Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden

Kun jotain mullistavaa tapahtuu, alkaa kamppailu siitä, kuka saa yksinkertaistettua kaiken yksittäiseksi symboliksi. Ikonisuuden status yritetään luoda todella nopeasti, sanoo tutkija Saara Särmä.

Rauhan ja vapauden lipussa yhdistyvät nationalistinen paatos ja viraalimarkkinointi. Lipulla on muun muassa omat nettisivut.

20.3. 2:00 | Päivitetty 20.3. 16:06

Viime viikkoina Venäjän- ja sodanvastaisissa mielenosoituksissa on liehunut valkosiniraidallinen lippu. Lontoossa, Torontossa, Tbilisissä, Düsseldorfissa...

Suomessa näinä päivinä taas on esillä enemmän Ukrainan lippuja kuin Suomen lippuja liputuspäivinä. Netissä Ukrainan lippuja on joka toisessa Facebook-profiilissa.

Keltainen ja sininen on tällä hetkellä niin latautunut väriyhdistelmä, että sitä näkee vähän joka paikassa. Tuossa on keltainen talon seinä, joka on helppo sommitella yhteen sinisen kevättaivaan kanssa ja julkaista kuva sosiaalisessa mediassa.

Mitä ikinä mullistavaa nykyään tapahtuukin, alkaa kamppailu siitä, kuka saa yksinkertaistettua kaiken yksittäiseksi symboliksi.

Vielä arabikevään aikaan symbolit olivat Twitterin aihetunnisteita, mutta nyt kun sosiaalisen median alustat mahdollistavat kuvien käytön, visuaalinen politiikka on räjähtänyt.

”Ikonisuuden status yritetään saada luotua tosi nopeasti”, sanoo Tampereen yliopiston tutkijatohtori Saara Särmä, joka on viime vuodet tutkinut netissä leviävien kuvien politiikkaa Suomen Akatemian hankkeessa.

Kun symbolien voima tiedetään, niitä myös systemaattisesti tuputetaan netissä ja yritetään väkisin saada ihmiset ottamaan ne omakseen. Nettislangilla puhutaan ”pakottamisesta”.

”Olen yrittänyt miettiä, voiko enää tulla siinä mielessä ikonisia kuvia kuin oli Vietnamin sodan napalmityttö tai Afganistanin sodan pakolaistyttö”, Särmä sanoo.

Ehkä voisikin. Ukrainan sodan aikana moni on julistanut ikoniseksi ukrainalaisen valokuvaajan Evgeniy Maloletkan otoksen Mariupolin pommitetusta lastensairaalasta ulos kannettavasta naisesta. (Kuva on julkaistu aiemmin tässä HS:n jutussa.)

Mutta lippu! Siinä on jotakin arvokkaampaa kuin vaikkapa meemissä, joka leviää viikossa läpi sosiaalisen median ja unohtuu sitten.

Georgia vaihtoi lippunsa ruusuvallankumouksen jälkeen vuonna 2004 vallankumouksellisten käyttämäksi punavalkeaksi viiden ristin lipuksi.

Valko-Venäjän oppositio liehuttaa valkopunaraidallista lippua, joka oli maassa käytössä pienen hetken vuonna 1918 ja muutaman vuoden Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kunnes valtaan tullut diktaattori Aljaksandr Lukašenka vaihdatti sen.

Uusi valkosininen ”rauhan ja vapauden lippu” alkoi levitä netissä helmikuussa. Sen kehittivät toisistaan tietämättä moskovalainen Fish Sounds -nimimerkkiä käyttävä viestintäasiantuntija sekä berliiniläinen käyttöliittymäsuunnittelija Kai Katonina.

Uudessa lipussa törmäävät 1800-lukulainen nationalistinen paatos ja 2020-lukulainen viraalimarkkinointi.

Symbolia todella pakotetaan: lipulle on tehty oma nettisivukin kuin millekin mainoskampanjalle. Sivulla kerrotaan infoja syistä ja sopivista sävyistä. Uutta valtiolippua kehittäjät eivät siitä halua, vaan luoda yhtenäisyyden symbolin.

Venäjän nykylipun punainen raita symboloi uuden lipun kehittäjille imperialismia, autoritäärisyyttä ja militarismia – siis Kremliä.

Uusi lippu taas muistuttaa Novgorodin tasavallasta, keskiaikaisesta ”venäläisen demokratian kehdosta”. Muu symboliikka on tuttua: valkea lumi, sininen taivas. Rauha, harkitsevaisuus, totuus, oikeus.

Saara Särmä uskoo, että jos alamme pian nähdä Moskovan tai Pietarin kaduilta kuvia, joissa valkosiniset liput liehuvat, yhteisymmärrys sen merkityksistä voi syntyä nopeastikin.

Sen jälkeen erään klassikkoiskelmänkin voisi kuulla aivan uusin korvin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai