Kysy äitienpäivänä mummoltasi Venäjästä ja aborteista

Historiallista perspektiiviä kannattaa hakea isoäideiltä, kirjoittaa Annamari Sipilä kolumnissaan.

8.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 8:57

Äitienpäivänä kuuluu käydä myös isoäidin luona. Isoäiti saa ruukkuruusunsa, mummo itse on kattanut onnittelijoille kahvipöytään toscakakun ja vegaanivaihtoehdon. Jutellaan mukavia, lähinnä lastenlasten kuulumisia. Joku kaataa kauramaidot pöydälle, mutta ei se mitään, mummo on jemmannut jääkaappiin tölkin mantelimaitoa.

Mutta antaa tänä äitienpäivänä lasten näkyä vaan ei kuulua. Kysytään mummolta – ei kuulumisia – vaan menneestä maailmasta:

Millaista oli olla teinityttö ja opiskelija silloin, kun mummo oli nuori? Mitä silloin puhuttiin seksistä? Mistä nuoret naiset hankkivat ehkäisyn ja tarvittaessa abortin?

Henkilökohtainen on tunnetusti poliittista, mutta entäpä mummon nuoruuden maailmanpolitiikka. Mitä isoäiti ajatteli nuorena naisena Venäjästä tai Neuvostoliitosta?

Mitä isoäiti ajatteli nuorena naisena Venäjästä tai Neuvostoliitosta?

Isoäitejä on tietysti kaikenikäisiä. Viisikymppisten nuoruusmuistot eivät ole vielä kovin eksoottisia ja erilaisia, kun nykypäivään vertaa. Mutta jos isoäiti tai isoisoäiti on syntynyt 1920-, 1930- tai 1940-luvulla, on jo kiire kysyä.

Elossa on yhä isoäitejä, jotka muistavat sota-ajan. Geopolitiikka iski suoraan pikkutyttöjenkin elämään. Entä suomettumisen aika, mitä mummo siitä ajatteli? Nykytytöt eivät voi myöskään tietää, millaista oli elää aikana, kun lähes kaikki näkyvät poliitikot olivat miehiä. Ärsyttikö se mummoa nuorena?

Isoäidit ovat myös kokemusasiantuntijoita siinä, kuinka naisen oikeus päättää omasta kehostaan ei ole itsestäänselvää Suomessakaan. Paljon on heitä, jotka muistavat hyvin ajan ennen ehkäisypilleriä (e-pilleri tuli Suomessa myyntiin 1962) ja laillista aborttia (1970). Ennen raskauteen saatettiin viitata ”itseaiheutettuna sairautena”. Syyllinen ei-toivottuun tilaan oli tietysti yksin nainen.

Kuuluu hyviin tapoihin olla kiinnostunut siitä, mitä suvun matriarkka asioista ajattelee.

Miksi ihan jokaista isoäitiä, mummoa, mummia, mummua, mummaa ja ammaa kannattaa jututtaa tämän omasta elämästä?

Ensinnäkin siksi, että se on kohteliasta. Kuuluu hyviin tapoihin olla kiinnostunut siitä, mitä suvun matriarkka asioista ajattelee. Jos isoäidille sopii, tarinat kannattaa myös nauhoittaa jälkipolville iloksi ja opiksi. Muistojen arvon ymmärtää vasta sitten, kun niiden kertoja ei ole enää elossa. Jokaisen ei ole tarvinnut tehdä lottatyötä (1920–44) tai olla vapaaehtoisena Helsingin olympialaisissa (1952) tai valtaamassa Vanhaa (1968).

Mitä enemmän isoäitejä ja heidän aikalaisiaan kuuntelee, sitä vähemmän tarvitsee hämmästyä nykyuutisista. Historian paradoksi: mikään ei säily ennallaan, mutta silti samat asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kun asiat alkavat mennä pieleen, useimmiten juuri naiset maksavat kovimman hinnan.

Jos tulee sota, hyökkääjä raiskaa. Jos valtaan pääsevät hyvin konservatiiviset voimat, naisten oikeudet lentävät romukoppaan. Saavutetut edut eivät paljon paina. Takaisku vaanii aina nurkan takana. Historioitsijat eivät voi olla varmoja siitä, oliko se roomalainen sotateoreetikko Vegetius vai sittenkin hänen isoäitinsä, joka kirjoitti, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Isoäitejä tulee kuunnella myös siksi, että se opettaa nöyryyttä.

Isoäitejä tulee kuunnella myös siksi, että se opettaa nöyryyttä. Suomalaista tasa-arvoa ei olisi, jos isoäidit ja heidän isoäitinsä eivät olisi ponnistelleet jo 1800-luvulta lähtien. Ilman isoisoäitejä – ja tietysti isoisoisiä – suomalainen äitienpäiväkään ei ehkä olisi toukokuun toinen sunnuntai, vaan pahimmassa tapauksessa marraskuussa.

Hyvää äitienpäivää, kännykän äänitys pyörimään!

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai