien oikeutta.

Toisen maailmansodan jälkeen vaikutusvaltaisia natseja joutui tuomiolle Nürnbergissä ja japanilaisia Tokiossa. Mutta myös liittoutuneet syyllistyivät sotarikoksiin. Kokonaisia kaupunkeja, kuten Dresden, pommitettiin tomuksi.

”Jos olisimme hävinneet sodan, olisimme kaikki joutuneet syytteeseen sotarikollisina”, pohti Yhdysvaltain ilmavoimien komentaja Curtis LeMay sen jälkeen, kun amerikkalaiset olivat pudottaneet ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin.

Kylmän sodan aikana kansainvälinen rikosoikeus näivettyi. Se heräsi eloon vasta 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua. YK:n tuella Haagiin perustettiin sotarikostuomioistuimia, joissa käsiteltiin rikoksia entisessä Jugoslaviassa ja Ruandassa.

Sitten tuli Haagin pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin. Suurvallat vastustivat sitä alusta lähtien. Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole vieläkään ratifioineet Rooman sopimusta. Presidentti George W. Bushin kaudella Yhdysvallat jopa hyväksyi lain, joka antoi sille oikeuden lähettää sotilaita Haagiin estääkseen sen, että yhdysvaltalaisia joutuisi siellä oikeuteen. Sitä kutsuttiin leikkisästi ”laiksi Haagin miehityksestä”.

Laki on yhä voimassa.

Koko kansainvälinen järjestys, mukaan lukien YK:n turvaneuvosto veto-oikeuksineen, perustuu edelleen viime kädessä vahvimman oikeuteen, Kourula sanoo. Turvaneuvoston pysyvänä jäsenenä istuu myös Venäjä.

Ei kansainvälinen rikostuomioistuin silti turha ole.

Se jakaa oikeutta ja luo monille pelotteen. Ja se edustaa ideaalia, jossa kukaan, ei edes suurvallan johtaja, ole oikeuden yläpuolella.

Tällaista maailma ei ole vielä valmis hyväksymään, Kourula sanoo. Mutta historia antaa toivoa siitä, että jonain päivänä se on, hän uskoo.

Jos hyvin käy, jokin toinen opiskelijoiden ryhmä seuraa tuolloin Haagissa oikeudenkäyntiä tapauksessa Syyttäjä vastaan Vladimir Vladimirovitš Putin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai