Taimi on kovin laiha lohtu

Puita istutetaan nyt kiivaasti kaikkialla maailmassa. Mikä järki, kysyy vapaa tiedetoimittaja Jani Kaaro.

30.7. 15:00 | Päivitetty 30.7. 19:44

Puiden istuttaminen ei ole koskaan ollut niin suosittua ja helppoa kuin nyt.

Jos autoilu painaa omaatuntoa, Istutapuita.fi:n mukaan yhden taimen istuttamisella kuittaa neljäntuhannen kilometrin ajon hiilijalanjäljen. Tai jos elämisen hiilipäästöt painavat laajemmin, uudella puuntaimella kuittaa kolmen viikon peruselon.

Uudella puuntaimella kuittaa kolmen viikon peruselon.

Shellin kaltaiset suuryhtiöt puolestaan käyttävät satoja miljoonia istutusprojekteihin kompensoidakseen päästöjään. Ja kaikkein massiivisimmista puunistutuksista huolehtivat näinä päivänä valtiot!

Oletteko kuulleet Bonnin haasteesta? Se on Saksan hallituksen ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton aloittama hanke, jonka tavoitteena on ennallistaa 350 miljoonaa hehtaaria metsiä tällä vuosikymmenellä. 48 trooppista tai subtrooppista maata on sitoutunut tavoitteeseen.

Pakistan esimerkiksi ilmoitti istuttavansa kymmenen miljardia puuta vuoteen 2023 mennessä, ja miljardi on jo kuulemma maassa. Vuonna 2019 Etiopia teki eräänlaisen ennätyksen, kun maassa istutettiin 350 miljoonaa puuntainta vain 12 tunnissa. Myös Kiina aikoo istuttaa maan pohjoisosaan pinta-alaltaan Saksan kokoisen ”vihreän muurin”, jonka tarkoituksena on samalla pysäyttää Gobin autiomaan leviäminen.

Mikäs siis on puita istuttaessa. Toiminta on jotakin hyväntahtoista: kuin löisi vetoa tulevaisuuden puolesta. Mutta kun puiden istuttamisen volyymi on tätä luokkaa, ei voi olla ajattelematta, ettei vain tie helvettiin olisi jälleen kivetty hyvillä aikomuksilla.

Katsotaan esimerkiksi metsäprojektia Kambodžassa, Prey Langin luonnonsuojelualueella. Maan hallinnon mukaan alueella on toteutettu ekologinen ennallistamisprojekti, jossa tuhotun metsän tilalle on istutettu uutta metsää.

Siellä, missä aiemmin oli todellisia hiilivarastoja, kasvaa nyt riukumaista akaasiaa.

Tätä se tarkoittaa käytännössä: Siinä, missä ennen oli vehreä ja varjoinen sademetsä sammakkoineen ja lintuineen, on nyt valoisa ja paahteinen puupelto, jossa ei ole juuri elämää. Ja kun 30 000 hehtaarin alueella oli aiemmin rikas lajisto paksurunkoisia puita – eli todellisia hiilivarastoja –, nyt siinä kasvaa riukumaista akaasiaa.

Mikä pahinta, aktivistien mukaan istutuksen toteuttanut eteläkorealainen yritys hakkasi itse sademetsän pois ja istutti tilalle akaasiapellon.

On vaikea nähdä toimintaa kovin ekologisena. Mikä tässä siis on ennallistamista? Ei kai tropiikkia vain istuteta täyteen kaupallisesti arvokkaita puupeltoja ja tätä toimintaa kutsuta ennallistamiseksi?

Pahalta näyttää tutkimusten valossa. Vuonna 2019 brittitutkijat selvittivät, millä tavalla Bonnin haasteeseen sitoutuneet valtiot aikovat toteuttaa tavoitteensa. Vastaus oli, että noin puolet alueista on tarkoitus ”ennallistaa” istuttamalla yhden puulajin puupeltoja.

Se on omituista, sillä puupellot eivät ole ennallistamista, eivätkä puupellot edes palvele ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Puupellot eivät ole ennallistamista, eivätkä ne edes palvele ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Toinen julkaistu tutkimus taas kertoo, miten hyvässä vauhdissa puupeltojen istuttaminen jo on. Tutkijat opettivat tekoälylle, miten luonnonvarainen metsä eroaa satelliittikuvissa puupelloista. Sen jälkeen he skannasivat seitsemän miljoonaa neliökilometriä trooppista metsää ja katsoivat, miten paljon puupellot lisääntyivät vuosina 2000–2012.

Vastaus oli, että tuona ajanjaksona suurempi osa trooppisten metsien kasvusta tuli puupelloista kuin luontaisten metsien kasvusta. Puupeltojen lisäys oli 322 000 neliökilometriä, suunnilleen Suomen pinta-alan verran. Pahinta on, että yli 90 prosenttia näistä yhden lajin puupelloista oli istutettu biodiversiteetiltään arvokkaalle alueelle.

Tutkimus osoitti myös, että Prey Langin kaltaisia tapauksia täytynee olla enemmän, sillä etenkin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa uusia puupeltoja löytyi useilta luonnonsuojelualueilta.

Uudet puupellot voivat viedä luonnonsuojelualueelta myös suojelustatuksen. Niin kävi esimerkiksi Kiinassa, Xidamingshanin metsiensuojelualueella. Se menetti suojelustatuksensa vuonna 2018. Suurin osa luontaisesta puustosta on korvautunut eksoottisella eukalyptuksella.

Tutkimuksen kolmas löytö oli, että puupellot ovat lisääntyneet suuresti myös Sahelin savanneilla, Brasilian cerradolla ja muilla ruohostomailla. Se on miltei järjenvastaista. Ruohotasangot ovat itsessään valtavia hiilivarastoja. Kun sinne perustetaan puupelto, puut imevät kaiken veden, ruohosto alkaa kuolla ja maaperään sitoutunut hiili vapautua ilmakehään.

Bonnin haaste on suunnattu trooppisiin maihin, koska metsien kasvu on nopeinta tropiikissa. Ongelma vain on, että se, mikä tapahtuu tropiikissa, jää tropiikkiin. Meillä on hyvin vähän tietoa, mitä siellä tapahtuu.

Meksikossa puunistutusprojektit ovat kiihdyttäneet metsien hakkuita, ja Pakistanissa paimentolaisille ei löydy enää vapaata laidunmaata, kun taimien istuttaminen on maanomistajille kannattavampaa kuin maan vuokraaminen.

Jos tässä jotain tarvittaisiin, niin kansalaisaktivisteja, tutkivia toimittajia ja akateemisia tutkijoita, jotka tuovat kentältä viestiä, mitä maailmalla maailmanpelastuksen nimissä tapahtuu. Tekoälytutkimuksen seuranta päättyy vuoteen 2012, ja tukka nousee pystyyn, kun ajattelee, että sen jälkeen istutusprojektit ovat vain kiihtyneet.

Tarvittaisiin joku, joka sanoo ääneen, ettei taimien istutus meitä pelasta.

Tarvittaisiin myös joku, joka sanoo ääneen, ettei taimien istutus meitä pelasta – etenkään, jos samanaikaisesti sallimme, että arvokkaimmat hiilivarastot hakataan.

Yksi taimi oon siinä laiha lohtu.

Oikaisu 30.7. kello 19.32: Bonnin haasteen tavoitteena on ennallistaa 350 miljoonaa hehtaaria metsiä, ei 350 miljoonaa neliökilometriä, kuten jutussa aiemmin sanottiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai