Rock, rakkaus ja paidaton filosofi

Esa Saarinen julkaisi 1980-luvulla albumillisen lauluja, jotka olivat niin outoja ja pitkiä, etteivät radiotkaan soittaneet niitä. Mutta pian filosofin levyyn voi tutustua jälleen.

Esa Saarinen poseerasi albuminsa kannessa ilman paitaa. Levystä ei tullut vuonna 1984 hittiä, mutta nyt se julkaistaan uudelleen.

10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 6:44

Filosofi Esa Saarinen eli 1980-luvun alussa tuotteliasta kautta. Hän työskenteli assistenttina Helsingin yliopistossa ja julkaisi kirjoja, jotka toivat hänelle punktohtorin maineen.

Filosofi käynnisti tuolloin uraa myös musiikin parissa. Hän muun muassa suomensi Pate Mustajärven kanssa suositun The Kinks -yhtyeen kappaleen Lola.

Omaa musiikkia Saarinen päätyi tekemään, kun uuden aallon tuottaja Ralf Örn yhytti siihen. Saarinen sai Örniltä valmiita musiikkipohjia, joista monet olivat Mauno Paajasen tekemiä.

Syntyi esimerkiksi sanoitus Pitkä ja kaunis ystävyys. Tekstin taustalla oli Saarisen rakastuminen tulevaan puolisoonsa Pipsa Pallasvesaan.

”Silloin luulin, etten saisi Pipsaa. Ystävyys oli toiseksi paras vaihtoehto. Päätin heittäytyä ajatukseen määrittelemättömyydestä”, Saarinen kertoo nyt.

Kappaleessa rummut kolisevat kolkosti. Miesääni lausuu verkkaan: ”Ei nimeä tälle tunnelmalle / Ei julkista teonsanaa / Ei sinettiä vahvistavaa välikättä / Ei säädöksiä voimassaololle.”

Saarinen näkee nyt, että kappaleiden tekoprosessissa oli yhtäläisyyksiä hänen myöhemmän luennointityylinsä kanssa.

”Ajatus tapailee itseään, kuljeskelee ja kasvaa ilman, että päättyy tiettyyn iskuun.”

Jos vuonna 1984 syntynyt Pitkä ja kaunis ystävyys on kuulematta, sen saattaa kuulla pian. (Sen toki voi kuunnella vaikka heti Youtubesta.) Saarisen teksteistä syntyi aikoinaan levy, joka sai nimekseen Filosofia. Nyt levy aiotaan julkaista uudelleen.

Laulujen puhuja on vapautta etsivä henki, joka kummastelee ironisesti valmiita lokeroita. Tökkimisen kohteena on usein instituutio- ja auktoriteettiuskoinen yhtenäiskulttuuri.

”Pidä Suomi siistinä ja mene armeijaan / Muista, että yhteiskunta vain voi päättää puolestas”, lauletaan Karuselli-kappaleessa. (Senkin löytää Youtubesta.)

”Myöhemmin olen pitänyt tätä nasaaliäänellä härnäävää ainesta levyn heikoimpana”, Saarinen tosin sanoo.

Hän liittää provokatiivisen asenteen uuteen aaltoon, joka pyristeli irti yhdenmukaisuudesta ja poroporvarillisuudesta.

Vuotta 1984 on sanottu ”timanttikoirien vuodeksi”, koska silloin vaihtoehtokulttuuri alkoi viritä Suomessa. Pienlehtiä perustettiin ja Helsingin ensimmäiset klubit aloittivat. Rockmuoti hiuspehkoineen ja nahkatakkeineen syleili romanssia ja yksilöllisyyttä.

Raja-aitojen murtaminen tuntui kolmekymppisestä filosofista mahdolliselta.

”Pyrkimys oli mennä kaikilla osa-alueilla kohti ulospäinkääntyvää moniulotteisuutta ja moniäänistää yksiäänistä kulttuuria. Koin olevani vapauden asialla.”

Kaupallinen menestys Filosofia ei ollut. Radioon kappaleet olivat liian pitkiä ja outoja, eikä Saarinen ryhtynyt keikkailemaan.

Sittemmin Filosofia-levy on noussut kulttimaineeseen popnörttien keskuudessa. Lp-levystä maksetaan keskimäärin 50 euroa, ja kysyntää on kaiken kaikkiaan sen verran, että Svart Records julkaisee levyn alkukesästä uudelleen.

Saarinen kokee onnistuneensa etenkin pitkissä ja vapautuneemmissa biiseissä, sellaisissa kuin Pitkä ja kaunis ystävyys sekä Ohuessa ilmanalassa (sekin Youtubessa).

Poikarakkauden (Youtubessa toki sekin) tekemisestä hän on myös ylpeä. Sanoituksessa kaksi poikaa koskettelee toisiaan katedraalin viileydessä ja puhuu kieltä, jota ihmiset ovat aina puhuneet liikkuessaan läheisyyttä liki.

Studiossa tekstiä pidettiin liian hempeänä, mutta provokaatio ei ollut Saarisen pyrkimyksenä. Kirjoittamista innoitti jälleen Pipsa Pallasvesa, jolla oli homokavereita ja joka usein puhui kielto- ja kehotuslakien vääryydestä.

Kujeileva, Paul Simonista muistuttava baleaarinen rytmi sekä kaunis, jopa harras teksti tekevät kappaleesta ainutlaatuisen rakkauslaulun. Taustakuoro koostuu samassa studiossa olleista Sielun veljien jäsenistä.

Homouden kuvausta ei suomalaisessa popkulttuurissa ollut, mutta Poikarakkautta soitettiin jonkin verran radiossa.

”Silloin tällöin tapaan yhä ihmisiä, jotka kertovat kappaleen merkityksestä omalle identiteetilleen. Sen puhuttelevuus on avautunut minulle vuosien saatossa. On hienoa, että rakkauden universaali viesti voi saada musiikissa ilmaisunsa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai