Vuorohiihtoa isänmaan puolesta

Liikuntaan ilmestyi sotaisa sivumaku. Ladulla mietityttää oman hiihtotyylin rintamakelpoisuus, pesäpalloa pelatessa Molotovin cocktailien lentorata, kirjoittaa Salla Vuorikoski kolumnissaan.

19.3. 15:00

Pelaamme kesäisin naapureiden kanssa pesäpalloa. Tykkään olla lukkarina. Saan pallon napakasti kiinni ja osaan syöttää, mutta heittäminen on heikkoa. Vaikka kuinka riuhdon, pallo ei lennä kolmospesälle.

Kuinka kauas jaksaisin heittää Molotovin cocktailin? Osuisinko polttopullolla vihollisen tankkiin? Ehtisinkö riittävän nopeasti suojaan?

Ajatukset nousevat mieleen katsoessani päättymätöntä kuvavirtaa Ukrainan sodasta. Mihin minusta olisi, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen?

Pesäpallossa kuollaan ja haavoitutaan. Minäkin olen huutanut Sotkamossa Hiukan katsomossa: ”Kuo-lee, kuo-lee, kuo-lee!” Rinnastukset ovat ilmeiset: pallo on kranaatti, lyöminen ammuntaa ja pesään heittäydytään suojaan vastustajan tulelta. Haavoittunut siivotaan ulos kentältä.

Leppoisten kesäiltojen urheilulaji simuloi sotaa. Lauri ”Tahko” Pihkala muistetaan baseballin suomalaisversion kehittäjänä, mutta samoihin aikoihin hän oli perustamassa valkoisten suojeluskuntia. Uudesta lajista tuli niille harjoitusmuoto.

Sisällissodan raakuuksiinkin osallistunut Pihkala kuvasi urheilua ”miellyttäväksi militarismiksi”, tavaksi kehittää maanpuolustustaitoja.

Siis miesten. Pihkala vastusti naisten kilpaurheilua. Hänen mielestään hikoilevat naiset ”menettivät herttaisuutensa”.

Kun taistelu on päällä, fyysistä toimintakykyä ei voi enää kehittää.

Pääesikunnan erikoissuunnittelija Kai Pihlainen tietää, mitkä ovat nykysotilaan tärkeimmät liikunnalliset ominaisuudet. Voima, kestävyys, nopeus, kehonhallinta, Pihlainen luettelee. Yleisimmiksi sotilastyötehtäviksi hän listaa lisäkuormien kantamisen, nostamisen ja laskemisen sekä haavoittuneen evakuoinnin.

Pihlainen muistuttaa, että kuntoa pitää kohottaa hyvissä ajoin. Kun taistelu on päällä, fyysistä toimintakykyä ei voi tutkimusten mukaan enää kehittää tai edes ylläpitää.

Pitkittyneessä konfliktissa lihasmassa saattaa jopa pienentyä ja toimintakyky heiketä hormonimuutosten myötä, kun ihminen ei saa riittävästi unta, energiaa ja nestettä. Olisi siis tärkeää, että reserviläiset kehittävät omaehtoisesti kuntoaan.

Sama koskee tietysti muitakin kuin sotilaita. Vastarinta vaatii jaksamista. Kuntosalille tai lenkille lähteminen on myös isänmaallinen teko: hikoile Suomen puolesta!

Kun kunto on hyvä, aivotkin pelaavat paremmin. Ultraurheilijoiden hulluina pitämäni puuhat alkavat tuntua hyödyllisiltä. Kriisissä olisi kiistatta hyötyä heistä, jotka pystyvät vetämään itsensä kivun äärirajoille, väsyneenä ja nälkäisenä.

Katson Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin silmäpusseja. Milloin hän mahtaa olla viimeksi nukkunut? Hänen jos jonkun pitäisi pystyä tekemään harkittuja ratkaisuja.

Milloin Volodymyr Zelenskyi mahtaa olla viimeksi nukkunut?

Viikonloppuna Paloheinän pellolla hanki kantaa ja suksi liukuu. En ehkä osaa heittää kranaatteja enkä jaksa kantaa raskaita taakkoja, mutta voin hiihtää helposti tunteja.

Kilpahiihdossa on viime aikoina puhuttu tasatyönnön yleistymisestä ja perinteisen hiihdon jäämisestä vapaan tyylin alle. Puolustusvoimien näkökulmasta luisteluhiihdon yleistyminen taitaa kuitenkin olla ongelma: leveillä ja raskailla metsäsuksilla on vaikeaa ”wassuttaa”.

Kai Pihlainen sanoo, että jalkaväkitaistelija tarvitsee yhä hiihtotaitoa. Syvässä lumessa on yksinkertaisesti mahdotonta liikkua jalan ilman suksia. Armeijassa pyritäänkin edelleen hiihtämään esimerkiksi siirryttäessä koulutuspaikoille.

”Toivottavasti näin on myös koulumaailmassa”, hän miettii.

Suomalaisten alokkaiden heikentynyt kunto on aiheuttanut huolta jo pitkään. Pihlainen lohduttaa: eri tehtävissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Kaikkien ei tarvitse olla huippukunnossa, kunhan kuntoa vaativiin tehtäviin löytyy riittävästi asevelvollisia.

Ja toisaalta, kaikki on suhteellista. Ovatko venäläiset sotilaat yhtään sen paremmassa kunnossa kuin suomalaiset? Sitä voi spekuloida kuva- ja videomateriaalin perusteella, sillä Venäjä ei ole joukkojensa kunnosta julkisesti raportoinut.

Taistella voi joka tapauksessa muuallakin kuin rintamalla.

On vaikea tietää, miten oma pää tositilanteessa toimisi, että mihin sitä ylipäätään kykenisi. Minusta, sotilaskouluttamattomasta keski-ikäisestä, olisi eniten hyötyä ehkä nykyisessä työssäni, siis toimittajana ja tiedonvälittäjänä.

Taistella voi joka tapauksessa muuallakin kuin rintamalla.

Odessassa kuvatulla videolla kaupunkilaiset ojentavat rantahiekalla täytettyjä säkkejä ketjussa käsistä toisiin. Hiekkaa tarvitaan suojaamaan monumentteja sekä kulkuesteiksi venäläisille. Työ vaatii voimaa, kestävyyttä ja toimivaa selkää. Valkoisten säkkien kasa rannassa kasvaa, mutta urakka näyttää loputtomalta.

”Kun Nato on hiljaa, me todella taistelemme”, yksi kaupunkilaisista sanoo kameralle.

Toisissa videoissa ukrainalaiset perheet ovat evakkomatkalla. Väsyneitä lapsia kannetaan sylissä kilometrien ajan.

Kenelläkään ei ole niin hyvät käsivoimat kuin pienen lapsen vanhemmalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai