Yö kerrallaan

Suomi on suomalaisten mielestä myös asunnottomuuden hoidon mallimaa. Tunteeseen ei pidä tuudittautua, kirjoittaa Tuija Siltamäki kolumnissaan.

15.10. 15:00 | Päivitetty 18.10. 14:06

Raimo kääri sätkän ja kertoi, kuinka menetti asuntonsa.

Vuonna 2003 hän sairastui ja jäi pois töistä. Kalja alkoi maistua myös viikolla, niin hyvältä, että tuli avioero. Häätö puolestaan tuli, kun vuokrat jäivät maksamatta. Se tapahtui ehkä vuonna 2019. Mä vain mokasin.

Asunnottomuus päättyi, kun Raimo pääsi asumaan Junailijankujan asumisyksikköön Helsingin Pasilassa. Hän sai yksiön ja tekemistä. Jätehuoneen järjestelyä, sänkyjen kokoamista. Yhtenä päivänä pihalle istutettiin yli sata kukkaa. Omassa kodissa voi katsoa rauhassa kahta vähän rikkinäistä televisiota eikä ovea tarvitse avata, jos joku koputtaa ja haluaa tupakkaa.

Vuonna 2021 Helsinki myi talon konsulttiyhtiölle. Raimo ja kymmenet muut menettivät taas kotinsa.

Kukaan ei tiedä, kuinka monta asunnotonta Suomessa oikeasti on.

Virallinen arvio on, että heitä on hieman alle 4 000. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara tilastoi asunnottomuutta kuntien ilmoittamien tietojen perusteella, mutta esimerkiksi paperittomat ja vapautuvat vangit eivät näy tilastoissa.

Tilastot kuitenkin kertovat, että Suomessa on tehty pitkään ja paljon oikeita asioita. Vielä vuosituhannen alussa asunnottomia oli yli 10 000, ja kun kansainvälisestä keskustelusta tuotua asunto ensin -periaatetta alettiin soveltaa politiikassa vuonna 2007, asunnottomien asema yhteiskunnassa alkoi parantua.

1980-luvun puolivälistä asti kaikki hallitukset ovat sitoutuneet vähentämään asunnottomuutta, ja Sanna Marinin (sd) hallitus aikoo poistaa sen kahdessa hallituskaudessa kokonaan. Helsingissä, jossa noin puolet Suomen asunnottomista on, asunnottomuus aiotaan puolittaa ensi vuoteen ja poistaa vuoteen 2025 mennessä.

Miten sujuu, on vaikea sanoa, sillä tämän vuoden tilastoja ei ole vielä kerätty. Kentällä uskotaan, että laskeva trendi kyllä jatkuu, mutta huoliakin riittää.

Todennäköisesti Helsingissä on enemmän katuasunnottomia kuin tilastoissa näkyy. Hätämajoituspaikkoja on jouduttu lisäämään, ja asunnottomien joukossa on entistä enemmän entistä nuorempia ihmisiä. Jos päätyy jo parikymppisenä puiston vessan lattialle nukkumaan, on yhteiskunnassa mennyt monta asiaa todella pahasti pieleen.

Asunnottomuuden poistaminen on periaatteessa yksinkertaista. Tarjotaan asuntoja niille, jotka niitä tarvitsevat, ja jos asuntoja ei ole tarpeeksi, rakennetaan niitä lisää. Tässä ei ole Suomessa vielä onnistuttu.

Markkinat hoitavat asiaa siinä mielessä, että asuntotarjonnan lisääminen hillitsee asumisen kustannuksia ja voi ehkäistä asunnon menettämistä, mutta yksityiseltä sektorilta on hankala saada asuntoa ilman luottotietoja eivätkä asuntosijoittajat välttämättä muutenkaan halua pitkäaikaisasunnottomia steriileihin kohteisiinsa.

Etenkin pääkaupunkiseudulla on tarvetta kohtuuhintaisille asunnoille. Vuonna 2021 pääkaupunkiseudulla oli lähes 2 000 asunnotonta. Samana vuonna Helsingin kaupunki rakennutti 647 valtion korkotukemaa Ara-asuntoa. Valtaosa Helsingin kaupungin asunnon saaneista on ollut erittäin kiireellisessä asunnon tarpeessa.

Osa asunnottomista tarvitsee asumiseen apua esimerkiksi sairauden tai päihdeongelman takia. Asioiden hoitaminen on hankalaa, jos puhelin ja paperit katoavat parin viikon välein.

Kun tuettua asumista tarjonnut Junailijankujan yksikkö suljettiin, ei tilalle tullut uutta. Osa asukkaista sijoitettiin jonojen ohi toisiin yksiköihin, mikä pidensi niiden jonoja entisestään. Paikkaa voi joutua odottamaan jopa vuoden. Se on pitkä aika elää yö kerrallaan.

Kustannustehokkainta olisi perustaa iso yksikkö hyvien kulkuyhteyksien päähän, mutta se ei olisi järkevintä. Pienemmissä yksiköissä pystytään tarjoamaan asukkaille yksilöllisempää tukea kuin isommissa, joissa myös päihteiden käyttöön liittyvät häiriöt ja lieveilmiöt ovat herkemmässä.

Osa nykyisistä asumisyksiköistä edellyttää päihteettömyyttä, mikä on hyvä asia sellaiselle, joka yrittää päästä päihteistä eroon. Mutta jos on käyttänyt vuosia suonensisäisiä huumeita, lopettamiseen tarvitsee aikaa ja apua eikä asunnon antaminen palkinnoksi kunnollisuudesta olisi asunto ensin -ajattelun hengen mukaista.

Vuoden alussa aloittavat hyvinvointialueet arvioivat syyskuussa, ettei niiden rahoitus riitä ensi vuoden menoihin. Rahaa saattaa puuttua jopa 1,5 miljardia euroa.

Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen (VVA) asumispalvelupäällikön Jussi Lehtosen mukaan on vielä aivan epäselvää, miten asunnottomille tulee sote-uudistuksessa käymään. Hyvinvointialueilla ei VVA:n tietojen mukaan ole vielä asunnottomuusstrategioita, vaikka asunnottomat tarvitsevat paljon sote-palveluita. Pelkona on, että marginalisoidut ja paljon kustannuksia aiheuttavat asunnottomat jäävät uudistuksessa äänestysaktiivisen keskiluokan jalkoihin.

Kuten monet Suomessa tapahtuneet asiat, myös asunnottomuuden vähentyminen on suomalaisten mielestä suomalainen menestystarina. Nyt pitäisi olla tarkkana, ettei se muutu samanlaiseksi suomalaiseksi menestystarinaksi kuin koulutus. Hoemme itsellemme, että Suomessa on maailman paras koulu, kunnes yhtenä päivänä huomaamme, etteivät lapset osaa enää lukea.

Raimo sai lopulta uuden kodin. Tuhansien muiden tulevaisuus on vielä epäselvä.

Asunnottomien yötä vietetään 17. lokakuuta.

Oikaisu 18.10. klo 14.06: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että vuonna 2021 Helsinkiin valmistui 647 valtion tuella rakennettua Ara-asuntoa. Kyseessä on Helsingin kaupungin oman Ara-asuntotuotannon määrä. Yhteensä Ara-asuntoja valmistui Helsinkiin 1 129 kappaletta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai