Ivan, 24, loukkaantui Ukrainaa puolustaessaan niin vakavasti, ettei taistelijaksi ole paluuta. Hän menetti todennäköisesti osan näkökyvystään pysyvästi.

Yhden taistelun tarina

Ivan on yksi kymmenistätuhansista ukrainalaisista, jotka ovat haavoittuneet rintamalla. HS tapasi Ivanin dniprolaisessa sairaalassa ja kuuli, millaista on taistella aseiltaan ylivoimaista vihollista vastaan.

Ivan tajusi tulleensa yllätetyksi, kun jotain viuhahti hänen jalkojensa välistä. Se oli luoti. Hän ei ehtinyt liikahtaa, kun vieressä ollut taistelutoveri retkahti maahan.

Ivan kertoo tilanteesta kaunistelematta, ja lienee syytä varoittaa lukijaa, että kuvaus saattaa järkyttää.

”Kaveriani osui olkapäähän. Näin, kun puolet hänen ylävartalostaan repeytyi.”

Sen sanottuaan Ivan on pitkään hiljaa ja nieleskelee. Taistelutoveri kuoli siihen paikkaan.

Ivan on 24-vuotias ukrainalainen sotilas. Hän puhuu esimiestensä luvalla. Koko nimeään tai joukko-osastoaan hän ei saa kertoa julki.

Ivan kertoo taistelusta, joka käytiin toukokuun viimeisenä päivänä Ukrainan sodan itärintamalla. Se taistelu jäi Ivanin viimeiseksi. Hän antaa haastattelua sairaalassa Dnipron kaupungissa, eikä hän vammojensa vuoksi enää palaa sotimaan.

Yksi taistelu on vain pieni siivu sotaa. Mutta se, mitä Ivan kertoo viimeisestä taistelustaan, paljastaa myös yleisempiä asioita. Uhmakkuudestaan huolimatta Ukrainan joukot ovat vaikeuksissa. Uhreja tulee hälyttävää tahtia.

Uhmakkuudestaan huolimatta Ukrainan joukot ovat vaikeuksissa. Uhreja tulee hälyttävää tahtia.

Nähtyään taistelutoverinsa repeytyvän Ivan ymmärsi, että Venäjän joukkojen puolelta heitä tulittivat tarkka-ampujat. Luoti oli suurikaliiperinen, ja siksi yläruumis tuhoutui pahasti.

Tarkka-ampujia ei kuitenkaan näkynyt. Ne olivat piilossa satojen metrien päässä.

Ivan ryntäsi kohti juoksuhautaa.

”Juoksin kohti suojaa, kun toiseen kaveriini osui”, Ivan sanoo hiljaa. ”Puolet hänen päästään räjähti.”

Jälleen Ivan nieleskelee ja kerää itseään.

Taistelu käytiin Sjeverodonetskin kaupungin lähellä. Alue on tuttu uutisista parin viime kuukauden ajalta. Siellä on sodittu hurjasti. Venäjä yrittää edetä länteen yli Donetsjoen.

Ivan piirtää kartan. Hänen joukkueensa asema oli joen länsirannalla. Juoksuhaudat oli kaivettu kolmen puurakennuksen viereen. Lähellä oli metsikköä mutta myös avomaata. Venäjän joukot olivat joen itäpuolella, mutta Ivanille jäi epäselväksi missä tarkalleen.

Ivan syöksyi juoksuhautaan. Maatessaan ojamaisen kaivannon pohjalla hän huomasi, että tulitus oli kiihtynyt. Venäläiset ampuivat nyt myös konekiväärillä. Luotisade pirstoi lautoja läheisestä rakennuksesta.

Ivan ymmärsi, että on jumissa. Luoteja viuhui ilmassa niin, että hän ei pääsisi irtautumaan. Ivanin joukkue ei pystynyt kunnolla vastaamaan venäläisten tuleen. Heillä ei myöskään ollut tukenaan konekivääriä eikä tarkka-ampujaa.

Ivan katsoi, kun vieressä taistelutoveri nousi maapenkalle ampumaan kiväärillään ja lysähti siihen kuolleena.

Ivan ei ole ammatiltaan sotilas vaan autonasentaja. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun 24. päivänä, hän liittyi vapaaehtoisena kotiseutunsa aluepuolustusjoukkoon. Hänen kotinsa on Länsi-Ukrainassa, Zakarpatskan alueella, lähes 1 300 kilometrin päässä Venäjästä.

Pian vapaaehtoisia kuitenkin määrättiin liittymään taistelujoukkoihin. Ivan lähetettiin maan toiselle laidalle, itään Donetskin alueelle, etulinjaan. Kotiin jäivät vaimo ja kaksi lasta.

Sairaalassa on kerätty pussiin sirpaleita, joita löytyi sodassa haavoittuneesta miehestä.

Juoksuhaudassa Ivan tarkasti aseistuksensa. Hänellä oli Kalašni­kovinsa eli AK-47-rynnäkkö­kiväärinsä, neljä patruuna­lipasta ja kaksi käsikranaattia.

”Heitin toisen kranaateista ja lähdin ryömimään”, hän sanoo.

Käsikranaatilla Ivan ei tietenkään voinut yltää venäläisjoukkoihin, mutta kranaatin räjähdyksen suojassa hän sai vedettyä kuolleen taistelutoverinsa suojaan ja otettua tämän lippaat.

Sitten Ivan tulitti vimmatusti.

”Syöksyin toiseen paikkaan, ammuin taas, syöksyin uudestaan, ammuin.”

Tilanne kävi pahemmaksi. Venäjän joukot ottivat käyttöön raskaampia aseita. Taivaalta alkoi syöksyä raketteja Ivanin joukkuetta kohti. Niitä iskeytyi viereisiin rakennuksiin.

Venäjän yleisesti käyttämä Grad-raketinheitin voidaan laukaista vaikkapa 45 kilometrin päässä kohteesta. Ivanin osastolla ei ollut tukenaan mitään, millä ampua niin kauas tai aiheuttaa samanlaista tuhoa. Heillä oli vain muutama olalta ammuttava sinko ja yksi kranaatinheitin.

Ivan painautui maahan, kun rakettien räjähdykset sinkosivat ilmaan rojua ja maata.

Yleisesti ottaen Donetskin rintamalla kävi touko–kesäkuussa samoin kuin Ivanin taistelussa. Ukrainan joukot jäivät alakynteen, koska Venäjällä on ylivoima pitkän kantaman raskaissa aseissa.

Venäjä on ampunut kymmenien kilometrien päästä tykeillä ja raketinheittimillä epäsuoraa tulta kaupunkeihin, eikä Ukraina ole omilla aseillaan yltänyt niin kauas.

Sjeverodonetsk on raunioina, Lysytšansk on raunioina.

Ukraina ei ole pystynyt pysäyttämään tuhon etenemistä saatikka ajamaan venäläisiä pois. Ennen sotaa Venäjän tykistö oli kaksi tai kolme kertaa niin suuri kuin Ukrainalla. Rintamalla suhde saattaa olla Ukrainalle vielä huonompi.

Ivan sanoo tilanteesta näin: ”Ne taistelevat isoilla tykeillään. Me taistelemme sydämellä.”

”Ne taistelevat isoilla tykeillään. Me taistelemme sydämellä.”

Kaivannon pohjalla Ivan kuuli karjuntaa. Haavoittuneet taistelutoverit huusivat tuskaansa ja apua. Ympärillä luodit viuhuivat, raketteja räjähti.

Ivan tarkasti jälleen aseistuksensa. Jäljellä oli vain kaksi lipasta ja yksi kranaatti. Tilanne oli epätoivoinen.

Ivan kohottautui ampumaan. Silloin räjähti.

”Kaaduin maahan. En kuullut mitään. Tajusin vain, että kasvoni ovat täynnä verta.”

Ivan makasi maassa. Hiljalleen hän alkoi kuulla. Mutta ei nähdä.

Vihollisen luoti oli osunut Ivanin kivääriin. Ja kivääri oli pirstoutunut hänen silmilleen.

Ivanin kertomus käy epätarkaksi ajan kulun osalta. Hän muistaa, että jossain kohtaa hän pyyhki verta kasvoiltaan ja huomasi näkevänsä hieman vasemmalla silmällään. Hän sanoo yrittäneensä vielä ampua.

Ivan hoiperteli eteenpäin, kun taivaalta tuli taas raketteja. Paineaalto heitti hänet maahan.

”Tajusin, että taisteluni on ohi.”

Ivan heitti viimeisen kranaattinsa, jonnekin.

Ivan loukkaantui taisteluissa niin pahasti, ettei voi enää palata rintamalle. Se tuntuu hänestä pahalta.

Niin Ivan kertoo viimeisestä taistelustaan. Hänen kertomuksensa yksityiskohtia on kuitenkin mahdotonta varmistaa. Vaikka Ivan puhuu johdonmukaisesti ja kiertelemättä, on mahdollista, että ennen haastattelua esimiehet ovat käskeneet häntä korostamaan tiettyjä asioita, vaikkapa taistelutahtoa tai vihollisen aseylivoimaa.

Sodassa Ukrainakin pyrkii vaikuttamaan tiedolla.

Ivan sanoo selvinneensä hengissä, koska vaikeimmalla hetkellä paikalle saapuivat ukrainalaiset vahvistusjoukot. Ne saivat haettua loukkaantuneet pois.

Ivan vietiin lääkintäsotilaiden luokse. Hän sai ensiapua.

Ivan sanoo, ettei hän tiedä taistelun uhrimäärää. Hän itse näki kolmen taistelukaverinsa kuolevan. Haavoittuneita oli useita. Parinkymmenen sotilaan joukkueesta saattoi mennä puolet.

Ivanin käsitys on, että koko taistelu kesti 15–20 minuuttia.

Sairaalassa operaatio kesti useita tunteja. Ivanin silmistä poistettiin magneeteilla ja pihdeillä erilaisia sirpaleita. Ivanin joukkue olisi kipeästi tarvinnut tuekseen raskaita aseita, mutta lopulta suojalasitkin olisivat auttaneet.

Ivanin joukkue olisi tarvinnut tuekseen raskaita aseita, mutta lopulta suojalasitkin olisivat auttaneet.

Ukrainan tappiot kasvavat hurjaa tahtia. Presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi kesäkuussa, että Ukraina menettää 60–100 sotilasta päivässä. Lisäksi noin 500 haavoittuu.

Arviota on vaikea todentaa. Mutta jos uhrimäärä on keskimäärin Zelenskyin alhaisimman luvun mukainen, Ukrainalta kuolee 1 800 sotilasta ja haavoittuu 15 000 sotilasta kuukaudessa. Eli kuukaudessa lähes 20 000 sotilasta pois rintamalta.

Ennen sotaa Ukrainan asevoimien vahvuus oli noin 125 000 sotilasta, kertoo tutkimuslaitos International Institute for Strategic Studies. Ensimmäisenä puolustustaisteluun pantiin parhaat ja kokeneimmat. Vahvistuksia Ukraina värvää koko ajan reserveistä.

Nyt sota on jatkunut runsaat neljä kuukautta. Jos tappiot jatkuvat tätä tahtia neljä seuraavaa kuukautta, Ukraina on vaikeuksissa.

Myös Venäjä menettää koko ajan sotilaita ja kalustoa. Mutta sillä on laajat reservit ja raskaan aseistuksensa ansiosta se etenee Ukrainassa, hitaasti mutta vääjäämättä.

Tilanne voi kääntyä, jos Ukraina saa tukijamailtaan huomattavasti lisää raskaita aseita ja ammuksia. Niitä on jo lähetetty, esimerkiksi panssarivaunuja Puolasta, haupitseja Yhdysvalloista, raketinheittimiä Britanniasta. Ukrainalaissotilaiden koulutus ja asejärjestelmien kuljetus on kuitenkin ollut hidasta, eikä Venäjä ole menettänyt ylivoimaansa rintamalla.

Menossa on kuoleman kilpajuoksu.

Ivan oli onnekas, koska jäi henkiin. Kun kivääri räjähti hänen käsissään, sirpaleet rikkoivat hampaita ja leukaa. Suussa ammottaa tyhjiä paikkoja. Rintakehässä on arpia. Sirpaleet mursivat kylkiluita.

Lääkäri Darina Dikonova leikkasi Ivanin silmät. Operaatio kesti tunteja.

Ivanin silmiä leikannut lääkäri Darina Dikonova arvioi, että Ivan tulee vielä näkemään hieman. Haastatteluhetkellä kesäkuussa Ivan ei näe oikealla silmällään mitään, ja vasemmalla hän näkee noin 40 prosenttia entisestä.

Miten pärjäät henkisesti sen tiedon kanssa?

Ivan on jälleen pitkään hiljaa. Nyt hän ei pysty pidättelemään kyyneleitä. Lopulta hän saa sanottua vaimeasti:

”Olen ihan ok.”

Se lause ei kuulosta todelta, ei lainkaan siltä, että hän on ok.

Ivan hengittää syvään ja sanoo:

”Tuntuu pahalta, että en voi mennä takaisin taistelemaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai