Karitsanmaksan arvonnousu

Britanniassa keskituloiset rynnivät köyhien ruokakauppoihin. Ruoan kallistuminen muuttaa valintoja, mutta osa siitä on vain poseerausta, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.

23.10. 2:00 | Päivitetty 23.10. 6:54

Britannian elinkustannuskriisi tuottaa totisesti koko ajan uudenlaisia ilmiöitä. Pääministeribingo käy vinhaa vauhtia, ja viimeisimmän konservatiivijohtajan pesti jäi alle kahden kuukauden mittaiseksi. Hinnat nousevat nopeammin kuin ihminen ehtii syödä. Ja nyt tämäkin: supermarketin vaatimattomassa alle kahden euron maksapaketissakin on jo varashälytin.

Halusin tarjota Lontoossa äskettäin piipahtaneille vierailleni jotain erityisen hyvää, ja valintani osui skottilaiseen karitsanmaksaan. Lampaan- ja karitsanmaksa on paitsi maukasta, terveellistä ja väriltään sekä muodoltaan eleganttia, myös miellyttävän huokeaa alle viiden punnan kilohintoineen.

Normaalioloissa maksapaketit löytää ruokakauppojen alimmaiselta hyllyltä eli niin sanotulta kyykkytasolta heti kohta koiranjauhelihan vierestä (koiralle tarkoitetun, ei koirasta jauhetun). Vallitsevassa talouskriisissä karitsanmaksa on nyt kohotettu ainakin omassa lähikaupassani silmien tasolle heti kyljyksistä seuraavaksi. Varashälyttimenkin karitsanmaksa on saanut, mikä tuntui hieman ylimitoitetulta varotoimelta ottaen huomioon, että suurin löytämäni paketti maksoi 1,39 puntaa eli noin 1,59 euroa.

Kassarouva kertoi, että karitsanmaksasta on tullut ruokavarkaiden suosikki. Siksi varashälyttimet. Ymmärrän toki, että kussakin maassa on ruokatavaroita, jotka ovat erityisesti varkaiden suosiossa. Suomessa uutisoitiin kesällä lauttasaarelaisesta mustaleimaemmentaljuustoilmiöstä (HS 21.6.).

Britannian ruokakaupoissa erityissuojaa on tarvinnut jo aiemmin – pihvilihan ja viinaksien lisäksi – suosittu Lurpak-voibrändipaketti. Mutta että karitsanmaksakin? Ketä kiinnostaa enää punnan arvo tai Britannian valtion velkakirjojen tuotot, kun seurattavana ovat pimeät karitsanmaksamarkkinat.

Ruoan raju hinnannousu on tuottanut myös muita ilmiöitä. Britanniassa hintatietoiset keskiluokan edustajat ovat siirtyneet keskiluokan ruokakaupoista vähävaraisten ruokakauppoihin, ja keskiluokan ruokakauppoihin ovat jääneet vain aidosti varakkaat, laskutaidottomat keskituloiset sekä ne, jotka vasta rakentavat keskiluokkaista identiteettiään.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saksalaisten halpaketjujen Lidlin ja Aldin käytävillä on nyt tungosta. Syntyy eettinen dilemma: Onko oikein, että hyvin toimeentulevat kashmirtakkiset ihmiset ajavat itsevarmoin ottein Lidlin ostoskärryä ja kiilaavat heikompien eteen tuoreimpia voisarvia metsästäessään? Onko oikein, että keskituloinen tulee köyhän apajille? Pitäisikö Aldin ovella kysyä tulot?

Yli kymmenen prosentin inflaation myötä hintatietoisuudesta on tullut uusi keino viestiä luokkastatuksesta. Halpa on uusi kallis. Kokonainen kummeliturska on uusi sushi. Karitsanmaksa on uusi sisäfileepihvi. Koko viikon riittävä kymmenen litran kaalikeitto on uusi ”syömme ulkona monta kertaa viikossa”.

Rahalla ja kuluttamisella pröystäily on ollut aina vulgääriä, mutta vuoden 2022 ilmapiirissä siitä on tullut henkinen no-go zone. Sosiaalisen median taiturit korvaavat samppanjansiemailukuvat asetelmalla vesijohtovesilasista ja muhkeasta keräkaalista.

Kalliissa brittiläisessä Waitrose-markettiketjussa on kuulemma huomattu legendaarisen Spam-sianlihasäilykkeen ja kalanpäiden suosion kasvu (The Times 20.10.). Kukaan tuskin asioi Waitrosessa rahaa säästääkseen. Kalanpäät menevätkin kotikokkien curryihin ja liemiin. Spamista taas saattaa tulla tiukkojen talousaikojen uusvanha symboli.

Kävin itsekin hypistelemässä Spam-purkkeja. Jäi ostamatta. Kilohinta oli kaksinkertainen karitsanmaksaan verrattuna.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai