Oliko kuningatar Elisabetin arkku myös pakastin, vai miten häntä oli mahdollista pitää esillä?

Tällä palstalla Sisko etsii vastauksia lukijoiden kysymyksiin, jotka koskevat tapakulttuuria, etiikkaa ja muita elämän pulmatilanteita. Onko sinulla kysymys mielessä? Lähetä se Siskolle: hs.sisko@hs.fi.

16.10. 2:00 | Päivitetty 16.10. 9:37

Rakkaat ystävät, viimeksi oli puhetta työnimikkeiden sukupuolittuneisuudesta. Sanoako esimies vai esihenkilö – vaiko päällikkö?

Juhani Koskinen jatkaa aiheesta: ”Suurissa moniportaisissa organisaatioissa on tarvetta useille nimityksille: pääjohtaja, toimitusjohtaja, tehtaan tms. linjajohtaja, osastopäällikkö, jaospäällikkö, ryhmäesihenkilö, työnjohtaja, tiiminvetäjä jne.

Viime vuosikymmeninä on ollut havaittavissa johtaja- ja päällikkö-nimitysten inflatorista käyttöä jopa tehtävissä, joissa ei ole alaisia lainkaan, esim. erilaiset asiakkuuspäälliköt ja -johtajat, vain sen vuoksi, että komeampi titteli käyntikortissa avaa paremmin ovia neuvotteluun pyrittäessä.”

Sitten kysymyksiin! Kuningattaren kuolema mietityttää yhä.

Helsingin Sanomat ja kansainväliset mediat kirjoittivat jopa päiviä jatkuneesta ympärivuorokautisesta jonosta kuningatar Elisabetin arkulle. Onko edesmennyt kuningatar arkussa fyysisesti, vai onko kyse symbolisesta eleestä? Jos on, niin miten se on mahdollista – onko arkku esimerkiksi myös pakastin?

– Aleksi

Hauskaa kyllä, myös monet lähipiirini ihmiset ajattelivat kuningattaren arkun nähdessään näin: onko hän todella tuolla?

Ehkäpä tuo pohdinta liittyy ennen kaikkea siihen, että kuolema tekee ruumiillisuudestamme niin kovin konkreettista. On vaikeaa kuvitella kuningattaren tavoin ikoninen henkilö konkreettisesti kuolleena. Herää ajatus: oikeastiko hän siellä arkussa makaa, ihan niin kuin kuka tahansa?

Mutta asiaan. Mitä luultavimmin kuningattaren ruumis on palsamoitu – juuri mainitsemastasi syystä. Tästä hovi tosin ei ole tiedottanut julkisuuteen.

Sen sijaan hovi on kertonut ulospäin sen verran, että kuningattaren arkku oli tehty tammesta ja vuorattu lyijyllä. Tämä on ollut tapana jo viktoriaaniselta ajalta lähtien. Nykypäivänä kyse on enää perinteestä, mutta alun perin tarkoitus oli käytännöllinen. Lyijy auttoi pitämään kosteuden arkun ulkopuolella ja esti myös hajuja karkaamasta.

Painoa lyijy tietenkin tuo arkkuun melkoisesti. Kuningatar Elisabetin arkkua kantoi tästä syystä kahdeksan sotilasta.

Kovasti puhutaan, että Mika Aaltolasta tulisi seuraava presidentti, mutta kuka hänet asettaa ehdokkaaksi, kun ei ole puoluettakaan? Tai että jos kerran voi vain ilmoittaa, että ryhtyy presidentiksi, miksi ihmeessä puolueiden sisällä sitten kilpaillaan siitä, kuka saa olla puolueen ehdokas, jos voisi myös omin päin ryhtyä kampanjoimaan?

– Politiikan ystävä 94

Monenlaista kylillä puhutaan! Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten seuraava presidentti on arvoitukseen kiedottu mysteeri.

Poliittisen historian yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta sanoo, että ehdokkailla on parikin syytä, joiden takia kannattaa lähteä kampanjaan puolueen riveissä.

Presidenttiehdokkaita voivat Suomessa asettaa ne puolueet, joiden listoilta on valittu edellisissä eduskuntavaaleissa vähintään yksi kansanedustaja. Lisäksi ehdokkaita voivat asettaa valitsijayhdistykset, jotka ovat saaneet koottua vähintään 20 000 kannattajakorttia.

Korttien haalimisessa on tietysti jo oma hommansa. Sitten on vielä sekin seikka, että puolueilla on vaaleista kokemusta ja organisaatio valmiina. Ei tarvitse tehdä kaikkea alusta.

”Suomessa myös on perinteenä, että vaaleihin lähdetään puolueen ehdokkaana”, Karimäki sanoo.

”Vaikka presidentti luopuu puolueen jäsenyydestä virkaan astuessaan, niin presidenttiin silti liitetään Suomessa aina puolueen affiliaatio. Kaikki muistavat, minkä puolueen riveissä presidentti toimi ennen valintaansa.”

Viime presidentinvaaleissa Sauli Niinistö tosin oli teknisesti valitsijayhdistyksen ehdokkaana.

”Niinistö halusi korostaa tällä presidentin riippumatonta asemaa”, Karimäki sanoo. ”Hänen suosionsa oli siinä vaiheessa niin suurta, että se ylitti huomattavasti kokoomuksen puoluekannatuksen mittauksissa. Mutta käytännössä kampanjan taustalla oli kuitenkin kokoomusaktiiveja.”

Niinistön kampanja sai huiman määrän kannatuskortteja: yli 150 000. Se on kampanjointia jo itsessään. Mutta uudelle tulokkaalle sellainen on kuitenkin paljon vaikeampaa, eivätkä vaaditut 20 000 korttia vielä lupaa mitään vaalimenestyksestä.

Karimäki sanoo, että myös puolueen ehdokkaaksi tuleminen on ulkopuolelta hankalaa.

”Vaikka olisikin kannatusta tai tunnettuutta, niin puolueet ovat aika perinteisiä organisaatioita ja niiden sisäiseen dynamiikkaan voi olla hankala täysin ulkopuolisen asettua.”

Presidentinvaali tulee olemaan puolueille melko haastava, sillä Niinistön kansansuosio on ollut niin suurta.

”Nyt on aika odottava tunnelma. Eduskuntavaalien tulos vaikuttaa paljon siihen, miten puolueet tulkitsevat tilannetta.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai