Onko vesistöistä irronnut pohjatappi, vai mihin vesi on hävinnyt?

Tällä palstalla Torsti ja hänen tikkaremminsä vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Eikö vastaus tyydytä? Tai onko oma kysymys mielessä? Lähetä postia Torstille: hs.torsti@hs.fi.

11.9. 2:00 | Päivitetty 11.9. 14:20

Terve taas, lukijat, tässä Torsti. Torstin laskennat liikenteen riskeistä menivät metsään. Vuonna 2016 Suomessa tehtiin 8,7 miljoonaa automatkaa päivässä, ei vuodessa. Näin ollen riski kuolla kolarissa satunnaisella automatkalla oli noin yhden suhde 21 miljoonaan.

Myös lentomatkustuksen riski oli arvioitu aivan alakanttiin: Täyteen Boeing 737-800-matkustajakoneeseen saisi nousta joka päivä yli 14 miljoonan vuoden ajan, ennen kuin tilastollisesti kohdalle sattuisi kaikki matkustajat surmaava onnettomuus.

Nyt on ollut puhetta, että ympäri maailmaa joet ja vesivarastot ovat kuivia pohjia myöten. Onko vesistöistä pohjatappi irronnut, vai mihin vesi joutuu? Ei kai haihtunut vesi pysy taivaalla?

– Jukka Kaartinen

Vesi ei tosiaankaan katoa maapallolta. Jäätiköiden sulaessa ja pohjavesivarojen käytön seurauksena sitä on itse asiassa enemmän kierrossa kuin aikoihin.

Maailmalta raportoituun kuivuuteen on varsinaisesti kuusi syytä, kertoo tikkaremmin vesiasiantuntija.

Ilmastonmuutos luo kuivuutta kahdella tapaa. Ensinnäkin lämpimämpi ilma lisää haihduntaa ja näin kuivuutta. Lisäksi jokainen asteen lisäys lämpötilassa nostaa ilmankosteutta noin seitsemällä prosentilla. Vettä siis pysyy taivaalla enemmän.

Ilmastonmuutos muuttaa myös sitä, missä sateet tulevat. Esimerkiksi Välimeren alue kuivuu, mutta sateita on arvioitu tulevan enemmän vaikkapa Skandinaviassa ja Siperiassa sekä Länsi-Intiassa.

Ihminen kuluttaa runsaasti vettä suoraan. Erityisesti vettä käytetään ruuantuotantoon. Vettä otetaan esimerkiksi pohjavedestä, joka ei aina uudistu yhtä nopeasti kuin sitä pumpataan. Tämä kuivattaa alueita, ja joista pumpattu vesi kuivattaa alavirtaa.

Viljelykasveista vesi haihtuu ilmakehään. Näin se kulkeutuu eri alueille kuin se olisi esimerkiksi jokia pitkin kulkeutunut. Maanviljelyksen tuotteiden mukana siirtyy suuria määriä niin kutsuttua piilovettä, joka sitten voidaan kuluttaa jopa toisella puolella maapalloa. Tämä vaikuttaa välillisesti kuivuuteen kasvatuspaikoilla.

Kuudes syy on maanviljelyksen ja muiden ihmisen toimien aiheuttamat maankäytön muutokset. Esimerkiksi metsien hakkuu vaikuttaa niin sateiden syntyyn kuin maaperän kykyyn varastoida vettä.

Miten ihmeessä Tallinnalla on varaa tarjota ilmainen joukkoliikenne asukkailleen, mutta Helsingissä matkalippujen hinnat nousevat jatkuvasti?

– Mä vaan

Tallinnan päätös tarjota ilmainen joukkoliikenne tallinnalaisille perustui haluun houkutella veronmaksajia. Moni Tallinnassa asuva oli kirjoilla naapurikunnissa mutta siirsi ilmaisten matkojen houkuttelemana asuinpaikkansa Tallinnaan. Niin päätös tuotti kaupungille tuloja, ei suinkaan vienyt niitä.

Tallinnan ja Suomen pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen palvelutasot ovat sangen erilaiset. Tallinnassa ei ole metroa eikä vastaavaa lähijunaverkostoa kuin pääkaupunkiseudulla. Myös bussi- jaa raitiovaunulinjoja on selvästi vähemmän. Kustannuksiltaan Tallinnan joukkoliikenne on vain runsas kymmenesosa Helsingin seudun liikenteestä.

Tulevaisuudessa ero kasvaa, kun pääkaupunkiseutu investoi Länsimetron jatkeeseen, Kruunusiltoihin, Raide-Jokeriin ja uusiin raitiovaunulinjoihin. Laajentuessa maksullisuudesta on hyötyä: investointeja helpottaa, kun uudet linjat tuottavat lipputuloja. Maksuttomassa järjestelmässä jokainen uusi linja on puhtaasti kuluerä.

Lopulta kyse on tietenkin poliittisesta päätöksestä. Ennen koronapandemiaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen rahoituksesta noin puolet tuli matkalipuista ja toinen puoli kunnilta. Jos palvelutaso haluttaisiin pitää nykyisellään, tarkoittaisi maksuton liikenne yhteensä noin 500 miljoonan euron vuosittaista lisäkulua pääkaupunkiseudun kunnille.

Journalisteilla on politiikan huipulla omat lähteensä. Helsingin Sanomatkin uutisoi siitä, mitä HS:n omat ”hallituslähteet” kuiskivat. Journalistien lähteet ovat tietysti anonyymejä, eikä heidän henkilöllisyyttään tule paljastaa. Mutta olen usein pohtinut, ovatko journalistien ”hallituslähteet” hallituksen sisällä tiedossa, ikään kuin julkinen salaisuus? Ovatko lähteet aina samoja, vai käyvätkö eri henkilöt vuorotellen kuiskimassa, mitä budjettiriihessä puhutaan? Voiko jollekulle tulla hallituksessa ”hallituslähteen” maine?

– Mainehaitta

Hallituslähde voi olla joko poliitikko tai joku hallituksen avustajakaartista. Koska joukko on suuri, on kuiskuttelijan henkilöllisyyttä yleensä vaikea päätellä edes hallituksen sisältä.

Kuitenkin esimerkiksi budjettineuvottelujen tiukimpaan vaiheeseen osallistuu varsin pieni rinki ihmisiä. Jos tietoja neuvotteluista päätyy lehteen, puolueiden edustajat voivat siis ainakin veikkailla toistensa syväkurkkuja.

Toimittajien taustoittamista harjoittavat kaikki puolueet. Sitä ei hallituksessa tyypillisesti katsota pahalla, ellei tarkoitus ole nimenomaan hyödyttää omaa puoluetta ja vahingoittaa muita.

Joskus hallituksen sisältä kantautuu toimituksenkin korviin ärsyyntynyttä jupinaa toistuvista vuodoista. Tikkaremmin politiikantoimittaja tietää kertoa, että hallituskauden aikana jokunen henkilö on saanut ”hallituslähteen” maineen.

Toimituksessa pidetään luonnollisesti kiinni lähdesuojasta eikä kommentoida lähteiden henkilöllisyyksiä millään tavoin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai