Saako luonnon­suojelu­alueelta poistaa itse haitallisen lupiinin?

Tällä palstalla Torsti ja hänen tikkaremminsä vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Eikö vastaus tyydytä? Tai onko oma kysymys mielessä? Lähetä postia Torstille: hs.torsti@hs.fi.


31.7. 2:00 | Päivitetty 31.7. 8:57

Hei taas, lukijat, tässä Torsti.

Kaksi viikkoa sitten palstalla puhuttiin säteilystä, ja se onkin kutkuttava puheenaihe.

Sanna Korhonen olisi kaivannut vastaukseen tarkempaa määrittelyä sille, mitä säteily on: ”Jotkut saavat paniikkikohtauksen jo pelkästä sanasta säteily ja jotkut törkeästi käyttävät hyväkseen ihmisten epärationaalista säteilypelkoa myymällä näille kaikenlaista huuhaata ’säteilysuojaksi’”, hän kirjoittaa ja muistuttaa, että näkyvä valokin on sähkömagneettista säteilyä.

Juha Suominen lisää, että akkuun varastoidaan tasavirtaa, kun taas magneettikenttiä syntyy vaihtovirrasta. Niitä sähköautossa on vain moottorissa.

Teemu Mykkänen ihmettelee, mikseivät metrojen, raitiovaunujen ja sähköjunien magneetti- ja sähkökentät ole päätyneet enää vuosikymmeniin otsikoihin, mutta sähköautoista jaksetaan huolia näin.

Uudehkon lain mukaan maanomistajan on poistettava haitalliset vieraslajit alueeltaan. Erityisesti lupiini on vallannut tienvarret ja joutomaat. Voiko kuka vain kansalainen katkoa kulkiessaan lupiinin kukkavarsia ja estää näin siemenien kehittymisen? Entä mitä voi tehdä, jos kohtaa haitallisen lajin luonnonsuojelualueella?

– Luonnossakulkija Vantaalta

Vieraslajit eli ihmisen toiminnan seurauksena uusille elinalueille levinneet lajit ovat maailmanlaajuisesti hyvin merkittävä riski luonnon monimuotoisuudelle.

Vuonna 2015 Suomessa säädettiin laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta, minkä jälkeen maanomistajalla on ollut velvollisuus puuttua juurikin lupiinin ja kurtturuusun kaltaisiin lajeihin. Laki on kuitenkin ristiriidassa luonnonsuojelualueiden lainsäädännön kanssa.

Metsähallituksesta kerrotaan Torstille, ettei suojelualueella kulkiessaan saa poistaa edes vieraslajeja. Sen sijaan kansalaisen kannattaa ilmoittaa havainnostaan Metsähallitukselle ensi tilassa, ja asiantuntijat hoitavat ongelman. Lupiini voi mennä sekaisin vaikkapa peurankellon kanssa, ja hyvää tarkoittavasta kansalaisaktiivisuudesta voi seurata merkittäviäkin vahinkoja.

Metsähallitus tekee myös luonnonsuojelujärjestö WWF Suomen kanssa yhteistyötä, jossa koulutettu talkooväki poistaa luonnonsuojelualueilta vieraslajeja, kuten lupiineja, jättipalsamia ja espanjansiruetanoita. Tässäkin talkootyössä auttavat yleisön havainnot. Mitä ennaltaehkäisevämmät, sitä paremmat. Jo yksittäisen lupiinin bongaaminen oikealla hetkellä voi säästää kymmenien tuntien työn muutaman vuoden päästä.

Tikkaremmin luonnonsuojelija pitää kysymystä kinkkisenä. Hän tietää hyvin, ettei muuallakaan havaittuihin vieraskasveihin saa lain mukaan kajota ilman maanomistajan lupaa. Siitä huolimatta hän sanoo mielellään kurittavansa vieraskasveja koiralenkeillään.

Vastuu ja velvollisuus on aina silti maanomistajan. Tikkaremmiläinen toteaakin, että varsinkin tiehallinnon pitäisi hoitaa hommansa, virkatyönä, koska lupiinin ja kurtturuusun ongelma on paljolti lähtenyt pientareilta.

Ruotsissa vieraspetoja saadaan poistettua luonnonsuojeluvirasto Naturvårdsverketin ja metsästäjäliitto Jägarförbundetin yhteisten ”nopean toiminnan joukkojen” hankkeessa ilman, että maanomistajalta tarvitsee kysyä lupaa.

Suomessa lupa tarvitaan aina, niin minkkien ja supikoirien kuin lupiinien ja jättipalsamien suhteen. Luonnonsuojelija toivoo myös Suomeen lainsäädäntöä, joka painottaisi vieraslajien suhteen ekologista näkökulmaa maanomistajan näkökulman ohitse.

”Ei niitä kukaan halua hyysätä, jos yhtään tietää, mistä on kyse. Nyt ei tarvita kuin yksittäinen mökkiläinen, joka tykkää supikoirista tai ei halua päästää Metsähallituksen miehiä tontilleen, ja muu työ nollaantuu”, tikkaremmiläinen sanoo.

Kuka mahtaa päättää liikennemerkkien ja opasteiden kielestä? Tiedän, että laki säätelee kaksikielisten alueiden liikennemerkkejä, mutta mietityttää esimerkiksi, miksi poronhoitoalueen rajamerkissä on suomea, ruotsia, englantia ja saksaa. Merkki oli vieläpä Suomussalmen ja Kuhmon välisellä tiellä. Eikö venäjä olisi loogisempi kieli näin rajan tuntumassa?

– Mai Frick, Oulu

Väyläviraston ohje liikennemerkkien käytöstä antaa yksinkertaisen vastauksen. Ylimääräisiä kieliä saa käyttää liikennemerkeissä ”erityisistä syistä”. Esimerkiksi rajanylityspaikkojen ja satamien läheisyydessä käytössä on usein ylimääräisiä kieliä.

Poronhoitoalueen liikennemerkin ohjeistukseen on kuitenkin erikseen kirjattu, että käytössä pitää olla mainitsemasi neljä kieltä ja niiden lisäksi saamelaisalueilla saame.

Saksan kieli on valittu mukaan siksi, että kesäkuukausina saksalaiset ovat rekisteröidyillä majoituksilla mitaten Lapin suurin turistikansallisuus. Moni saksalainen saapuu Lappiin omalla autolla joko Ruotsin tai Suomen läpi. Koska Saksassa ei ole totuttu poron kaltaisiin olioihin, vaara on koettu niin merkittäväksi, että heitä varoitetaan siitä heidän äidinkielellään.

Venäjän puuttumiseen vaikuttaa se, että liikennemerkit vaihtuvat hitaasti. Poronhoitoalueen merkkikin on vuosikymmenien takaa ajalta, jolloin venäläinen turismi oli vähäisempää. Jos merkki olisi uudistettu muutamia vuosia sitten, rajan läheisyydessä venäjä olisi todennäköisesti lisätty käyttöön. Juuri nyt tilanne ja turistimäärät ovat tietenkin toista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai