Missä ovat pulunpoikaset?

Näemme joka päivä aikuisia puluja, mutta poikaset pysyvät piilossa. Tutkija kertoo, miksi.

Aikuisella pululla oli pesä Ravintola Omenapuun kyltin päällä eräänä menneenä kesänä.

29.5. 2:00 | Päivitetty 29.5. 12:03

Lintujen pesissä on taas ruuhkaa. Nettikameroistakin voi seurata lintuja ja niiden jälkikasvua. Mutta yhtä ei koskaan näe: pulunpoikasia.

Niin, missä ovat pulunpoikaset?

Suomessa pesii arviolta noin 40 000 puluparia. Aikuisiin puluihin törmääkin joka päivä kaupungilla. Mutta poikaset loistavat poissaolollaan.

Harva tuntee linnut niin hyvin kuin Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha Tiainen. Hän on jo eläkkeellä mutta vastaa puhelimeen. Kysymykseen pulunpoikasista on yksinkertainen vastaus.

”Ne ovat pesässä ja lähtevät liikkeelle vasta, kun ne ovat lentokykyisiä”, Tiainen sanoo.

Pulut tekevät pesiään paikkoihin, joihin ihmissilmä ei juuri näe: erilaisiin koloihin, tunneleihin, siltojen alle ja muihin rakenteisiin. Poikaset pysyvät pesässä noin 33–37 vuorokauden ajan. Kun ne ovat valmiita lentämään, ne poistuvat ja liittyvät puluparviin.

Näitä ”varhaisaikuisia” puluja on keskuudessamme, mutta Tiaisen mukaan höyhenpuku on jo niin pitkälle kehittynyt, että ne erottaa vain harjaantuneella silmällä.

Vesilinnut ja kahlaajat eivät toimi kuten pulut. Poikaset etsivät itse oman ravintonsa, ja emo ainoastaan johdattaa ne ruokapaikoille, vahtii vaarojen varalta ja lämmittää niitä elämän alkuvaiheilla.

Näiden lintujen on pakko liikkua, koska muuten niillä on riski joutua syödyksi.

Turvallisissa paikoissa pesivillä linnuilla ei ole niin kiire. Talitiainen pesii pöntössä, ja sen poikaset poistuvat vasta, kun ne osaavat lentää. Näin toimivat myös kaikki kyyhkyt, niin sepel-, uuttu- kuin kalliokyyhkyt, joista pulutkin ovat periytyneet.

Pulujen pesimispaikoissa voi nähdä viitteitä lajin historiaan. Tiainen sanoo, että esimerkiksi Helsingin Rikhardinkadulla seinien ulokkeilla elää puluja.

”Ne pesät ovat hyvin suojaisia ja vastaavat tavallaan kalliohyllyjä, jotka ovat kyyhkyjen alkuperäinen elinympäristö.”

Pulunpoikasten näkymättömyydelle on siis voimakkaita evoluutiobiologisia perusteita. Pesät ovat suojaisia, joten liikkua ei tarvitse. Toisaalta lentokyvyttömänä pesästä poistuminen tarkoittaisi, että poikaset olisivat petojen ulottuvilla.

Tällä hetkellä pulunpoikasia ei kaupungeissa uhkaa juuri mikään. Näätiä ei Suomen kaupungeissa näy, ja muut saalistajat eivät pesiin oikein pääse käsiksi.

Helsingissä huuhkajat olivat vaaraksi, mutta ne hävisivät kanien myötä. Niiden pesintä ei liioin onnistunut, Tiainen sanoo. Toinen poikasista kuoli pian pesästä lähdön jälkeen törmättyään Helsingin Aleksanterinkadulla raitiolinjan sähköjohtoihin. Toinen vanhemmistakin kuoli myöhemmin, mutta kuolinsyytä Tiainen ei muista.

Ilmeisin evoluutiobiologinen syy pulunpoikasten pesässä pysyttelyyn on se, että pesästä on vaikea tulla elossa alas, jos ei osaa lentää.

”Rikhardinkadun poikanen putoaisi asfalttiin, jos lähtisi pesästä. Ennenaikainen pesästälähtö voi johtaa turmioon”, Tiainen sanoo.

Populaarikulttuurissa tunnetaan Ruma ankanpoikanen, H. C. Andersenin rakastettu klassikkosatu.

Pulunpoikanenkaan ei välttämättä silmiä hivele, mutta tältä suunnalta ei Tiaisen mukaan kannata hakea selitystä niiden näkymättömyydelle.

”Eivät ne sen rumempia tai kauniimpia ole kuin aikuiset. Ja se on katsojan silmässä. Kyllä koiraspulun mielestä naaraspulu on maailman kaunein.”

Pulunpoikaset eivät siis pysy piilossa häpeän vuoksi, Tiainen vahvistaa.

”Eivät ne ajattele ollenkaan sitä, mitä ihminen niistä ajattelee.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai