Jos ravintolahenkilökunta puhuu englantia, kuuluuko asiakkaankin puhua sitä?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa. Sähköposti: hs.sisko@hs.fi.

23.6. 2:00 | Päivitetty 23.6. 9:36

Ilokseni voin ilmoittaa, että keskustelu mökkivierailuetiketistä on nyt julistettu virallisesti alkaneeksi. Harri Huttunen nimittäin kirjoittaa minulle aiheesta: ”Onhan Sisko kuullut vakiintuneen määritelmän, mitä sukulainen, ystävä tai tuttu saa odottaa mökin omistajalta tuotuaan kahvipaketin tuliaisiksi: kolme vuorokautta täysihoitoa.”

Olisi mukavaa kuulla tuskastuttavimmista mökkivieraistanne, rakkaat lukijat. Kuinka olette menetelleet vaikeassa kyläilytilanteessa, jossa vierailu on epätoivottu tai ei tahdo päättyä?

Viimeksi oli myös puhetta presidentti Sauli Niinistön puhetavasta. Pohdimme asiantuntijan johdolla, johtuuko hänen tapansa ääntää sanoja murteesta vai jostakin muusta. Susanna Airola kirjoittaa: ”Presidentti Niinistön puheesta erottaa lyhyellä pikakuuntelulla Turun seudun (myös Salon) murteen sävyt. Jos ei sitä kuule, lienee kyseessä erityisen epämusikaalinen henkilö tms. Juuri nämä kuvatut pienet rytmierot. Murre painaa selkeästi läpi puheesta.”

Naton päämajan pihalla oleva veistos on näkynyt paljon viime aikoina tiedotusvälineissä, mutta missään ei kerrota sen tekijää. Veistos taitaa olla eräänlainen metallinen toisinto puolustusliiton logosta? Kuka taiteilija on veistoksen suunnitellut/toteuttanut?

– Jaana Oikari

Olet aivan oikeassa! Tuo Naton Brysselin-päämajan edustalla seisova teräsveistos on eräänlainen toisinto puolustusliiton logosta. Veistosta kutsutaan nimellä Nato Star, suomeksi Nato-tähti, mutta oikeasti se esittää kompassiruusua.

Veistoksen suunnitteli aikanaan belgialainen arkkitehti Raymond Huyberechts.

Teosta alettiin puuhata puolustusliiton päämajalle samoihin aikoihin, kun päämaja siirrettiin Pariisista Brysseliin 1960–1970-lukujen vaihteessa. Teos paljastettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1971. Sitten veistos seisoi paikallaan vuosikymmeniä, kunnes Naton päämaja muutti uuteen rakennukseen. Veistos siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 2016.

Puolustusliiton arkistonhoitaja Ineke Deserno avaa teoksen taustoja eräällä Naton Youtube-kanavalla julkaistulla videolla. Siinä Deserno kertoo, että työ symboloi ”reittiä, jota kohti Nato haluaa mennä: rauhan ja turvallisuuden reittiä”.

Minua on vaivannut tapakulttuurikysymys, joka saa meidät junantuomat maalaisserkut toisinaan häpsingille. Helsingissä on nykyään paljon ravintoloita, joissa henkilökunta on ulkomaalaista ja asiakkaita palvellaan englanniksi. Monesti tämä näyttäisi kuuluvan putiikin imagoon. Kuuluuko meidän asiakkaiden oletusarvoisesti puhua henkilökunnalle englantia? Mistä tiedän, että ei ole ”sopivaa” asioida suomeksi? Kysyn tätä, koska monesti meitä suomalaisia moititaan siitä, että puhumme vieraskielisille herkästi englantia ja tämä vaikeuttaa heidän suomen oppimistaan. Itselleni ei tuota vaikeuksia asioida englanniksi, mutta antaisin myös mielelläni ulkomaalaiselle asiakaspalvelijalle mahdollisuuden harjoitella kommunikointia suomeksi, vaikka sitten haparoivallakin kielitaidolla. Siitähän ne taidot kehittyvät. Toisinaan olen huomannut, että tarjoilija itse asiassa osaa suomea ihan hyvin. Englanti ei sinällään tuo ravintolaelämykseeni kummoista lisäarvoa.

– Junantuoma

Näin kaupunkilaisjärjellä kysymystä voi ryhtyä purkamaan monesta näkökulmasta.

Ensinnäkään ravintola ei voi olettaa, että sen asiakkailla olisi meediomainen kyky nähdä tarjoilijasta päältäpäin, osaako tämä suomen kieltä vai ei.

Jos aiemmalta käynniltä tai tilanteesta ei käy selväksi, puhuuko henkilökunta englannin lisäksi suomea, on luontevinta aloittaa asiointi suomeksi.

Kysymykseen, milloin ei ole sopivaa asioida suomeksi, vastaus kuuluu, että aina on sopivaa asioida suomeksi – Suomessa kun ollaan. Asiakkaan täytyy voida luottaa, että asiakaspalvelija kyllä sitten ilmaisee, jos ei ymmärrä. Englanniksi työskentelevä tarjoilija sitä paitsi useimmiten hallitsee työn arkisanaston suomeksi, vaikkei muuten suomea puhuisikaan.

Jos tarjoilija pyytää vaihtamaan englanniksi ja asiakas on englanninkielentaitoinen, kuten nimimerkki Junantuoma mainitsi olevansa, on tietysti avuliasta ja kohteliasta vaihtaa sille kielelle, jolla kumpikin keskustelun osapuoli pärjää. Se on järkevää varsinkin silloin, kun omassa tilauksessa täytyy huomioida esimerkiksi allergioita tai muuta tarkkuutta vaativaa. Usein näissä tilanteissa englanti on molemmille vieras kieli.

Kerroit, että haluaisit tukea englantia puhuvien työntekijöiden suomen kielen oppimista. Tämä on huomaavaista. Jos huomaa, että työntekijä puhuu suomea murtaen, onkin syytä jatkaa suomeksi. Puhu selkeästi ja rauhallisesti ja auta ymmärrystä osoittamalla listaa tai vitriiniä.

Lopulta näkisin, että sivistymättömyyttä on kuitenkin paheksua sitä, jos asiakas ei vastaa englanniksi. Helsingissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät osaa englantia. Suomeksi asioiminen ei ole merkki välinpitämättömyydestä, vaan se on toisen ihmisen arkipäivää. On myös niin, että ihmiset selviävät kahvilaostoksista helposti silloinkin, kun yhteistä kieltä ei ole. Ystävällisyys kantaa pitkälle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai