Voisinko paeta Helsingin viemäriverkoston läpi elokuvatyyliin?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

27.3. 2:00 | Päivitetty 29.3. 16:42

Hei taas, lukijat, tässä Torsti!

Esko Arffman jatkaa rengasaiheesta ja pyytää tutkimustietoja siitä, että kitkarenkaat todella kiillottavat teitä. Asiaa käsitellään esimerkiksi vuonna 2013 julkistetussa Aalto-yliopiston tutkijoiden Nasta-hankkeen loppuraportissa. Raportissa arvioidaan norjalaistutkimuksen pohjalta, että jo joka viidennen auton nastarenkaat riittäisivät aiheuttamaan kiillottuneen jään riittävän karhentumisen.

Espoolainen Heikki Pietiläinen lähetti postia liittyen tuulivoimaloihin. Pietiläinen huomautti, etteivät tuulivoimaloiden ja ilmakehän väliset tapahtumat vaikuta mitenkään maapallon pyörimiseen.

”Mutta se, mikä oikeasti vaikuttaa, on korkeiden tornien lisääminen, missä maanpinnalla olevaa massaa nostetaan torneihin kauemmas maapallon massakeskipisteestä. Tällä on hidastava vaikutus liikemäärään, minkä lapsikin voi huomata esimerkiksi leikkipuiston karusellissa tai taitoluistelija piruetteja tehdessään”, Pietiläinen kirjoittaa.

Kun pyöräilen pitkin Stadia ja väistelen kaivonkansia, mieleeni on tullut, mitä siellä alhaalla on. Elokuvissahan usein paetaan viemärien kautta. Voiko esimerkiksi Helsingin läpi kävellä viemäriverkkoa pitkin?

– Tapsa

Torsti kokeilisi mielellään elokuvatyyppistä pakoa viemäreiden läpi, mutta ei siitä mitään tulisi. Suuressa maailmassa on suuren maailman viemärit, Helsingissä paljon pienemmät.

”Viemärit eivät ole millään lailla mielenkiintoisia paikkoja”, vesihuollosta kerrotaan Torstille.

Helsinkiläisen viemäriputken halkaisija vaihtelee 30 senttimetristä 150 senttimetriin, joten niissä mahtuu kulkemaan lähinnä sitä itseään, mitä viemäreissä pitääkin kulkea. Lisäksi jo katujen viemärikaivoihin mentäessä on käytettävä sukeltajatason paineilmalaitteita ja syynättävä tarkasti rikkivetypitoisuuksia, jotka voivat nousta jopa vaarallisille tasoille.

Kantakaupungin alueella kulkee kuitenkin muutama suurempi putki, jossa mahtuu jopa ajamaan mönkijällä. Mutta myös niihin liittyvät omat oikkunsa.

Helsingin viemäriverkko on vanhoilta osiltaan niin kutsuttua sekavesiverkkoa: asuntojen jätevedet ja kadulta viemäriin menevät sadevedet päätyvät samoihin putkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että rankkasateen iskiessä viemärit täyttyvät ääriään myöten. Viemäritunneleissa on paineovet, ja niihin voi mennä ainoastaan silloin, kun säätiedotus lupaa poutaa.

Pääkaupunkiseudun maan alla on 3 000 kilometriä viemäriverkostoa, jonka viemärit ovat yhteydessä toisiinsa. Painovoiman ja 500 pumppaamon avulla vesi valuu joko Viikinmäen puhdistamolle Helsingissä tai Suomenojalle Espoossa. Pumppaamon läheisyydessä vesi kulkee kalliotunneleissa, joista kulkuramppeineen näkee silloin tällöin kuvia lehdissä.

Television vanhoissa filmeissä näyttää siltä kuin kaikki evakot olisivat olleet maalaisia lehmineen ja kärryineen. Minua on jo pidempään mietityttänyt, miten viipurilaiset kaupungistaan käytännössä lähtivät. Kaupunki oli melko suurikin, ja ihmiset joutuivat jättämään elämänsä kerrostaloasunnoissa.

– Muistatko Monrepos’n

Noin joka neljäs evakko – lähes satatuhatta ihmistä – oli kaupunkilainen. Evakkoja lähti talvisodan aikana niin Viipurista kuin Sortavalasta ja Käkisalmesta, suurin osa busseilla ja junilla. Mukaan neuvottiin ottamaan se, minkä sai kannettua, sillä evakuoinnin oli tarkoitus olla väliaikainen. Lähtö oli varsin samankaltainen kuin nyt surulla seuraamamme pako esimerkiksi Kiovasta.

Kun puna-armeija sitten saapui Viipuriin, sotilaat yllättyivät kahdesta asiasta: siitä, ettei kaupunki ollut täynnä viipurilaisia hurraamassa ”vapauttajilleen”, ja siitä, millaisessa vauraudessa kaupungissa oli eletty.

Historioitsija Anna Kortelaisen kirjassa Uusi Viipuri siteerataan armeijan päällystön Leningradiin lähettämiä raportteja. Asunnoista löytyi ”arvokkaita huonekaluja, maalauksia, kirjoja, astioita, vaatteita”. Toisaalta niihin oli jäänyt ”paljon perhevalokuvia ja välttämättömyystarvikkeita”.

Asuntoja jaettiin armeijan päällystölle, sitten sotilaille ja lopulta siviileille. Uusia viipurilaisia muutti kaukaa Tatarstanista ja Vologdasta, ja heitä kummastuttivat keskuslämmitetyt talot ja juokseva vesi. Viranomaiset yrittivät hillitä ryöstelyä määräämällä asuntojen irtaimiston takavarikkoon ja sitten myytäväksi erillisissä sotasaaliskaupoissa.

Suomessa Viipurista paenneita kaupunkilaisia sijoitettiin alkuun lähinnä Hämeen pitäjiin. Kaupungeissa he kilpailisivat tilasta ja työpaikoista, ajateltiin.

Suurempi huolenaihe oli, miten Kannaksen ja Laatokan Karjalan jättäneille maanviljelijöille saataisiin maapläntit, jo huoltovarmuuden nimissä. Agraari-Suomessa heidän menetetyille lehmilleen ja auroilleen annettiin ihan eri arvo kuin kaupunkilaisten tauluille ja huonekaluille. Tämä ajattelutapa vaikuttaa yhä evakoista esitettävään kuvastoon.

Viipurin kaupunginhallitus oli kuitenkin luvannut paenneille, että heidän irtaimistonsa toimitetaan yhteiskuljetuksena evakkopaikkakunnille. Ihmiset luovuttivat mennessään kotiavaimiaan ja täyttivät lomakkeita, mutta yksikään rahtikuljetus ei koskaan lähtenyt.

Oikaisu 29.3. klo 16.42: Viemärikaivoissa on syynättävä rikkivetypitoisuuksia, ei rikkihappopitoisuuksia, kuten aiemmin väitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai