Venäjän rikkaimpia ihmisiä tutkinut uskoo: Oligarkit voivat pysäyttää Putinin

Liikkumavapaus maailmalla on oligarkille ”eksistentiaalinen” asia. Kyse ei ole elämän mukavuudesta vaan turvajärjestelystä Vladimir Putinin oikkujen varalta, sanoo Venäjän rikkaita tutkinut Elisabeth Schimpfössl.

Astonin yliopiston tutkija Elisabeth Schimpfössl luennoi Helsingin ja Tampereen yliopistoissa Suomen-vierailunsa aikana.

19.3. 2:00 | Päivitetty 19.3. 6:55

Venäjän hyökkäyssodan kauhistuttama maailma katsoo toiveikkaana upporikkaiden oligarkkien suuntaan. Heidän kääntyminen isäntäänsä vastaan nähdään yhtenä harvoista mahdollisuuksista pysäyttää presidentti Vladimir Putinin käynnistämä sota ja sen raakuudet.

Suomessa vieraileva brittiyliopisto Astonin tutkija, sosiologi Elisabeth Schimpfössl sanoo, että tälle ajatukselle on perusteita.

”Oligarkit vihaavat sotaa. Se on heille massiivinen katastrofi.”

Upporikkaita venäläisiä tutkineen Schimpfösslin mukaan oligarkeille aiheuttaa painetta muun muassa se, että monet heidän yrityksistään ovat suuria työnantajia Venäjällä.

Työntekijöiden elinolot ovat heikentyneet viime vuosina jo koronapandemian takia, ja nyt taakkaa kasvattavat sodan tuomat talouspakotteet.

Voivatko he kestää sen, että sadat tuhannet ihmiset joutuvat työttömiksi ja tulevat kaduille”, Schimpfössl kysyy.

Länsi teki hänen mukaansa virheen, kun se ei asettanut oligarkeille kovia sanktioita juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Olisi pitänyt iskeä, kun sodan käynnistäminen tiedettiin enää vain ajan kysymykseksi.

Schimpfössl on tutkinut superrikkaiden venäläisten maailmaa ja ajatuksia vuodesta 2008 alkaen. Havainnoistaan hän kertoo myös vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Rich Russians – From Oligarchs to Bourgeoisie.

Kontaktin saaminen oligarkkeihin ei ollut aluksi helppoa.

”En tuntenut ketään. Kysyin keneltä hyvänsä, joka olisi voinut tietää jotain.”

Lopulta ”eräs venäläinen vasemmisto­intellektuelli” antoi puhelin­luettelonsa tutkijan käyttöön. Schimpfössl alkoi soittaa kylmiä puheluja.

”Jotkut löivät luurin korvaan, mutta muutaman haastattelun sain heti.”

”Törmäsin monta kertaan siihen, että he arvostavat tiedettä. Yksi sanoi minulle, että jos edustat mediaa, ota yhteyttä yrityksen viestintäosastoon, mutta jos olet tutkija, haastattelu sopii.”

Haastateltavat esiintyvät kirjassa etunimillään. Mashan, kolmekymppisen perheenäidin, Schimpfössl tapasi New Yorkissa.

Venäjällä Novosibirskissä syntynyt Masha oli asunut lapsena Espanjassa, opiskellut taloutta Britanniassa ja mennyt naimisiin venäläisen öljymiljardöörin kanssa. Nyt hän hoiti perheen antiikkikauppaa.

Schimpfössl keskusteli Mashan kanssa historiasta. Puhe siirtyi Neuvostoliiton entiseen hallitsijaan Josif Staliniin. Mashan mukaan Stalinissa oli myös vikoja.

”Stalin ei ollut riittävän ankara”, hän sanoi yllättäen Schimpfösslille.

Mashan mielestä Stalinin oli ollut pakko ”eliminoida” ympäriltään ihmisiä, jotka olisivat voineet myöhemmin aiheuttaa hallinnolle ongelmia.

Moni jäi surmaamatta, mikä oli Mashan mielestä virhe.

Miten lännen vapauksista ja kaikista sen herkuista nauttiva oligarkin vaimo voi samaan aikaan kannattaa päinvastaista yhteiskuntajärjestystä?

Ristiriita toistui keskusteluissa rikkaiden venäläisten kanssa, Schimpfössl kertoo.

Moni hyödyntää lännen tarjoamaa turvaa ja luotettavaa oikeusjärjestelmää mutta halveksii silti länttä ja sen liberaalia elämänmenoa.

Schimpfösslin mukaan taustalla on eliitin ajattelu, jonka mukaan he ovat muita venäläisiä ylempänä, kyvykkäämpiä ihmisiä. Kaikki säännöt eivät koske heitä.

”Eivät he välitä. He voivat aivan hyvin kehua neuvostoliittolaista perua olevaa koulujärjestelmää maailman parhaaksi, mutta omat lapsensa he laittavat ulkomailla yksityiskouluihin.”

Lännen oligarkkeihin kohdistamia henkilöpakotteita Schimpfössl kritisoi pehmeiksi.

Britannia on kyllä lisännyt listoilleen joitain nimekkäitä oligarkkeja, kuten Roman Abramovitšin ja Oleg Deripaskan.

Moni muu on välttänyt listauksen. Nimiä voisi poimia vaikkapa Venäjän Forbes-lehden rikkaiden listalta, Schimpfössl ehdottaa.

Pakotteita voidaan toisaalta asettaa niin sanottuja helppoja henkilöitä vastaan. Sellaisia ovat tutkijan mukaan esimerkiksi Rotenbergit Britanniassa.

”Ei heillä ole merkittäviä intressejä Britanniassa, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa tai Sveitsissä. Se on tavallaan signaali muille oligarkeille Lontoossa, että hei, me tykkäämme teistä ja teidän rahoistanne.”

Schimpfösslin mielestä kansainvälinen finanssijärjestelmä näyttää haluttomalta puuttumaan kunnolla oligarkkien omistuksiin.

”Sodan myötä on esitetty vaatimuksia, että oligarkkien tilit veroparatiiseissa avattaisiin tarkasteluun, mutta on selvää, että finanssilobby ei halua sitä. Koska jos venäläisten tilit avattaisiin, seuraavaksi paine siirtyisi muihin.”

Osa oligarkeista, kuten Deripaska, on saanut lännessä myönteistä huomiota sotaa koskevista lausunnoistaan. Helmikuun lopussa tehdyssä Telegram-päivityksessä hän toivoi rauhanneuvottelujen alkavan niin nopeasti kuin mahdollista.

”Voisin jopa kuvitella Putinin sanovan samaa”, Schimpfössl kommentoi huvittuneena.

”Deripaska valitsee sanansa hyvin tarkasti.”

Pakotteita pitäisi laajentaa voimakkaasti ja lisätä listoille nykyistä enemmän perheenjäseniä, Schimpfössl sanoo.

Millaiset pakotteet sitten purevat?

”Huvijahdin menettäminen on ikävää, sillä uuden tilaaminen voi kestää pitkään, mutta jos sinulla on miljardeja, ei se ole maailmanloppu.”

Liikkumavapaus sen sijaan on oligarkille ”eksistentiaalinen” asia. Kyse ei ole mukavuudesta tai luksuselämästä, vaan turvallisuudesta, tutkija korostaa.

”Se on elämän ja kuoleman kysymys. Sinulla täytyy olla toinen koti ulkomailla, jonne voit paeta, jos täysin ennakoimaton Putin yhtäkkiä kääntyykin sinua vastaan.”

Oligarkkien ajatusmaailman ymmärtäjälle on nyt kysyntää, ja Schimpfössl saa jatkuvasti haastattelupyyntöjä tiedotusvälineiltä eri puolilta maailmaa. Tämänkin haastattelun jälkeen hän osallistuu Sanomatalosta videoyhteydellä ranskalaisen France24:n suoraan lähetykseen.

Yksi asia kiinnostaa kaikkia toimittajia. Voivatko oligarkit nousta Putinia vastaan?

”Kyllä. Silloin kun heidän on täysin välttämätöntä puolustaa omaisuuttaan ja elämäänsä”, Schimpfössl sanoo epäröimättä.

Hänen mukaansa on mahdollista, että vastaisku voi tulla piankin, mutta lojaalisuus mitataan viimeistään presidentinvaaleissa vuonna 2024.

”Putin tarvitsee oligarkkien tuen tullakseen valituksi uudelleen.”

Schimpfössl luennoi Helsingin yliopistossa tiistaina 22. maaliskuuta.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai