Ripsistä tytön tunnistaa

Kun lapsikin kysyy, miksi piirretyissä on niin vähän tyttöjä, ongelma on ilmeinen. Lastenohjelmat ovat tasa-arvokehityksen tiellä, kirjoittaa toimittaja Noora Vaarala.

15.4. 15:00 | Päivitetty 16.4. 8:03

Kun Pikku Kakkosessa alkaa uusi piirrossarja, nousen sohvalla parempaan asentoon. Minua kiinnostaa oikeastaan vain yksi asia: hahmojen silmät.

Yleensä petyn. Ei, se on liian lievästi sanottu. Pidättelen raivoa. Jos lapsi ei istuisi vieressäni, saattaisin huutaa.

”Pojilla ei taaskaan ole ripsiä”, pihisen puolisolle.

Jokainen animaatioita katsonut tietää tämän: vain tyttö- ja naishahmoille on piirretty silmäripset. Se on kuin sopimus, jonka olemme kollektiivisesti allekirjoittaneet, jotta tytöt saadaan erotettua omaksi tunnistettavaksi ryhmäkseen.

Usein tytöt ja naiset on varmuuden vuoksi merkitty myös vaaleanpunaisella värillä. Heillä on koruja, rusetteja, röyhelöitä. He ovat söpöjä ja puhuvat kimeällä äänellä.

Tyttöjä ei ole lastenohjelmissa paljon, mutta ne harvat kyllä erottuvat joukosta.

Malliesimerkki on Yle Areenan katsotuin piirrossarja Ryhmä Hau. Sen ydinporukkaan kuuluu kuusi koiranpentua, joista viisi on poikia. Ainoa tyttö, Kaja, on puettu vaaleanpunaiseen. Kajalla on pinkit iirikset – ja kyllä, selkeästi erottuvat ripset. Kajan poikapuolisilla tovereilla ripsiä ei näy.

Ripsien sijaan pojilla on persoonat. Poliisikoira Vainu on velvollisuudentuntoinen, Samppa vitsikäs, Rekku kätevä tassuistaan, Rolle intomielinen, Toma rauhallinen.

Millainen Kaja sitten on? No, hän on tyttö. Pieni ja nätti.

Ryhmä Haun kunniaksi on sanottava, että Kajan lentotaitoa esitellään tiuhaan ja hän osallistuu pelastusoperaatioihin siinä missä muutkin. Myöhemmillä tuotantokausilla ohjelmaan on myös lätkäisty kourallinen sivuhahmokoiria, pari tyttöäkin.

Ryhmä Haun suhteesta sukupuoleen on kirjoitettu tutkimus- ja lehtiartikkeleita ja järjestetty somekampanjoita.

Brittiläinen aikakauslehti The New Statesman julkaisi helmikuussa osuvasti otsikoidun kolumnin: Sukupuolten tasa-arvo ei tule toteutumaan niin kauan kuin Ryhmä Hau on olemassa.

Taannoin kohuttiin Ryhmä Hau -oheistuotteista, joista Kaja oli mystisesti unohtunut. Vanhemmat ympäri maailmaa postasivat Twitteriin kuvia t-paidoista, laukuista, lahjapapereista ja muovilautasista, joissa komeilivat viiden poikakoiran naamat. #WhereIsSkye, missä Kaja on, vanhemmat kysyivät.

Muistatteko muuten, kun Ikea taannoin leikkasi naiset pois Saudi-Arabian-kuvastostaan? Tuli vain mieleen.

Tytöt ovat lastenohjelmissa todistetusti vähemmistö. Kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että seitsemän kymmenestä piirrettyjen ihmishahmosta oli poikia. Aineisto käsitti noin 20 000 lastenohjelmaa 24 maasta.

Jos lukuun otettiin sukupuolitetut eläin- ja fantasiahahmot, tyttöjen määrä laski yhteen kymmenestä. Yhteen kymmenestä! Ohjelmien perusteella voisi kuvitella, että tytöt ovat uhanalainen ja viehkeän koristeellinen ihmisen alalaji.

Vuonna 2006 tehty kotimainen tutkimus osoitti, että noin puolet Pikku Kakkosessa esitetyistä fiktiosarjoista oli nimetty miespuolisten, viidennes naispuolisten henkilöhahmojen mukaan. Tyttöjen ja poikien määrällinen epäsuhta oli sentään kaventunut sitten 1990-luvun.

Moni lapsi, myös oma poikani, katselee piirrettyjä päivittäin. Mitä tyttöjen vähäinen ja yksitoikkoinen valikoima tekee lasten maailmankuvalle?

Mitä se tekee meille kaikille?

Naiskato ei ole vain lastenohjelmien vaan koko median ongelma.

Todellisen maailman ihmisistä noin puolet on naisia. Silti naisten osuus uutisissa, myös tässä lehdessä, ei ole lähelläkään 50 prosenttia.

HaluaISIN uskoa, että niin piirrettyjen kuin maailman tasa-arvo etenee. Mutta sohvapaikaltani näen, että maaliviiva on masentavan kaukana.

Pikku Kakkosen omassa tuotannossa sukupuolirooleja on ilmiselvästi pohdittu. Ohjelmassa on nähty miesjuontaja sovittamassa prinsessahametta, eikä satuhahmojen, esimerkiksi Neposen ja Nallen, sukupuolta korosteta.

Mutta sitten alkaa taas jokin ulkomainen animaatio, jonka äärellä hermostun. Miten tärkeää naisten erottaminen miehistä onkaan. Että tyttöavaruusolioille ja -dinosauruksille on askarreltu pitkät hiukset, huulipunaa tai korkokengät.

Jopa muodottomien möhkäleiden, barbapapojen, naispuoliset yksilöt on merkitty stereotyyppisen feminiinisiksi. Naisbarbapapoilla on vaaleanpunaista luomiväriä ja nuttura, jota kiertää seppele. Miesbarbapapat eivät ehostusta kaipaa.

Jostain syystä alan ajatella Raamatun luomiskertomusta. Googlaan sen esiin ja huomaan, että sama tarina on tainnut käydä Barbapapan keksijöiden mielessä.

Ensin on mies, päähenkilö.

”Barbapapa syntyi puutarhassa, aivan kuin kukka”, kerrotaan ohjelman verkkosivuilla.

Ja Raamatussa: ”Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.” (1. Moos. 2:8)

Vasta sitten piirretään nainen, sivuhenkilö.

”Barbamama on Barbapapan seuralainen”, hänet esitellään Barbapapa.comissa.

”Mitä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos 2:18)

Ryhmä Haun poikapainotteisuus hämmentää myös ohjelman kohderyhmää.

”Onko Ryhmä Haussa vain yksi tyttö?” ihmetteli kaverini viisivuotias äidilleen äskettäin. Toisen kaverini lapsi oli keskustellut aiheesta päiväkodissa ja harmistunut, kun hänen tytöksi mieltämänsä Toma oli muiden mielestä poika.

Sukupuoli kiinnostaa lapsia. He etsivät tv:stä itsensä kaltaisia hahmoja, kuten me aikuisetkin. Eräs tuttavapiirin nelivuotias tyttö pitää Autot-elokuvista. Kun sarjan kolmannen osan lopussa voittajaksi selviytyi naisauto, lapsi ilahtui.

Hänet oli nähty.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai