Turkin rannikkovartioston kuvassa näkyy Egeanmerellä ajelehtiva kumilautta, jolle Kreikan viranomaiset pakottivat seitsemäntoista syyrialaista siirtolaista. Heidän joukossaan olivat Nada ja Reem.

Merelle karkotetut

Syyrialainen Nada uskoi päässeensä turvaan Kreikkaan. Mutta sitten tulivat naamioituneet asemiehet, kuljettivat merelle ja sysäsivät kumilauttaan ajelehtimaan. EU-maa Kreikka jatkaa siirtolaisten karkottamista laittomin keinoin.


18.9. 2:00 | Päivitetty 18.9. 11:10

Nada helpottui, kun hän huomasi jalkojensa ulottuvan pohjaan. Hän kahlasi ja kauhoi eteenpäin kaulaansa myöten meressä. Nada yritti nähdä aaltojen keskellä äitinsä. Äiti ei osannut uida.

Lähistöllä rantavedessä räpiköi parikymmentä muuta ihmistä. He kaikki olivat lähteneet yöllä Turkista, pimeältä rannalta salakuljettajien veneen kyydissä. Saavuttuaan Kreikan vesille, Rodoksen saaren rannikolle, salakuljettajat olivat käskeneet porukan uida loppumatkan.

Rantavedessä Nada näki, että eräs veneessä ollut mies meni auttamaan äitiä. Pian he kaikki romahtivat rannalle. He olivat selvinneet. He olivat Kreikassa, Euroopan unionissa.

Rannalla aamuauringossa seisoi odottamassa viranomaisia virkapuvuissaan. ”He sanoivat, että älkää murehtiko, kaikki on hyvin”, Nada kertoo puhelinhaastattelussa matkansa jälkeen.

Nada on 30-vuotias syyrialainen, entinen päiväkodin johtaja Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta. Hänen äitinsä Reem on 59-vuotias. Heidän nimensä on tätä kirjoitusta varten muutettu turvallisuussyistä.

Nada ja Reem saapuivat Rodoksen rannalle puolitoista kuukautta sitten, tiistaina 9. elokuuta, aamukuuden jälkeen.

Ystävälliset kreikkalaiset viranomaiset kertoivat Nadalle ja muulle ryhmälle, että seuraavaksi heidät rekisteröidään turvapaikanhakijoiksi. Heistä otetaan koronatestit ja sitten heidät majoitetaan leiriin aiemmin tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Mutta kaikkea tätä varten heidät kuljetettaisiin toiselle saarelle, Kosille.

Ryhmä vietiin bussilla satamaan. Siellä odotti kolme rotevaa miestä. Heidän olemuksensa herätti Nadassa kummastusta. Miehillä oli tummat virkapuvut ja pistoolit vyöllä, mutta he olivat peittäneet kasvonsa huivilla ja silmänsä aurinkolaseilla. Miehet keräsivät kaikilta pois passit ja kännykät. Myös reput ja pussukat piti antaa heille.

Miehet komensivat parinkymmenen hengen ryhmän moottoriveneeseen. Vene ajoi merelle. Kului yli kolme tuntia, mutta vene ei saapunut Kosin saarelle. Nada alkoi huolestua. Lopulta vene pysähtyi merellä. Myöhemmin selvisi, että heidät oli tuotu Turkin aluevesille.

Naamiomiehet heittivät mereen ilmatäytteisen pelastuslautan.

Alkoi huuto ja paniikki. Miehet työnsivät matkustajia ulos veneestä. Tuli käsirysyä. Yksi miehistä ampui ilmaan. Nadan äiti huusi, ettei hän osaa uida.

”Miehet löivät häntä, hän rojahti alas mereen, vain puoliksi pelastuslautan päälle”, Nada sanoo.

Kun naamiomiehet olivat häätäneet matkustajansa kumilautalle, moottorivene kiihdytti pois. Lautta jäi ajelehtimaan Välimeren aalloille.

Valtion viranomaisilla on velvollisuus ottaa turvapaikanhakijat vastaan asianmukaisesti. Heitä ei saa laittomin keinoin karkottaa toisen valtion alueelle. Eikä rannikkovartioston tehtävä tietenkään ole kuljettaa ihmisiä merihätään. Päinvastoin, sen velvollisuus olisi pelastaa pulaan joutuneita.

Kreikan viranomaiset siis toimivat vastoin sekä Kreikan lakeja että kansainvälisiä sopimuksia, kun he kuljettivat Nadan, Reemin ja muun siirtolaisryhmän Rodoksen saarelta Turkin aluevesille ja pakottivat heidät kumilautalle mereen.

Silti samantapaisia tilanteita tapahtuu lähes päivittäin.

Kreikan pois kuljettamat siirtolaiset päätyvät useimmiten Turkin rannikkovartioston murheeksi Egeanmeren itäosassa. Egeanmeri on Välimeren osa, joka sijaitsee Kreikan ja Turkin välissä.

Turkin rannikkovartioston tilanneraportit viime päiviltä kertovat:

Maanantaina pelastettiin 73 siirtolaista. Ruumiita löytyi kuusi.

Viikko sitten viikonloppuna Turkin rannikkovartiosto pelasti yhteenä 290 ihmistä 11 operaatiossa. Kuolleita löytyi kaksi.

Edellisviikolla oli yhtenä päivänä 15 pelastettua, toisena 58, kolmantena 128.

Vaihtuvia numeroita, mutta samantapaisia tilanteita. Siirtolaiset on kuljetettu pois Kreikan saarilta, viety merelle ja pakotettu pelastusveneisiin tai -lautoille ajelehtimaan.

Tätä on jatkunut viikko viikolta jo useita vuosia.

Vuonna 2020 tilanne oli pahentunut, ja julki tuli useita median, järjestöjen ja tutkijoiden raportteja. Ne herättivät huomiota, ja Kreikan toimintaa arvosteltiin.

”Kansainvälinen huomio on ollut Ukrainan sodassa. Kreikan viranomaiset ovat käyttäneet ajan hyväkseen.”

Viime keväänä puhkesi EU-tason skandaali. Selvisi, että EU:n rajavalvontavirasto Frontex on tiennyt Kreikan viranomaisten laittomista toimista ja jopa auttanut niissä. Frontexin johtaja Fabrice Leggeri joutui eroamaan.

Siitä huolimatta pakkopalautukset ovat viime kuukausina vain kiihtyneet.

”Nyt määrät ovat suurempia kuin koskaan”, sanoo Tommy Olsen, joka vetää Egeanmeren tilanteesta raportoivaa Aegean Boat Report -hanketta.

Olsen on norjalainen kansalaisaktivisti, joka on ollut itse vapaaehtoistyössä Egeanmerellä. Nyt hän dokumentoi tilannetta silminnäkijäkertomusten, kuvien, videoiden ja viranomaistietojen perusteella.

Hänen mukaansa Kreikka on tämän vuoden kuluessa karkottanut takaisin merelle jo noin 15 000 ihmistä. Määrä on kaksinkertainen verrattuna viime vuoden samaan ajankohtaan.

”Kansainvälinen huomio on ollut Ukrainan sodassa. Kreikan viranomaiset ovat käyttäneet ajan hyväkseen”, Olsen sanoo.

Samaan aikaan Kreikka jatkaa omalla linjallaan. Se on koko ajan kiistänyt karkottavansa siirtolaisia pakkokeinoin merelle – ja kiistää edelleen.

Olsenia turhauttaa, että EU tai sen jäsenmaat eivät ole puuttuneet kovemmin Kreikan toimintaan.

”Minua tyrmistyttää, että kukaan ei välitä paskaakaan.”

Kuminen pelastuslautta kallistui uhkaavasti, kun suuri aalto osui kohdalle. Välillä vettä tuli sisään. Parikymmentä ihmistä istui kumilautan pohjalla vieri vieressä. Oli eri-ikäisiä naisia ja miehiä, yksi vauvakin. Nadaa pelotti. Hän näki, että uimataidoton äiti oli kauhuissaan.

”Ajattelin, että jos lautta kaatuu, toivottavasti hukun ensimmäisenä, koska en halua nähdä äitini kuolevan”, Nada sanoo.

Keskipäivän aurinko porotti. Lautalla ei ollut juotavaa. Nada ja Reem eivät olleet syöneet sen jälkeen, kun he olivat lähteneet salakuljettajien matkaan Turkin rannikolta edellisenä iltana runsaat 12 tuntia aiemmin.

”Jotkut meistä heiluttivat t-paitoja ilmassa merkiksi, mutta se oli turhaa. Emme nähneet merellä ketään.”

Kumilautalle päätyneet 17 ihmistä olivat kaikki Syyriasta.

Syyrian sota puhkesi vuonna 2011. Nada ja Reem sinnittelivät Damaskoksessa läpi sodan kiivaimpien vuosien, vaikka moni muu pakeni. Mutta sota raunioitti Syyrian, samoin maan talouden. Vaikka taistelut etääntyivät, turvattomuus, ryöstely ja aseet, pysyivät. Nada ja Reem eivät enää nähneet tulevaisuutta kotimaassaan.

Heillä on sukulaisia Saksassa ja Suomessa. Nämä yrittivät useaan kertaan järjestää Nadalle ja Reemille muuttoa Eurooppaan laillisin keinoin, turhaan. Puolitoista vuotta sitten Nada ja Reem lähtivät Turkkiin.

Turkissa Syyrian sodan pakolaisia on yhä rekisteröity noin 3,6 miljoonaa, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. Kuten monet muut, Nada ja Reem jäivät välitilaan. He eivät saaneet tarvittavia lupia eivätkä siksi luvallisia töitä. Elämää ei voinut rakentaa Turkkiin.

Niinpä he keräsivät rahaa omista ja sukulaisten säästöistä. Salakuljettaja vaati matkasta Kreikkaan runsaat 6 000 euroa hengeltä.

Kallis ja vaarallinen matka tuntui turhalta, kun kumilautta huojui Egeanmeren aalloissa. Parin tunnin odottelun jälkeen viereen ajoi suuri valkoinen vene. Siinä liehui Turkin lippu.

”He ottivat meidät kyytiin. Laittoivat kannelle istumaan ja ottivat meistä kuvia”, Nada sanoo.

Alus kuului Turkin rannikkovartiostolle.

Tilanneraportissaan rannikkovartiosto kertoo, että 9. elokuuta kello 15.45 vartioston alukseen pelastettiin 17 syyrialaista siirtolaista. Aika ja muut viranomaistiedot käyvät yksiin Nadan kertomuksen kanssa. Nadan ja Reemin sukulainen on tunnistanut heidät kuvista ja videosta, joita Turkin rannikkovartiosto otti tilanteesta.

Videolla näkyy, kun Nada autetaan tikkaita pitkin alukseen kyytiin.

Kolme tuntia myöhemmin Nada ja Reem olivat siellä, mistä olivat edellispäivänä lähteneetkin, Turkin Marmariksessa.

Turkin rannikkovartiosto auttoi syyrialaisnaisen kumilautalta vartioston alukseen 9. elokuuta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) on käsittelyssä yli 30 oikeusjuttua Kreikan pakkokarkotuksista. Heinäkuussa kiistoista annettiin ensimmäinen tuomio.

Kiistan kohteena ollut murhenäytelmä tapahtui jo vuosia sitten, tammikuussa 2014. Egeanmerellä 27:ää siirtolaista kuljettanut kalastusvene kaatui, minkä seurauksena 11 naista ja lasta kuoli. Selviytyneet 16 ihmistä, useimmat afganistanilaisia, tekivät EIT:hen kanteen. Sen mukaan aluksen kaatuminen johtui siitä, että Kreikan rannikkovartiosto hinasi sitä huonossa kelissä kovaa vauhtia kohti Turkin aluevesiä.

Suurin osa Kreikkaan meren yli pyrkineistä on jäänyt matkalle tai ajettu saarilta takaisin merelle.

EIT tuomitsi Kreikan toiminnan. Päätöksen mukaan Kreikan viranomaiset syyllistyivät useisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisiin rikkeisiin. Toimet rikkoivat artiklaa 2, jonka mukaan jokaisen oikeus elämään on suojattava, ja artiklaa 3, jonka mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Tuomio voimisti Kreikkaan kohdistuvaa arvostelua. EU:n ruotsalainen sisäasiainkomissaari Ylva Johansson vaati, että ”siirtolaisten väkivaltaisten ja laittomien karkotuksien täytyy loppua, nyt.”

Kreikka kuitenkin edelleen kiistää karkottavansa siirtolaisia merelle. Siirtolaisministeri Notis Mitarakis on toistuvasti leimannut tiedot pakkokäännytyksistä ”valeuutisiksi” tai ”propagandaksi”. Kreikka on myös syyttänyt Turkkia siirtolaisten sysäämisestä merelle ja uhannut oikeustoimilla järjestöjä tai toimittajia, jotka ovat raportoineet karkotuksista.

Kreikka kantoi suuren taakan vuoden 2015 EU:n siirtolaiskriisissä, kun maahan saapui yli miljoona siirtolaista. Siirtolaisvirtojen jatkuessa Kreikka on vaatinut enemmän tukea ja ymmärrystä muulta EU:lta. Sisäpoliittisesti paine Kreikassa on kasvanut, kun kansalaisten kärsivällisyys siirtolaisia kohtaan on hiipunut. Vuonna 2019 valtaan nousi oikeistohallitus, joka otti yhdeksi päätehtävistään rajakontrollin kiristämisen.

Nyt Kreikan hallitus ylpeilee sillä, että se on saanut turvapaikanhakijoiden määrää vähennettyä rajusti. Syyskuun alussa siirtolaisministeri Mitarakis sanoi: ”Vuoden alusta lähtien on estetty 154 102:n sääntöjenvastaisen siirtolaisen maahantulo. Noin 50 000 yritti tunkeutua Kreikkaan pelkästään elokuussa.”

Ministerin luvut koskivat sekä maa- että merirajoja. Hän ei kertonut, miten siirtolaisten tulo on estetty, mutta kiisti taas, että heitä karkotettaisiin pakolla.

Karkotusten yleiskuva kuitenkin näkyy myös tilastoissa. Meriteitse Kreikkaan yrittäneitä siirtolaisia on tänä vuonna ollut kymmeniätuhansia. Kreikan saarille on kuitenkin rekisteröity saapuneeksi vain alle 5 000 siirtolaista, kertoo YK:n pakolaisjärjestö UNHCR.

Suurin osa Kreikkaan meren yli pyrkineistä on siis jäänyt matkalle tai ajettu saarilta takaisin merelle.

Kumilautalta turvaan nostettiin myös syyrialainen lapsi. Kuva on Turkin rannikkovartiostolta.

Turkissa viranomaiset pitivät Nadaa ja Reemia pidätettynä muutaman päivän. Heitä kuulusteltiin ja heiltä otettiin sormenjäljet. Heitä pidettiin eri pidätyskeskuksissa, kunnes eräänä päivänä heidät vietiin ulos puistoon.

Puistoon oli kerätty suuri joukko muita Turkin kiinni ottamia siirtolaisia.

Puistossa oli afganistanilaisia, syyrialaisia, jemeniläisiä, eri Afrikan maiden ihmisiä. Nada kertoo, että ihmiset jaettiin karkotettaviin ja muihin, mutta hänelle ei selvinnyt, millä perusteella.

Nada ja Reem säästyivät karkotettavien jonolta. Heidän eteensä pantiin paperi.

”Se oli jonkinlainen tunnustus. Lupasimme siinä, että emme yritä uudestaan”, Nada sanoo.

Nada antaa puhelinhaastattelua hostellista Muğlan kaupungista Turkista. Epäonnistunut yritys päästä Kreikkaan teki Nadan ja hänen äitinsä tilanteen vain pahemmaksi. He menettivät passinsakin. Paperittomana Turkissa on entistäkin vaikeampaa.

Nada ja Reem eivät kuitenkaan menettäneet rahojaan. Heidän käyttämiensä salakuljettajien toimintaan liittyi takuujärjestely. Sen mukaan rahat pysyvät tallessa kolmannella osapuolella, kunnes asiakkaat pääsevät luvatusti Kreikkaan. Koska Nadan ja Reemin reissu epäonnistui, he saivat valita ottavatko rahat takaisin vai ostavatko niillä uuden venematkan.

”Meillä ei ole täällä mitään”, Nada sanoo. ”Ainoa mahdollisuutemme on yrittää uudelleen.”

Marmaris, Rodos, Kos. Ne ovat tuttuja nimiä, suomalaistenkin suosimia turistikeskuksia. Eurooppalaiset pitävät itsestäänselvänä, että niihin voi vapaasti matkustaa silloin, kun huvittaa. Euroopasta turvaa hakevia ihmisiä sen sijaan pidetään pakolla pois samoilta rannoilta.

Egeanmeren tilannetta vuosia seurannut Tommy Olsen sanoo, että turistikausi näkyy siirtolaisvirroissa. Kun kausi alkaa, Turkki sulkee pakolaisleirejä ja hätistelee ihmisiä liikkeelle pois turistien silmistä. Kreikka taas yrittää pitää siirtolaiset pois lomasaariltaan.

Tänä kesänä Egeanmerellä on Olsenin mukaan näkynyt se, että vuosi sitten ääri-islamistinen Taleban-liike valtasi uudelleen Afganistanin. Liikkeellä on paljon afgaaneja.

”Se näkyy viiveellä. Kun he pääsevät Turkkiin, he yrittävät ensin löytää töitä ja kerätä rahaa merimatkaa varten.”

Sotaa ja vainoa pakenevat ihmiset turvautuvat usein salakuljettajiin, koska monesti on niin, että laillisia keinoja päästä turvaan ei ole. Mutta salakuljettajien kyydissä kulkee myös ihmisiä, jotka eivät pakene välitöntä vaaraa vaan pyrkivät Eurooppaan taloudellisista syistä.

Vuoden 2015 jälkeen EU on yrittänyt monin keinoin hillitä ihmissalakuljetusta Välimerellä. EU teki Turkin kanssa miljardisopimuksen, jonka perusteella Turkki suostui isännöimään miljoonia pakolaisia ja kitkemään ihmissalakuljetusta. Salakuljettajien toiminta Turkissa kuitenkin jatkuu vilkkaana.

”Kohtelu on erilaista, jos on valkoinen tai musta, kristitty tai muslimi.”

EU on myös rahoittanut Kreikan rannikkovartioston veneitä ja kalustoa sekä maksanut vastaanottokeskusten kuluja. Paljon varoja on pantu EU:n rajavalvontajärjestö Frontexin operaatioihin Välimerellä. Toimissaan Frontex on kuitenkin osallistunut Kreikan viranomaisten tekemiin laittomiin siirtolaisten karkotuksiin, paljasti EU:n petostentorjuntavirasto Olafin laaja tutkimus. Tietoja salatusta 129-sivuisesta tutkimusraportista vuosi julki kesällä.

Ihmissalakuljetus on rikollista, mutta oikeusvaltioiden kuuluu tietenkin käyttää sitä vastaan lainmukaisia keinoja. Kreikan laittomiin keinoihin ei muulla Euroopalla ole ollut suurta poliittista halua puuttua.

”Eurooppa ei halua uudestaan vuoden 2015 tilannetta”, Olsen sanoo. ”Kreikka tekee, mitä EU salaa toivoo.”

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tuonut Eurooppaan uuden siirtolaiskriisin. Miljoonat ukrainalaiset ovat paenneet kodeistaan. Heille EU on avoin.

EU teki jo keväällä päätöksen, jonka mukaan jäsenmaat myöntävät ukrainalaisille tilapäistä suojelua ja oleskeluluvan. Suomessa lupa on myönnetty jo noin 37 000 Ukrainasta paenneelle. Sisäministeriö arvioi määrän nousevan vuoden loppuun mennessä 48 000:een. Suomelle kyse on ennätyksellisestä maahanmuutosta.

Olsenin mielestä suhtautuminen Ukrainan pakolaisiin on tuonut karulla tavalla esille, kuinka ihmisoikeuksien toteutuminen Euroopassa riippuu siitä, mistä ihminen on kotoisin.

”Arvostamme elämää eri tavalla riippuen ihmisen taustasta. Kohtelu on erilaista, jos on valkoinen tai musta, kristitty tai muslimi”, Olsen sanoo.

”Se ei ole niiden eurooppalaisten arvojen mukaista, joita sanomme edustavamme.”

Pari viikkoa sen jälkeen, kun Nada ja hänen äitinsä Reem oli palautettu Turkkiin, he kävivät kaupassa. Reemille ostettiin pelastusliivi. Se päällään Reem uskaltautui uudestaan salakuljettajien veneeseen.

Nada ja Reem saapuivat Rodokselle jälleen elokuun lopussa. Siellä he tapasivat salakuljettajien verkostoon kuuluvan henkilön, joka antoi heille passit. Reem sai väärennetyn Saksan passin, Nada taas Belgian passin, jonka kuvassa ollut henkilö muistutti häntä.

Väärillä passeilla Nada ja Reem pääsivät Rodoksen lentokentällä läpi rajatarkastuksesta ja nousivat lentokoneeseen.

He elävät nyt Saksassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai