Mitä ohjaajat voivat tehdä estääkseen elokuviin jäävät epäloogisuudet?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi. Sähköposti: hs.torsti@hs.fi.

24.4. 2:00 | Päivitetty 24.4. 8:21

Hei taas, lukijat, tässä Torsti. Kuten odotettavaa oli, Torsti sai paljon postia osoitekirjaimista. 1960-luvulla Kaupunkiliiton osoiteryhmässä standardia laatinut entinen liikennetarkastaja Ensio Virta huomauttaa, että toisin kuin Torsti kirjoitti, talonnumeron alla olevat talot kuuluu merkitä numeron perään ilman välilyöntiä: 1a, 1b ja 1c.

Matti Jalava harmittelee tietojärjestelmiä, jotka eivät kelpuuta tätä välilyönnitöntä muotoa.

Keijo Perälä kertoo, kuinka hänen kotikaupungissaan Turussa pienet kirjaimet ovat olleet käytössä ”aina”, sillä kaupungin keskeisillä paikoilla on useita Carl Ludwig Engelin piirtämiä suuria tontteja, joita sitten on halkaistu.

Hänestä on hauskaa, miten monelle tulee EU mieleen numerojärjestelmän potentiaalisena sotkijana, vaikka talonnumerot lienevät Perälästä vihonviimeinen asia, joka voitaisiin EU-tasolla yhdenmukaistaa.

Katson paljon elokuvia, mutta täysin epäloogiset asiat niiden juonissa häiritsevät suuresti. Varsinkin, kun niitä jää miettimään. Rita Hayworth – avain pakoon -elokuvassa vanki Andy Dufresne häviää käsittämättömästi sellistä. Hän on kaivanut tunnelin ja peittänyt aukon Rita Hayworthia esittävällä julisteella. Jään miettimään, miten Andy on lähtöhötäkässä saanut kiinnitettyä julisteen takaisin seinään. Hyvät, pahat ja rumat -elokuvassa taas haudasta löytyy luuranko, jonka pitäisi olla alle kaksi vuotta sitten haudattu sisällissodan uhri, vaikka se näyttää ainakin kymmenen vuotta haudassa maanneelta. Kysynkin, onko käsikirjoittajilla ohjantaa, jotta harmittavat epäloogisuudet vältettäisiin.

– Juho Nuutinen, Kuopio

Molemmat elokuvia ohjanneet ja käsikirjoittaneet tikkaremmiläiset pitävät kysymystä kinkkisenä.

Virheitä tietenkin pyritään välttämään. Siksi tehdään taustatutkimusta ja selvitetään hyvinkin tarkasti vaikkapa, millainen Saab 900:n lukitusmekanismi on. Käsikirjoittamisen epäloogisuuksia helpottaa mahdollisimman tarkka tilanteeseen eläytyminen. Kuvauksissa jatkuvuusasioista vastaa ohjaajan vieressä oleva kuvaussihteeri. Vielä leikkausvaiheessa virheitä voidaan peittää niin kutsutuilla off-äänillä eli esimerkiksi puheella, jonka puhuja ei näy kuvassa.

Toinen ohjaaja arvioi, että loogisuusvirheet ovat riski ennen muuta vieraassa maailmassa tapahtuville juonivetoisille elokuville. Jos elokuva tapahtuu meidän ajassamme ja kertoo lähinnä ihmisten tunteista, tilaa harmittaville epäloogisuuksille on vähemmän.

Toinen ohjaaja taas muistuttaa taiteentutkimuksen vaikeasti käännettävästä käsitteestä suspension of disbelief, joka tarkoittaa sitä, kuinka mukanaan vievän teoksen virheet on helppo katsoa sormien läpi.

”Ihmiset on hyviä antamaan anteeksi, kunhan tarina vetää”, hän sanoo.

Hän on näet sitä mieltä, että elokuviin – paitsi ehkä animaatioihin – mahtuu enemmän virheitä kuin katsojat koskaan huomaavat. Näyttelijöiden jakausten puolet vaihtuvat, sää muuttuu, eikä tupakka pysy samassa kädessä otosta toiseen. Kameraryhmäkin näkyy ties kuinka usein.

On tietenkin yksilökohtaista, mihin kukin päätyy vetämään rajansa. Suutarin ja insinöörin ärsytyskynnys ylittyy varmasti eri kohdissa.

Ja löytyypä Rita Hayworth – avain pakoon -elokuvan julistemokalle tarkkaan katsomalla selitys. Muut Dufresnen sellin julisteet ovat kiinni yläreunoistaan. Jos Hayworth-julisteen kiinnittäisi lisäksi toisesta alanurkasta, juliste pysyisi kireänä, mutta sen taakse pääsisi puikahtamaan. Torstia mietityttää sekin, miten pikkuruinen hakku ei kulu loppuun edes 19 vuoden tunnelinkaivussa – mutta ei se elokuvanautintoa häirinnyt.

Edesmennyt isäni oli 80- ja 90-luvuilla töissä Kuusankosken paperitehtailla, josta silloin tällöin tuotiin tuliaisiksi puolen litran peltitölkki liuotinta nimeltä ”kenkleeni”. Sitä ei kuulemma enää saanut käyttää tehtaalla johonkin tiettyyn tarkoitukseen, koska se oli liian myrkyllistä, joten paperimiehet veivät sitä luvatta kotiinsa, jossa sillä sitten putsattiin kaikki mahdolliset paikat lattialistoista kaappien vetimiin. Olisiko käsitystä, mitä tuo maaginen aine oikein oli? Olisiko nimi tullut ehkä jostain Ken Cleanista tai muusta tuotemerkistä?

– Atte Rätt

Ken Clean on hyvä arvaus, sillä kyseessä on tuote nimeltä Genklene, joka tunnetaan kemiallisesti 1,1,1-trikloorietaanina tai metyylikloroformina. Paperitehtaissa se oli suosittu paperikoneiden puhdistusaine. Rasva ja töhnä todellakin irtosivat. Toinen hyvä puoli oli, että toisin kuin monet muut liuottimet, Genklene ei syttynyt herkästi. Höyrystyessään se oli kuitenkin vaarallista, ja sitä kerrotaan käytetyn myös nukutusaineena.

Montrealin sopimuksessa 1,1,1-trikloorietaani linjattiin otsonikatoa lisääväksi aineeksi. Suomessa sen maahantuonti ja käyttö on ollut kiellettyä vuoden 1995 alusta lukien.

Tehtaalta kotiin sitä ehdittiin viedä vuosien saatossa vaikka kuinka. Tikkaremmin paperimies muistelee, kuinka paikat kiilsivät, kun ”känkkää” käytettiin kotioloissa esimerkiksi auton moottorin putsaamiseen. Jos suojakäsineet unohtuivat, sillä lähti kyllä käsistä nahkatkin, hän sanoo.

Torstin tikkaremmi Facebookissa: http://facebook.com/torstintikkaremmi

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai