Nato-valmistelua haukutaan liian nopeaksi ja liian hitaaksi – ja se juuri on barbapapamaisen prosessin idea

Kansalaisten enemmistö kääntyi yhdessä hetkessä kannattamaan Suomen liittymistä Natoon. Poliitikot seuraavat perässä.


10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 16:46

Prosessi. Se on se termi, jota presidentti Sauli Niinistö on viljellyt viime viikkoina tiuhaan. Prosessilla hän tarkoittaa menettelytapaa, jolla Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa nopeasti muuttuneessa tilanteessa.

Nyt tämä Nato-päätöksen prosessikaavio alkaa olla aika lailla selvillä. Se on melkoinen häkkyrä. Löytyy seuranta- ja koordinaatioryhmää, selontekoa ja selonteon täydennystä.

Innokkaimpien Nato-jäsenyyden kannattajien mielestä prosessi on liian hidas, Nato-kriitikoiden mukaan se on liian hätäinen.

Mutta itse asiassa juuri tämä nopeuden ja hitauden yhdistelmä taitaa olla prosessin keskeinen idea.

Suomen Nato-prosessista tulee jotenkin mieleen barbapapa.

Barbapapat ovat televisiosta ja lastenkirjoista tuttuja päärynänmuotoisia hahmoja, jotka pystyvät tarvittaessa muuntautumaan salamannopeasti mihin tahansa muotoon, vaikkapa sukellusveneeksi, teltaksi tai konserttiharpuksi.

Jos oikein muistan, barbapapoilla oli ainakin 1970-luvulla esitetyssä tv-sarjassa tapana hihkaista ennen muodonmuutostaan ”hik-hik-hikka, barbakikka”.

Barbapapojen tapaan Suomen koukeroinen Nato-hakemusprosessi voi hetkessä muuttaa muotoaan hyvinkin suoraviivaiseksi.

Tai ainakin sen pitäisi voida muuttua.

”Pitää muistaa, että meillä kansanedustajilla on ilmiömäinen kyky sotkea sinänsä selviä asioita”, sanoi eräs kansanedustaja viime viikolla eduskunnan kuppilassa.

Eduskunta on nostettu Suomen Nato-päätöksenteossa keskeiseen rooliin.

Ulkoministeriön johdolla on valmisteltu viime viikot virkamiestyönä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon täydennystä. Kun tp-utva (hallituksen ja presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta) on hyväksynyt tekstin muotoilut, se toimitetaan eduskunnan käsittelyyn.

Näillä näkymin selonteon täydennys tulee eduskuntaan kiirastorstaina. Eduskunnassa se toimitetaan lähetekeskustelun jälkeen valiokuntiin käsiteltäväksi.

Mietintövaliokuntana on todennäköisesti ulkoasiainvaliokunta, mutta sen lisäksi selonteko menee todennäköisesti ainakin puolustus-, hallinto-, liikenne- ja viestintä-, talous- sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Käsitelläänhän siinä ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi muun muassa huoltovarmuutta, kyberuhkia, hybridivaikuttamista ja energiapolitiikkaa.

Selonteon täydennyksessä ei oteta suoraan kantaa siihen, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Sen sijaan siinä käydään läpi erilaisia skenaarioita sekä hyötyjä ja riskejä, joita Nato-jäsenyyteen liittyy.

Eduskuntakäsittely kestänee pitkälle toukokuuhun.

Hidas eteneminen on synnyttänyt kritiikkiä, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu verisenä ja turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa voi muuttua nopeastikin.

Eikä koko selontekoa olisi välttämättä edes tarvittu.

Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisprosessi voisi nimittäin olla hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen.

Tasavallan presidentti voisi päättää hakemuksen jättämisestä hallituksen esityksestä vaikka tänään, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi.

Aloitteen jäsenyyshakemuksen jättämisestä tekisi tp-utva. Hallitus esittelisi ja presidentti päättäisi. Kyseessä ei siis olisi prosessihäkkyrä vaan suora jana.

Eduskuntaa ei nimittäin tarvitsisi hakemisesta päätettäessä kuulla välttämättä lainkaan. Se pääsisi sanomaan sanansa vasta sitten, kun Nato-jäsenyyssopimus olisi neuvoteltu ja valmis hyväksyttäväksi.

Juridisesti näin suoraviivainen toimintamalli olisi täysin mahdollinen. Eikä se poliittisestikaan olisi ihan mahdoton, sillä parlamentaarisesti hyväksyttyyn ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon on kirjattu niin sanottu Nato-optio, joka mahdollistaa jäsenyyden hakemisen.

Tosimaailmassa valtiojohto ei tietenkään voi tai halua tähän tapaan sivuuttaa eduskuntaa, koska Nato-hakemuksen jättäminen on kansakunnan kannalta äärimmäisen merkittävä asia. Ja eduskunta on valtakunnan ylin päättävä elin, jonka rooli tosin on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidenttiin ja hallitukseen verrattuna rajallinen.

Miksi sitten valtiojohto on ottanut eduskunnan näin tiiviisti mukaan ja rakentanut Nato-jäsenyydestä monimutkaisen prosessin, joka voi kestää viikkoja?

Todennäköisesti juuri siksi, että se voi kestää viikkoja.

Ajoitus. Se on prosessin ohella toinen keskeinen käsite, jota on viime viikkoina toisteltu.

Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta. Kutakuinkin heti järkyttävän hyökkäyksen alettua suomalaisten enemmistö kääntyi mielipidekyselyiden mukaan kannattamaan Nato-jäsenyyttä.

Natoon ei kuitenkaan liitytä ihan suitsait saman tien.

Suomen valtiojohto tarvitsi aikaa Nato-maiden johtajien tapaamiseen ja ylipäätään Suomen mahdollisen jäsenyyden pohjustamiseen.

Aikaa tarvittiin myös siihen, että puolueet ehtivät pohtia asennoitumistaan ja linjauksiaan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen ja Natoon.

Selonteon täydennyksellä on myös sivistävä merkitys.

Presidentti Niinistö on moneen kertaan varoittanut, että jos Suomi jättää hakemuksen Natoon, Venäjä saattaa kohdistaa Suomeen ilkeitä vastatoimia.

Selonteossa käydään läpi näitä riskejä ja valmistellaan kansanedustajia siihen, että Venäjän mahdollisiin toimiin pitää pystyä reagoimaan nopeasti.

Vaikka selonteon käsittely kestää viikkoja, päätöksiä voidaan tarvittaessa tehdä nopeastikin.

Viime viikolla kerrottiin, että selontekokäsittelyä varten perustetaan koordinaatioryhmä, jossa ovat edustettuina eduskuntaan valittujen puolueiden johtajat ja eduskuntaryhmien vetäjät. Koordinaatioryhmää johtaa eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk).

Jos valtiojohto katsoo Nato-jäsenyyden hakemisen järkeväksi jo ennen selonteon täydennyksen valmistumista, se voi tarvittaessa kuulla eduskuntapuolueiden kannan asiaan koordinaatioryhmästä. Onhan ryhmässä kattava parlamentaarinen edustus.

Näin Suomi voisi jättää Nato-jäsenhakemuksen, vaikka selonteon täydennyksen eduskuntakäsittely olisi vielä kesken.

Siinä tapauksessa hallitus todennäköisesti antaisi eduskunnalle toisen selonteon, jossa esitettäisiin Nato-jäsenyyden hakemista. Se voitaisiin käsitellä eduskunnassa hyvinkin nopeasti.

Suomi voi siis edetä jäsenyyden hakemisessa tarpeen mukaan joko nopeasti tai hitaasti. Prosessi muuttaa tarvittaessa muotoaan kuin barbapapa konsanaan.

Prosessin ja ajoituksen lisäksi on kolmaskin avaintermi. Se on legitimiteetti, hyväksyttävyys.

Vaikka presidentti Niinistö on aiemmin moneen otteeseen luvannut, että Suomi ei mene Natoon ilman kansanäänestystä, hän on sittemmin kääntänyt takkinsa.

Niinistö sanoi viime viikolla ruotsinkielisen Ylen haastattelussa, että viime aikojen mielipidekyselyt riittävät hänen mielestään osoittamaan, että kansan enemmistö kannattaa mahdollista Nato-jäsenyyttä.

Nato-jäsenyyshakemuksen jättäminen on historiallinen päätös, jonka järkevyyttä tullaan tulevina vuosina vielä moneen kertaan arvioimaan. Jälkikäteispulinan määrää lisää vääjäämättä se, että mahdollisesta jäsenyydestä ei järjestetä kansanäänestystä.

Nato-päätöksessä on riskejä, ja siksi onkin olennaista, että kansanedustajat olisivat niistä mahdollisimman hyvin tietoisia ennen päätöksen tekoa. Selonteon täydennys onkin syytä käsitellä eduskunnassa huolellisesti, vaikka joistakin se voi tuntua turhalta viivyttelyltä.

Selonteon huolellisella käsittelyllä on itseisarvo, joka mahdollisesti lisää koko päätöksen legitimiteettiä.

Valtiojohto pyrkii todennäköisesti kaikin keinoin välttämään tilannetta, jossa hakemus jouduttaisiin jättämään kesken selonteon käsittelyn.

Suomen Nato-jäsenyyden kannalta ratkaisevat puolueet ovat keskusta ja Sdp.

Sdp:llä oli viime viikonloppuna puoluevaltuuston kokous, jossa pohjustettiin puolueen Nato-kannan kääntämistä kielteisestä myönteiseksi. Varsinainen päätös kannanmuutoksesta tehdään näillä näkymin toukokuussa ylimääräisessä puoluevaltuuston kokouksessa.

Keskustan kuvio on samantapainen.

Sillä on sääntömääräinen puoluevaltuuston kokous tänä viikonloppuna Vaasassa.

Puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko kertoi etukäteen aikovansa pyytää valtuustolta ”tukea valtiojohdolle tehdä Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavat ratkaisut”. Saarikon mukaan tämä pitää sisällään mahdollisuuden Nato-jäsenyyteen.

Perusteellisemman päätöksen turvallisuuspoliittisen linjansa muuttamisesta keskusta tekee kesäkuussa Lappeenrannassa pidettävässä puoluekokouksessaan.

Oikeastaan ainoa eduskuntapuolue, joka edelleen sanoo Natolle selkeästi ei, on vasemmistoliitto.

Vasemmistoliitto linjasi keväällä 2019, että se ei voi olla mukana hallituksessa, joka vie Suomen Natoon. Puheenjohtaja Li Andersson sanoi pari viikkoa sitten, että hänen mielestään Nato-jäsenyyden ei pitäisi olla puolueelle hallituskysymys.

Varsinaisen Nato-kantansa puolue määrittelee kesäkuussa puoluekokouksessa. Vaikka mielipidekyselyiden mukaan puolueen kannattajista jo nyt suurempi osa kannattaa kuin vastustaa Nato-jäsenyyttä, puolueen kielteinen kanta tuskin muuttuu puoluekokouksessa. Näin arvioi eräs puolueensa hyvin tunteva vasemmistoliittolainen.

Hän perustaa näkemyksensä siihen, että yleensä puoluekokousedustajat ovat ”aatteellisempia” kuin puolueen kannattajat keskimäärin.

Vasemmistoliitto todennäköisesti ilmoittaa, että se ei kannata Nato-jäsenyyttä. Mutta puolue hyväksyy sen, että enemmistö vie Suomen Natoon.

Eduskunnan Nato-äänestyksessä vasemmistoliiton kansanedustajat saavat todennäköisesti vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaan. Osa äänestää ei, osa tyhjää. Ja saattaapa myös olla joku, joka äänestää kyllä.

Aikamoista, muuta ei voi sanoa. Kansalaisten Nato-näkemykset ovat kuudessa viikossa kääntyneet päälaelleen. Viimeisimmässä HS-gallupissa jäsenyyttä kannatti 61 ja vastusti 16 prosenttia kansalaisista. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan luvut olivat kutakuinkin päinvastoin.

Kansanedustajat näyttävät seuraavan vähän viiveellä kansalaisten asennemuutosta. Joka tapauksessa jo nyt voi sanoa, että eduskunnan turvallisuuspoliittinen näkemys on muuttanut täydellisesti muotoaan.

Hik-hik-hikka, barbakikka!

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai