Minne joutuu kaupungin kaduille kylvetty hiekoitussepeli?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi tai hs.torsti@hs.fi.

1.5. 2:00 | Päivitetty 1.5. 13:04

Rakkaat ystävät! Tällä kertaa siirrymme suoraan uusien kysymysten pariin.

Mikä estää rasismin vastustajiksi profiloituneita puuttumasta monikulttuurisuuden epäkohtiin? Eikö rasismin ehkäisyssä pitäisi pyrkiä tuomaan monikulttuurisuuden epäkohdat esille ja korjata ne ensin?

– Ana

Lähdetään liikkeelle erittelemällä, mitä nuo kaksi asiaa tarkoittavat.

Rasismin vastustaminen on tasa-arvon vaatimista. Jo yhdenvertaisuuslaki kieltää alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen tai uskontoon perustuvan syrjinnän. Antirasismi on aktiivista toimintaa, jonka tavoite on vähentää etnistä syrjintää ja ennakkoluuloja.

Rasismin vastustajat vastustavat rakenteellista epätasa-arvoa etnisyyden, uskonnon tai ihonvärin vuoksi, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vieraskielisen nimen omaavan on vaikea työllistyä Suomessa tai nuoria toisen polven maahanmuuttajia ei kannusteta kouluttautumaan pitkälle, vaikka he osoittaisivat potentiaalia tehdä niin. Lisäksi rasismi on monelle jatkuvaa haukkumista ja väkivallan uhkaa, jota antirasismissa vastustetaan.

Monikulttuurisuuden epäkohtia on vaikeampi määritellä. Niihin voidaan lukea yllä mainitusta rakenteellisesta rasismista johtuvat lieveilmiöt. Tutkimusten mukaan huono-osaisuus kasaantuu: Kun ei saa töitä, putoaa myös terveydenhuollon ulkopuolelle. Talousvaikeudet aiheuttavat stressiä, häpeää, turvattomuuden tunnetta sekä ongelmia ihmissuhteissa ja saattavat johtaa mielenterveysongelmiin. Rasismia kokevat ovat siis jo valmiiksi heikommassa asemassa yhteiskunnassa.

Voisi ajatella, että muita monikulttuurisuuden epäkohtia olisivat niin sanotut yhteentörmäykset yhteiskunnassa: muualta muuttaneiden vaikeudet integroitua ja sopeutua. Oletan, että viittaat kysymyksessäsi näihin.

No, kumpi sitten pitää korjata ensin? Rasismi vai ”monikulttuurisuuden epäkohdat”? Asiat linkittyvät toisiinsa: kun epätasa-arvo taklataan, myös sopeutuminen helpottuu.

Aiheesta tehdyissä tutkimuksissa korostuvat toistuvasti etnisten vähemmistöjen kuuleminen ja osallistaminen niitä koskevissa asioissa. Mitä avoimemmin eri ryhmät otetaan osaksi yhteiskuntaa, sitä vähemmän etnisten vähemmistöjen edustajat vaikkapa tekevät rikoksia tai joutuvat rikoksen uhreiksi.

Monikulttuurisuus nähdään edelleen lähtökohtaisesti ongelmana, vaikka esimerkiksi monikulttuurisissa perheissä ei välttämättä koeta, että kaksi kulttuuria muodostaisi lähtökohtaisesti konfliktin. Päinvastoin asia nähdään rikkautena.

Parahin Sisko, vierailin pääsiäisenä Vilnassa, missä paikalliset riensivät päivittäin kirkkoon käsissään pienet puiset korit. Korit oli peitetty liinalla, joten en nähnyt niiden sisältöä. Tätä tapahtui niin pitkänäperjantaina kuin pääsiäissunnuntainakin. Mitähän nämä punotut korit mahtavat sisältää? Onko kyseessä katolinen, baltialainen vai liettualainen tapa? Uteliaisuuteni ei jätä minua rauhaan!

– Muuan trulli vain

Helsingin yliopiston liettuan kielen yliopisto-opettajan Aurelija Kaškelevičienėn mukaan koreissa on todennäköisesti maalattuja munia, leipää ja suolaa. Puolasta lähtöisin olevan katolisen tavan mukaan ruoka viedään kirkkoon siunattavaksi ennen pääsiäissunnuntain ateriaa. Liettuassa tapa on suosituin maan suurimman vähemmistön, puolalaisten, parissa, mutta se ei ole tavatonta liettualaistenkaan keskuudessa.

Minua kiinnostaa, minne joutuu kaupungin kaduille kylvetty hiekoitussepeli sen putsaamisen jälkeen. Hirveä työ ensin levittää aine joka paikkaan. Kierrätetäänkö sepeli, vai joutaako se kertakäyttöisesti kaatopaikalle?

– Petka

Staran ympäristöinsinööri Markku Nevalainen kertoo, että kaupungin kaduilta kerätyt hiekoitushiekat voidaan jakaa kolmeen ryhmään keräämistavasta ja maamateriaalin ominaisuuksista riippuen.

Ensinnäkin on karkeaa sepeliä, jossa ei ole mukana yhdyskuntajätettä, kuten purkkapapereita ja tupakka-askeja, vaan aines on silmämääräisesti puhdasta. Sitten on jätteellistä sepeliä, joka sisältää kaikenlaista roskaa muoveista metalleihin. Kolmannen ryhmän muodostaa imuautolla kerättävä materiaali, jossa on runsaasti orgaanista ainesta, kuten lehtiä ja ruohoa, jolloin aineksesta tulee hienorakenteista lietettä.

Puhtaasta, karkeasta sepelistä otetaan näytteet laboratoriota varten. Sepelistä tutkitaan mahdolliset haitta-aineet. Jos tulokset alittavat niin sanotun kynnysarvon, sepeliä voidaan käyttää uudestaan. Koska aineksessa on jo valmiiksi rakennusteknisiä ominaisuuksia, sitä voidaan käyttää vaikkapa kaupungin omissa infrarakentamiskohteissa, esimerkiksi kaivantojen täytöissä sekä muissa tie- ja katurakenteissa. Hyötykäyttökohteita ovat viime vuosina olleet esimerkiksi meluvallit ja Vuosaaren huippu.

Jätteellinen ja lietteinen materiaali ei kelpaa hyötykäyttöön. Se kuljetetaan pääkaupunkiseudulla sille tarkoitetuille vastaanottopaikoille. Jos maa-aineksen joukossa on esimerkiksi raskasmetalleja tai öljyhiilivetyä, se viedään sellaisiin vastaanottopaikkoihin, joilla on lupa vastaanottaa pilaantunutta maata.

Myös erilaisia hiekoitussepelin puhdistusmenetelmiä on kokeiltu, mutta ne eivät ole toistaiseksi osoittautuneet toimiviksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai