Koirarotuja on aivan valtavasti, mutta miksi kissoja ei ole jalostettu niin kuin koiria?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi.

15.5. 2:00 | Päivitetty 15.5. 8:10

Rakkaat ystävät!

Oli taas juttua hautaamisesta, niin kuin meillä usein on. Markku Mannerkorpi kirjoittaa: ”Palstalla oli puhetta siitä, saako vainajan uurnassa olevan tuhkan siunata kirkollisin menoin. En usko, että Jumala olisi kiinnostunut vainajan kemiallisesta olomuodosta.”

Viimeksi palstalla nimimerkki Ana kysyi, mikseivät rasismin vastustajat puutu ”monikulttuurisuuden epäkohtiin”. Keijo Siljander, joka kertoo lukeneensa yli 65 vuotta Hesaria, kirjoittaa minulle kauniita sanoja: ”Olipa hyvä, kattava ja rauhallinen vastaus Analle. Kiitos kovasti. Teksti olisi hyvä saada muillekin, sillä Siskon lukijakunnasta suuri osa luullakseni on jo ymmärtänyt tuon tekstin.”

Voi, kiitos.

Miksi koirarotuja on varmaankin satoja? Kokoerotkin ovat valtavat rotujen välillä. Miksi kissoja ei ole jalostettu niin kuin koiria?

– Pipo-kissan isä

Koirarotuja on tosiaan moninkertaisesti kissarotuihin verrattuna. Yksi syy on se, että koiria on jalostettu erilaisiin käyttötarkoituksiin, ei vain seuraksi. Kissoilla ei samanlaisia käyttötarkoituksia ole. Toki kissatkin voivat oppia, ja tietyt kissarodut soveltuvat koulutettavaksi toisia paremmin. Kissanomistajat kuitenkin mieluusti korostavat kissansa itsenäisyyttä.

Kissoilta ja koirilta siis halutaan vähän eri asioita – siitä vihjaavat myös käsitteet ”koiraihminen” ja ”kissaihminen”, jotka ovat ihmisen ominaisuuksia mutta vaikuttavat siihen, millaisia eläimiä kanssamme elää.

Koirilla alkuperäisiä käyttötarkoituksia ovat vartioiminen, paimentaminen ja metsästäminen. Jotkin rodut taas syntyvät sattumalta. Ihminen huomaa, että tässäpä on mielenkiintoinen koira väriltään tai kooltaan, tulisipa siitä näpsäkkä koti- tai seurakoira. Sitten on ruvettu ominaisuuksia jalostamaan.

Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan Kirsi Sainion mukaan kukaan ei tiedä, montako koirarotua maailmassa tarkalleen on. Virallisesti niitä on rekisteröity hieman alle 330, mutta Sainio itse veikkaa luvun olevan vähintään 500.

Ja lisää on jatkuvan risteyttämisen vuoksi tulossa. Se johtuu siitä, että maailmassa on useita kansallisia koirapopulaatioita, joita ei ole missään kirjoilla, vaikka niitä pidetään paikallisesti omina rotuinaan.

Jalostukseen on alettu suhtautua viime aikoina kriittisesti koirien terveysongelmien vuoksi. Sekin vaikuttaa tiettyjen rotujen päälukuun. Esimerkiksi: Suomessa ranskanbulldoggeja rekisteröitiin viime vuonna 337, Britanniassa 39 000.

Jääkiekon kansallisissa ja kansainvälisissä otteluissa kuuluvat nykyään varsin samat englanninkieliset voimabiisit. Onko jotain sääntöjä tai periaatteita, mitä voidaan taukoajalla soittaa, ja kuka tai ketkä biisit päättävät?

Letkajenkkaa odotellessa

Jääkiekko-ottelun musiikin tarkoituksena on tietysti tunnelman nostattaminen. Valikoima koostuu usein rytmikkäistä biiseistä, jotka kaikkien on helppo tunnistaa ja joiden mukana sopii taputtaa. Biisit päättää joukkueen oma dj – ja jossain määrin pelaajat voivat vaikuttaa kappalevalintoihin. Usein vakiokappaleilla on jokin pidempi joukkueen historiaan nivoutuva tarina. Niillä rakennetaan me-henkeä.

Jokerien dj Amanda Harkimo kuvasi valintojaan muutaman vuoden takaisessa Kodin Kuvalehden haastattelussa näin: ”Jokerien ylivoimatilanteessa soitan nopeatempoista musiikkia, jotta yleisö villiintyisi kannustamaan. Jos ylivoima on vastustajilla, valitsen mahdollisimman rauhallisen kappaleen. Se latistaa mukavasti vastustajan fiilistä.”

Jääkiekkoa ja musiikkia koskevissa kysymyksissä Suomen ykkösasiantuntija on musiikkitieteilijä Kaj Ahlsved, jonka kirjoituksien äärelle minäkin päädyin.

Opin, että suomalainen jääkiekkomusiikki on Yhdysvalloista tullutta perinnettä. Siellä urkurit siirtyivät urheiluareenoille 1930-luvulla, kun mykkäelokuvan kuolema oli tehnyt soittamisen elokuvateattereissa tarpeettomaksi. Peleissä käytetäänkin musiikkia usein samalla tavalla kuin elokuvissa, esimerkiksi korostamaan nähtyä, vahvistamaan tapahtumien rakennetta ja alleviivaamaan tunteita.

Teoston sivuilla julkaistussa hauskassa ja tiiviissä historiikissaan Kaj Ahlsved kuvaa, miten Status Quo -yhtyeen Whatever you want -kappaleen eri osia hyödynnetään HIFK:n otteluissa. Kun vierasjoukkue on esitelty ja koittaa kotijoukkueen vuoro, alkaa soida kappaleen tuttu riffi. Kappaleen rakennetta käytetään pelaajien esittelyyn: ”Kotijoukkueen maalivahdin ja pakkiparin nimet luetaan kahdeksan ensimmäisen tahdin aikana. Kun kahdeksan ensimmäistä tahtia toistetaan rumpukompin kanssa, luetellaan hyökkääjät. Vasta sitten laulu yhtyy mukaan.”

Entä säännöt? Suomen jääkiekkoliiton kilpailusäännöt määräävät näin: ”Pelin käydessä tai joukkueen ottaman aikalisän aikana ei saa soittaa musiikkia. Pelikatkolla ei saa soittaa musiikkia, jos loukkaantunut pelaaja makaa jäällä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai